Lue keskustelun säännöt.
Olen nukkunut lähes kokoajan keväästä asti. Tänään pitäisi kertoa lapselle, että
23.12.2020 |
saadaan varmaan häätö.
Pitäisi varmaan olla vähän huolissaan, mutta en jaksa. Halusin vain jakaa. Hyvää joulua!
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit tehdä lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jotta hän saisi edes jonkinlaiset eväät varhaisaikuisuuteensa. Tai jollet sinä jaksa/pysty, lapsi voi tehdä sen myös itse itsestään.
Mietin tätä, mutta en ymmärrä miten voisivat auttaa? Lapsella on muuten asiat ihan hyvin, mielekkäitä harrastuksia, joista jopa omia tuloja, koulussa pärjää todella hyvin, pari hyvää kaveria ja hyvä suhde muihin läheisiin.
Meinaatko oikeasti, että sun elämäsi seuraaminen vierestä olisi hänelle helppoa? Kyllä hän jotain keskusteluapua tarvitsee. Ei kukaan lapsi voi ottaa vain lunkisti, kun äitinsä makaa vain sängynpohjalla.
Enhän mä tätä tarkoittanut. Keskusteluapua järjestyy varmaan tarvittaessa muutakin kautta. Uskon kyllä itsekin, että lapsi huomaa asioita ja että ne voivat vaikuttaa. Tuon ikäisellä kuitenkin on jo omakin elämä korona-aikanakin ja etäpäivienkin tehtävät vievät oman aikansa jne. Ei tuon ikäinen muutenkaan ole enää samalla tavalla koko aikaa kiinni, niin että ihan kauheasti osaisi olla äidistä huolissaan. Eikä pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Krooninen väsymysoireyhtymä?
Olen miettinyt tätä, mutta mulla ei ole kipuja tms. Toisaalta en ole koskaan saanut energiaa liikunnasta, en edes lapsena vaikka olin liikunnallinen. Päin vastoin. En oikeasti muista, olenko ikinä kokenut saavani mistään lisää energiaa- lääkkeitä lukuunottamatta.
Nuorempana paastosin paljon, koska huomasin että syömättömyys auttoi, nyt siitä on enää vain vähän apua. Ja kokeilin nimenomaan sellaisia kevyitä vaihtoehtoja, joiden ei pitäisi väsyttää. Uni ei ole oikein virkistänyt hyvinäkään kausina, mutta silloin nukun muutenkin suhteellisen vähän.
Psykologi ehdotti narkolepsiaa, mutta silloin pitäisi kai nukahdella säännöllisesti missä ja milloin vain.
Viimevuoden vaihteessa oli tarkoitus tutkia uniapnean mahdollisuutta, mutta en saanut aikaiseksi toimittaa unipäiväkirjaa lääkärille..
Kukaan ei ole kuitenkaan havainnut, että olisi hengityskatkoksia yöllä, en edes kuorsaa eikä ole ylipainoa. Tietysti silti mahdollista.
Tavallaan uskon, että vika on oikeasti korvien välissä vaikka ei tunnukaan siltä. Mutta missä siellä ja mitä sille voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit tehdä lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jotta hän saisi edes jonkinlaiset eväät varhaisaikuisuuteensa. Tai jollet sinä jaksa/pysty, lapsi voi tehdä sen myös itse itsestään.
Mietin tätä, mutta en ymmärrä miten voisivat auttaa? Lapsella on muuten asiat ihan hyvin, mielekkäitä harrastuksia, joista jopa omia tuloja, koulussa pärjää todella hyvin, pari hyvää kaveria ja hyvä suhde muihin läheisiin.
Meinaatko oikeasti, että sun elämäsi seuraaminen vierestä olisi hänelle helppoa? Kyllä hän jotain keskusteluapua tarvitsee. Ei kukaan lapsi voi ottaa vain lunkisti, kun äitinsä makaa vain sängynpohjalla.
Enhän mä tätä tarkoittanut. Keskusteluapua järjestyy varmaan tarvittaessa muutakin kautta. Uskon kyllä itsekin, että lapsi huomaa asioita ja että ne voivat vaikuttaa. Tuon ikäisellä kuitenkin on jo omakin elämä korona-aikanakin ja etäpäivienkin tehtävät vievät oman aikansa jne. Ei tuon ikäinen muutenkaan ole enää samalla tavalla koko aikaa kiinni, niin että ihan kauheasti osaisi olla äidistä huolissaan. Eikä pitäisikään.
Ja lapsen kanssa ollaan ihan avoimesti ja asiallisesti puhuttu väsymyksestä ja siitä, että asiaan yritetään löytää ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen väsymysoireyhtymä?
Olen miettinyt tätä, mutta mulla ei ole kipuja tms. Toisaalta en ole koskaan saanut energiaa liikunnasta, en edes lapsena vaikka olin liikunnallinen. Päin vastoin. En oikeasti muista, olenko ikinä kokenut saavani mistään lisää energiaa- lääkkeitä lukuunottamatta.
Nuorempana paastosin paljon, koska huomasin että syömättömyys auttoi, nyt siitä on enää vain vähän apua. Ja kokeilin nimenomaan sellaisia kevyitä vaihtoehtoja, joiden ei pitäisi väsyttää. Uni ei ole oikein virkistänyt hyvinäkään kausina, mutta silloin nukun muutenkin suhteellisen vähän.Psykologi ehdotti narkolepsiaa, mutta silloin pitäisi kai nukahdella säännöllisesti missä ja milloin vain.
Viimevuoden vaihteessa oli tarkoitus tutkia uniapnean mahdollisuutta, mutta en saanut aikaiseksi toimittaa unipäiväkirjaa lääkärille..
Kukaan ei ole kuitenkaan havainnut, että olisi hengityskatkoksia yöllä, en edes kuorsaa eikä ole ylipainoa. Tietysti silti mahdollista.Tavallaan uskon, että vika on oikeasti korvien välissä vaikka ei tunnukaan siltä. Mutta missä siellä ja mitä sille voisi tehdä.
Se mikä saa epäilemään mielenterveyttä on että, monet muutkin valittavat uupumustaan, mutta jaksavat silti hoitaa asiansa. Ihan suoraan sanottuna olen kevään aikana toivonut itselleni koronaa ja syöpää, mitä tahansa millä voisi oikeuttaa nukkumisen ja makoilun. Nyt sitten edessä on selvitykset kelaan, kouluun, sosiaalitoimistoon, lääkäriin jne.
Mulla ole mitään hajua miten selitän, et lähes vuoden aikana oon ainoastaan pissattanut koiraa ja käyttänyt lääkärissä. Etten puolessa vuodessakaan saanut soitettua kelaan, saati tehtyä sinne selvityksiä tai edes varamaan terkkaa netistä😬 Parasta ehkä se, että luottotiedot ollut tähän asti kunnossa kun ei turhia laskujakaan ole ollut. Tämäkin ongelma ratkesi sillä, etten saanut kurssikirjoja palautettua.
Ja mitä muuta tästä kaikesta seuraa luottotietojen ja opintojen menetyksen lisäksi.
Oho, no sainpahan aikaan ainakin tilityksen vauvalle, et alkaa vuosi olemaan pulkassa.
Kiitos ja anteeksi, ei tämä valittamalla parane ja kuten todettu, itse olen soppani keittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei heru sääliä täältä. Nyt haet heti toineentulotukea vuokrien maksuun. Jos häätö tulee niin kiitä onneasi että olet nainen, kyll sossu sule kämän hoitaa. Lopeta se itsesäälissä rypeminen a ryhdistäydy. Jos et tähän pysty, nii laita edes ilmoitus maistraattiin (tämän voi ulkopuolinenkin tehdä sinusta) että tarvitset holhoojan huolehtimaan raha-asioista kun et itse kykene.
Raha-asiat on lopulta varmaan pienin ongelmistani, jos krooninen uupumus ei taltu siedettäväksi. Sama se sit enää parin vuoden jälkeen on kun lapsi lähtee omilleen. Jos pääsisin vaikka johonkin valtion ylläpitämään laitokseen lopullisesti makoilemaan.
Voi ap, saat multa ainakin roppakaupalla myötätuntoa, vaikkei sekään tietenkään mihinkää auta... Mulla on lievempänä, paljon lievempänä samaa. Ei masennusta, mutta väsyttää jo vuosikaupalla ihan älyttömästi! Olen ravannut lääkärissä, on d-vitamiinit ja rautalisät yms yms. Välillä on kausia, että jaksan aktiivisemmin harrastaa liikuntaa, mutta esim lenkin jälkeen vaan tärisen kylmissäni koko päivän ja olen aivan poikki. Ja tämä vaikka kävisin lenkillä pari kertaa viikossa reilun vuoden verran. Pyöräilen ja kävelen, ei ole liikakiloja, syön monipuolisesti ja terveellisesti. Silti aina vaan uuvuttaa, aivot on sumeana (vaikka ihan virallisestikin todettu reilusti keskimääräistä älykkäämmäksi), pyöryttää ja välillä iskee kylmä hiki. Ei minua kuitenkaan varsinaisesti nukuta, uuvuttaa vaan, ja sen kautta kaikki, ihan kaikki tuntuu niin kovin raskaalta ja hankalalta.
Joo, kirjastosta ei voi lainata, aina myöhässä tai kadoksissa. Kaikki mahdolliset maksut suoraveloituksena (kiitos tälle!) jne jne. On add diagnoosi ja olen kolmen lapsen yh (viimeiset pari vuotta), ja kuten ap:lla minullakinnon koira jonka kanssa teen pitkiä lenkkejä, pitää minut liikkeessä. Töitäkin on ollut, mutta parit burn out:it ovat tehokkaasti vaikeuttaneet vakituisen paikan saantia.
Voimia ap! Edes vähän. Jatketaan rämpimistä eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene päivystykseen ja kerro, että heräsit juuri ja viimeinen muistikuva on viime viikolta.
Jätin aiemmin vastaamatta tähän koska tiedän hyvin kuulostavani jo muutenkin täydeltä 1di0otilta.
Totta, että olen enimmäkseen vain nukkunut, joten rajallisia soittoaikoja virastoihin/lääkäriin yms. on mennyt ohitse. Mutta ehkä oon myös puolittain vältellyt soittamista. Ihan siksi, että soitosta seurauksena on käyntiaika. Ja käyntiaika edellyttää liikkumista sovittuun aikaan.
Päivystykseen meno saataisi tässä kohtaa olla oikeasti järkevintä. Pitäisi vain ensin jaksaa sinne saakka. Huoh.
Ehkä sul on anemia. Hae apteekista rautatabletteja. a soita lastensuojeluun, ne voi auttaa säilyttämään asunnon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, saat multa ainakin roppakaupalla myötätuntoa, vaikkei sekään tietenkään mihinkää auta... Mulla on lievempänä, paljon lievempänä samaa. Ei masennusta, mutta väsyttää jo vuosikaupalla ihan älyttömästi! Olen ravannut lääkärissä, on d-vitamiinit ja rautalisät yms yms. Välillä on kausia, että jaksan aktiivisemmin harrastaa liikuntaa, mutta esim lenkin jälkeen vaan tärisen kylmissäni koko päivän ja olen aivan poikki. Ja tämä vaikka kävisin lenkillä pari kertaa viikossa reilun vuoden verran. Pyöräilen ja kävelen, ei ole liikakiloja, syön monipuolisesti ja terveellisesti. Silti aina vaan uuvuttaa, aivot on sumeana (vaikka ihan virallisestikin todettu reilusti keskimääräistä älykkäämmäksi), pyöryttää ja välillä iskee kylmä hiki. Ei minua kuitenkaan varsinaisesti nukuta, uuvuttaa vaan, ja sen kautta kaikki, ihan kaikki tuntuu niin kovin raskaalta ja hankalalta.
Joo, kirjastosta ei voi lainata, aina myöhässä tai kadoksissa. Kaikki mahdolliset maksut suoraveloituksena (kiitos tälle!) jne jne. On add diagnoosi ja olen kolmen lapsen yh (viimeiset pari vuotta), ja kuten ap:lla minullakinnon koira jonka kanssa teen pitkiä lenkkejä, pitää minut liikkeessä. Töitäkin on ollut, mutta parit burn out:it ovat tehokkaasti vaikeuttaneet vakituisen paikan saantia.
Voimia ap! Edes vähän. Jatketaan rämpimistä eteenpäin...
Kiitos! Tuntuu tosi tutulta. Itsekin tosiaan pärjäsin jotenkin aina tähän asti.
Tai siis niin. En oikein uskonut enää päätyväni tähän tai ainakaan että saisin asiat näin p**eelleen, ilman mitään "syytä".
En tiedä onko se väsymystä vai olenko luovuttanut jo täysin kun ei edes ahdista vaikka olenkin miettinyt seurauksia ja tästä seuraavaa oravanpyörää. Tai no ainakin tänään ajattelin.
Ja tsemppiä sullekin!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sul on anemia. Hae apteekista rautatabletteja. a soita lastensuojeluun, ne voi auttaa säilyttämään asunnon
Pitää soittaa. Anemiaa ei ole. Aiemmin oli, mutta rauta ei ainakaan silloin imeytynyt missään muodossa eikä minkään kanssa, vaan aiheutti ummetusta yms. Olen kokeillut satunnaisesti eri rautavalmisteita silti, mutta en ole huomannut muuta vaikutusta kuin ummetuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, saat multa ainakin roppakaupalla myötätuntoa, vaikkei sekään tietenkään mihinkää auta... Mulla on lievempänä, paljon lievempänä samaa. Ei masennusta, mutta väsyttää jo vuosikaupalla ihan älyttömästi! Olen ravannut lääkärissä, on d-vitamiinit ja rautalisät yms yms. Välillä on kausia, että jaksan aktiivisemmin harrastaa liikuntaa, mutta esim lenkin jälkeen vaan tärisen kylmissäni koko päivän ja olen aivan poikki. Ja tämä vaikka kävisin lenkillä pari kertaa viikossa reilun vuoden verran. Pyöräilen ja kävelen, ei ole liikakiloja, syön monipuolisesti ja terveellisesti. Silti aina vaan uuvuttaa, aivot on sumeana (vaikka ihan virallisestikin todettu reilusti keskimääräistä älykkäämmäksi), pyöryttää ja välillä iskee kylmä hiki. Ei minua kuitenkaan varsinaisesti nukuta, uuvuttaa vaan, ja sen kautta kaikki, ihan kaikki tuntuu niin kovin raskaalta ja hankalalta.
Joo, kirjastosta ei voi lainata, aina myöhässä tai kadoksissa. Kaikki mahdolliset maksut suoraveloituksena (kiitos tälle!) jne jne. On add diagnoosi ja olen kolmen lapsen yh (viimeiset pari vuotta), ja kuten ap:lla minullakinnon koira jonka kanssa teen pitkiä lenkkejä, pitää minut liikkeessä. Töitäkin on ollut, mutta parit burn out:it ovat tehokkaasti vaikeuttaneet vakituisen paikan saantia.
Voimia ap! Edes vähän. Jatketaan rämpimistä eteenpäin...Kiitos! Tuntuu tosi tutulta. Itsekin tosiaan pärjäsin jotenkin aina tähän asti.
Tai siis niin. En oikein uskonut enää päätyväni tähän tai ainakaan että saisin asiat näin p**eelleen, ilman mitään "syytä".
En tiedä onko se väsymystä vai olenko luovuttanut jo täysin kun ei edes ahdista vaikka olenkin miettinyt seurauksia ja tästä seuraavaa oravanpyörää. Tai no ainakin tänään ajattelin.
Ja tsemppiä sullekin!
Huomasin tuon aivosumun vasta nyt. Kun mietin juuri et mullakin on ollut vuosia aivasumua lähes päivittäin. Niin nyt ainakaan loppukevään jälkeen ei ole ollut sitä tunnetta.
No joo, vaikka tuskin se mitään tarkoittaa. Tai muutenkaan oleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene homeopaatille
Oikeasti en usko, et enää auttaa mikään tähän väsymykseen ja yhteiskuntakelpoisuuteen, vaikka oonkin miettinyt vaihtoehtoja akupunktiosta poppamiehiin. Voi olla, että syytä ei ole. Tai jos on, se olisi pitänyt korjata jo kauankauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Diagnosoimaton ADD?
https://www.duodecimlehti.fi/duo14762
Mulla on diagnosoitu adhd ja lääkitys ja siis ne kaikki mahdolliset adhd:seen tarkoitetut lääkkeet.
Voi tietysti olla pohjimmainen syy väsymykselle, mutta pelkästä adhd:sta ei taida päästä sairaseläkkelle nukkumaan.
Mutta moni tuntemani perussaamaton adhd/add:kin näyttää rinnallani oikeasti suorastaan aktiivisilta.
Muistatko mitä tapahtui silloin kun tämä alkoi
Meinaatko oikeasti, että sun elämäsi seuraaminen vierestä olisi hänelle helppoa? Kyllä hän jotain keskusteluapua tarvitsee. Ei kukaan lapsi voi ottaa vain lunkisti, kun äitinsä makaa vain sängynpohjalla.