Taas jäi lapsi ilman syntymäpäiväkutsua :(
Niin paha olo lapsen puolesta. Koko kevään jatkunut sama juttu. Vanhemmat tuovat lastensa syntymäpäiväkutsut lastensa lokeroihin. Taas tänä aamuna lapseni kanssa saimme huomata, että taas kaksi oli jätetty joukosta pois. Pitkässä rivissä nämä kaksi kutsutonta lokeroa hyppäsivät silmille kuin huutomerkki. Lapset tietenkin supisevat syntymäpäiväjuhlista ennen ja jälkeen, eivätkä hoitajat tilanteelle mitään voi.
Nämä taisivat nyt olla kymmenennet juhlat tänä vuonna, mihin lapseni ei kutsua saanut. Joka kerta käymme saman keskustelun, jossa vakuutan hänen olevan aivan yhtä hyvä tyyppi kuin muutkin, mutta kaikkia ei voi synttäreille kutsua ja ehkä siksi et taas (kaan) saanut kutsua. Kyseessä reipas, iloinen ja erittäin kiltti lapsi jonka kanssa kaikki tulevat hyvin toimeen.
Lapsi itse alkaa olla jo sen ikäinen että ymmärtää kyllä, ja päiväkotikaverit toki asiasta jaksavat muistuttaa. Kavereita riittää vapaa-aikana, eikä perheessämme ole mitään sellaista, minkä vuoksi meidän lastamme ei haluttaisi kutsua.
Tämä lasten maailma on niin julma L
Kommentit (241)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:31"]Aika suosittuja on synttärit muualla kuin kotona ja niissä usein on lasten lukumäärä ja hinta määritelty. Paljonko ekstraa olisitte valmiita maksamaan siitä että kaikki saavat kutsun? Niin. Välttämättä tämän ilkeämmästä ei ole kyse ja tietenkin synttärisankari valitsee ketkä juhliinsa kutsuu tuon lukumäärän puitteissa. Jokuhan sitten jää pois, kaverisuhteet kaiketi ratkaisevat.
[/quote]
Voi tsiizus. Ei tämä ollut vieläkään selvä.
Ei aikuiset voi olla näin tyhmiä ettei ymmärrä mitä tarkoitetaan.
Mun lapseni on sosiaalinen ja saanut paljon kutsuja synttäreille, vähän vieraampienkin. Hän pitää juhlista ja on mennyt mielellään vieraaseenkin paikkaan. Aina ei ole kuitenkaan ollut muita tuttuja juhlissa ja muut ovat taas tunteneet toisensa. Lapsella on ollut vähän outo olla lastenkutsuilla silloin. Kun sankarikaan ei ole ollut läheinen ystävä, ei pieneen kotiimme ole kutsuttu ihan kaikkia, joiden synttäreillä lapsi on itse ollut. Ollaan ajteltu, että on kohteliasta mennä, jos on kutsuttu, mutta että ei ole pakollista kutsua vastavuoroisesti toista, jos ei halua.
Syy on ollut myös se, että joku kaveri on esim. vähän nuorempi eikä tuntisi juhlissa muita ja välimatka on pitkä (autottomille esim.). Suurin syy on se, että kavereita, joita lapsi haluaa kutsua: ystäviä, sukulaisia, läheisiä ja naapureita, jotka pääsevät helposti käymään, on vain niin paljon, että edes heitä ei aina kutsuta kaikkia yhtä aikaa. Tarhakavereita ei meille ole kutsuttu koskaan kaikkia, vaan ne, jotka ovat tuttuja muutenkin. Samoista em. syistä. En minäkään kutsu juhliini kaikkia työkavereita ja varsinkaan en niitä, joita tuskin tunnen tai joista en pidä...
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:18"]
[
Jos tämä ei ole keskustelu minusta, niin miksi ihmeessä sinä kirjoitat toivovasi, että elämä iskee minua ja lapsiani jne. ? MInun lisäkseni maailmassa on monia muita, mutta sinä päätit kohdistaa omat väkivaltaiset ajatuksesi nimenomaan minuun, et kaikkiin kaltaisiini.
Kirjoitit ihan itse "
Joko sulla on ongelmia luetun ymmärtämisessä, tai sitten vain olet niin epäempaattinen ja kypsymätön ihminen ettet asiaa kykene ymmärtämään. AIkuisten tehtävä on opettaa lapselle että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Eri asia on jos kutsutaan vain esimerkiksi puolet porukasta mukaan, eli ulkopuolelle ei aina jätetä sitä samaa henkilöä.
En jaksa enään sinulle kertoa mitä olen sinusta mieltä, tiedät sen varmasti jo valmiiksi. Toivottavasti joskus kuitenkin elämä läimäyttää myös lastasi avokämmenellä naamaan ja hänelle paljastuu että äidin opit eivät ehkä olleetkaan ne parhaat mahdolliset. Joskus olisi hyvä yrittää nähdä maailma myös muiden silmin. Ehkä se sinultakin joskus vielä onnistuu, paljon työtä se tosin vaatii koska näemmä tuo itsekeskeisyys on sinulle luontainen ominaisuus."
Miksi kirjoitit noin, jo minä en ole minkään arvoinen? Käytit kuitenkin aika monta sanaa minua mollataksesi.
[/quote]
Päätitkö nyt heittäytyä uhrin rooliin vaikka juuri julistit kovaan ääneen sitä kuinka sinusta on ok kiusata ja syrjiä yhtä tai kahta lasta ja olet tästä suorastaan ylpeä? Sinä käänsit keskustelun itseesi, eli keskustelu koskee sinua. Samalla se koskee jokaista muutakin kaltaistasi aikuista ihmistä jotka kannustavat lapsiaan kiusaamaan toista. Ja missä niitä väkivaltaisia ajatuksia on? Luepa tuo aiempi viesti uudestaan, se ei tainnut kerrasta upota päähäsi. Tuossa viestissä nimenomaan selitin että mitään väkivaltaista en ole sanonut. Vastasin sinulle sillä minun on vaikea uskoa että sinunkaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Vaikea uskoa sitä että noin kamala ja itsekäs ihminen on olemassa. Tämän olet tuonut ilmi aivan itse omissa viesteissäsi, älä siis yritä hypätä mihinkään uhrin rooliin. Sinä olet kiusaaja, et uhri.
[/quote]
Koska tämä keskustelu ei edelleenkään ole minusta, niin miksi intensiivisesti haluat kohdistaa sen kärjen minuun? Toki klassinen kiusaaja tekee juuri noin: kun itse on alakynnessä, alkaa toisen syyttely ja asian sijaan siirrytään henkilökohtaisuuksiin.
Minä en ole uhri enkä kiusaaja. Minä olen se vanhempi, jonka lapsella on joka vuosi kivat synttärit, koska hänen ei tarvitse kutsua sinne niitä lapsia, joita hän ei halua kutsua. Minusta mukavat muistot hauskoista synttäreistä on paljon arvokkaampi asia kuin "synttärit kaikille", jolloin kenelläkään ei ole hyvä olla, koska muutama lapsi ei kykene ymmärtämään (kiitos kotikasvatuksensa), että ne eivät ole juhlat heidän kunniakseen.
[/quote]
Et sä tunnu ymmärtävän mistä tässä on ollut kyse, joten...
[/quote]
Ei se mitään, jos koet itsesi nolatuksi. Kaikki me voimme viestiketjusta lukea, että sinä siirsit asian henkilökohtaisten loukkausten tasolle ja nyt jäit sitten yksin ajatuksinesi. Ei ehkä kannata olla noin ilkeä - siitä tulee ongelmia vain sinulle ja lapsellesi, jota ei haluta kutsua juhliin
[/quote]
Jep jep jepulis jep
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:02"]
AINA tulee olemaan ihmisiä, jotka ajattelevat, että on heidän lastensa etu, että saavat syrjiä/jättää ulkopuolelle tietyt luuserit, huonosti käyttäytyvät, ei fiksut, kiusaajat (!!!). Empatia ei kuulu heidän sanavarastoonsa. Kun elämä nyt vaan kato on. Joillekin on vaikea käsittää, että kun syrjiminen ja julmuus on okei, se saattaa napsahtaa myös omalle kohdalle. Viimeistään silloin kun on heikoimmillaan, paitsi että he eivät tietenkään koskaan siihen tilanteeseen voi joutua.
On jokseenkin turha jängätä tyypin kanssa, jonka mielestä "meillä on aina kivoja synttäreitä, kun kutsutaan aina vaan niitä kivoja ihmisiä eikä niitä huonosti kasvatettuja". Niinpä.
Syrjintää, julmuutta, kiusaamista ja muita ryhmäilmiöitä kannattaa lähteä kitkemään niiden ihmisten kautta, tietävät mitä empatia tarkoittaa. Aina löytyy myös niitä, jotka tajuavat, että omankin lapsen etu on tutustua monenlaisiin ihmisiin ja osata asettua sen asemaan, joka on jostain syystä jäänyt ulkopuolelle. Toimikaa niiden kautta, jotka tajuavat: jos opettaja tajuaa, niin niilläkin lapsilla on toivoa, joiden vanhemmat ovat toivottoman itsekeskeisiä.
Ja yksinkertaisemmillekin tiedoksi: ei tarvitse alkaa Finlandia-taloa vuokraamaan eskarilaisen synttäreitä varten eikä kutsua sitä, joka joka päivä lyö päiväkodissa lapsesi nokan verille, paratkoon. Ihan vaan että ymmärrätte.
[/quote]
Muuten hyvä kirjoitus, paitsi että useimmiten ne ovat juuri ne huonokäytöksiset, ketkä säätävät laumaeläimiä ja jotka kutsutaan, koska muuta ei uskalleta.
205 ja 206: te olette joukossa juuri niitä, jotka mahdollistatte kiusaamisen.
205: On okei jättää ulkopuolelle, koska "jotkut nyt vaan jätetään", sori. Tähän ei kukaan voi siis vaikka kasvatuksella vaikuttaa. Minä ainakin vaikutan omiin lapsiini.
206: "Kiusaaminen tai ulkopuolelle jättäminen on lapsen tai vanhemman vika. On okei syrjiä esim. masentuneen tai syrjäytyneen lapsia? Jos sinä kuolisit eikä puolisosi jaksaisi olla sosiaalinen, lapsesi saisi jättää ulkopuolelle?" On myös myytti, että vain hankalia lapsia kiusataan tai jätetään ulkopuolelle.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:58"]
Jos on joku lapsi, jota ei ikinä kutsuta synttäreille, vanhempien kannattaa katsoa peiliin. Vanhempien kannattaa edistää lastensa ystäväsuhteita pienestä pitäen. Pyytää esim. joku kaveri päikystä leikkimään melkein joka viikko. Siitä ne ystävyyssuhteet lähtevät kehittymään eikä varmasti jää ilman kutsuja. Samalla tutustuu myös toisten lasten vanhempiin mikä on ainakin itselle tärkeä juttu.
Ja toinen juttu on tietty se, että kasvattaa lapsestaan sellaisen, ettei lapsen kanssa leikkiminen ole tuskaa muille lapsille. Siis huomaavaisuutta, itsehillintää, käytöstapoja. Huomioi lapsen ystäviä mukavasti kun ovat kylässä, tarjoaa vähän jotain hyvää jne.
Mutta jos vanhemmat ovat erakkoluonteita eikä kotiin kutsuta ikinä ketään, miten voi olettaa, että itseään kutsuttaisiin. Sitten vain vingutaan, että yhyy kun meitä ei kutsuta ja huomioida, vaikka itse ei ikinä ole vastavuoroinen.
[/quote]
En ole samaa mieltä, että lapsen yksinäisyys ja kiusatuksi tuleminen olisi aina vanhempien vika, mutta... mitä jos olisikin? Jos lapsella ON ihan paskat vanhemmat, jotka eivät ole osanneet käydä pienestä pitäen kaiken maailman kaverikerhoissa ja balettikoulussa ja leikkipaikoilla ja vanhempainkerhossa edesauttamassa lapsensa sosiaalista noususuhdannetta, niin onko silloin ok syrjiä lasta? Toisin sanoen lapsi ei kelpaa edes luokkakavereiden synttäreille, jos vanhemmat eivät pyöri oikeissa kaveripiireissä?
Jos yhdellekään vanhemmalle ei tule mieleen miettiä, että hetkinen, miksiköhän tämä yksi lapsi jää aina lapseni luokalta kutsumatta esim. synttäreille... niin ei ole kyllä sitäkään aikuista empatiakyvyillä siunattu.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:18"]
[
Jos tämä ei ole keskustelu minusta, niin miksi ihmeessä sinä kirjoitat toivovasi, että elämä iskee minua ja lapsiani jne. ? MInun lisäkseni maailmassa on monia muita, mutta sinä päätit kohdistaa omat väkivaltaiset ajatuksesi nimenomaan minuun, et kaikkiin kaltaisiini.
Kirjoitit ihan itse "
Joko sulla on ongelmia luetun ymmärtämisessä, tai sitten vain olet niin epäempaattinen ja kypsymätön ihminen ettet asiaa kykene ymmärtämään. AIkuisten tehtävä on opettaa lapselle että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Eri asia on jos kutsutaan vain esimerkiksi puolet porukasta mukaan, eli ulkopuolelle ei aina jätetä sitä samaa henkilöä.
En jaksa enään sinulle kertoa mitä olen sinusta mieltä, tiedät sen varmasti jo valmiiksi. Toivottavasti joskus kuitenkin elämä läimäyttää myös lastasi avokämmenellä naamaan ja hänelle paljastuu että äidin opit eivät ehkä olleetkaan ne parhaat mahdolliset. Joskus olisi hyvä yrittää nähdä maailma myös muiden silmin. Ehkä se sinultakin joskus vielä onnistuu, paljon työtä se tosin vaatii koska näemmä tuo itsekeskeisyys on sinulle luontainen ominaisuus."
Miksi kirjoitit noin, jo minä en ole minkään arvoinen? Käytit kuitenkin aika monta sanaa minua mollataksesi.
[/quote]
Päätitkö nyt heittäytyä uhrin rooliin vaikka juuri julistit kovaan ääneen sitä kuinka sinusta on ok kiusata ja syrjiä yhtä tai kahta lasta ja olet tästä suorastaan ylpeä? Sinä käänsit keskustelun itseesi, eli keskustelu koskee sinua. Samalla se koskee jokaista muutakin kaltaistasi aikuista ihmistä jotka kannustavat lapsiaan kiusaamaan toista. Ja missä niitä väkivaltaisia ajatuksia on? Luepa tuo aiempi viesti uudestaan, se ei tainnut kerrasta upota päähäsi. Tuossa viestissä nimenomaan selitin että mitään väkivaltaista en ole sanonut. Vastasin sinulle sillä minun on vaikea uskoa että sinunkaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Vaikea uskoa sitä että noin kamala ja itsekäs ihminen on olemassa. Tämän olet tuonut ilmi aivan itse omissa viesteissäsi, älä siis yritä hypätä mihinkään uhrin rooliin. Sinä olet kiusaaja, et uhri.
[/quote]
Koska tämä keskustelu ei edelleenkään ole minusta, niin miksi intensiivisesti haluat kohdistaa sen kärjen minuun? Toki klassinen kiusaaja tekee juuri noin: kun itse on alakynnessä, alkaa toisen syyttely ja asian sijaan siirrytään henkilökohtaisuuksiin.
Minä en ole uhri enkä kiusaaja. Minä olen se vanhempi, jonka lapsella on joka vuosi kivat synttärit, koska hänen ei tarvitse kutsua sinne niitä lapsia, joita hän ei halua kutsua. Minusta mukavat muistot hauskoista synttäreistä on paljon arvokkaampi asia kuin "synttärit kaikille", jolloin kenelläkään ei ole hyvä olla, koska muutama lapsi ei kykene ymmärtämään (kiitos kotikasvatuksensa), että ne eivät ole juhlat heidän kunniakseen.
[/quote]
Et sä tunnu ymmärtävän mistä tässä on ollut kyse, joten...
[/quote]
Ei se mitään, jos koet itsesi nolatuksi. Kaikki me voimme viestiketjusta lukea, että sinä siirsit asian henkilökohtaisten loukkausten tasolle ja nyt jäit sitten yksin ajatuksinesi. Ei ehkä kannata olla noin ilkeä - siitä tulee ongelmia vain sinulle ja lapsellesi, jota ei haluta kutsua juhliin
[/quote]
Tunnut kääntävän asiat nurin!
En pitänyt yhteyttä päiväkodin vanhempien kanssa ja lapseni aloitti vasta sen uran n. 3,8 v. Tiesin että muutamme muualle viimeistään kun lapsi aloittaa koulun. Eli kutsuja ei tullut, en tiedä pidettiinkö edes koska lapseni ei kertonut samaten eskarissa. Pidin paljon vapaapäiviä jolloin lapsi ei mennyt päiväkotiin ei eskariin. Heti ekalla luokalla sai kutsuja synttäreihin mutta ei kaikilta mutta niiltä joiden kanssa oli yhteydessä koulussa ja samaten kutsuttiin ne joiden kodissa lapseni oli ollut synttäreillä.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:02"]
AINA tulee olemaan ihmisiä, jotka ajattelevat, että on heidän lastensa etu, että saavat syrjiä/jättää ulkopuolelle tietyt luuserit, huonosti käyttäytyvät, ei fiksut, kiusaajat (!!!). Empatia ei kuulu heidän sanavarastoonsa. Kun elämä nyt vaan kato on. Joillekin on vaikea käsittää, että kun syrjiminen ja julmuus on okei, se saattaa napsahtaa myös omalle kohdalle. Viimeistään silloin kun on heikoimmillaan, paitsi että he eivät tietenkään koskaan siihen tilanteeseen voi joutua.
On jokseenkin turha jängätä tyypin kanssa, jonka mielestä "meillä on aina kivoja synttäreitä, kun kutsutaan aina vaan niitä kivoja ihmisiä eikä niitä huonosti kasvatettuja". Niinpä.
Syrjintää, julmuutta, kiusaamista ja muita ryhmäilmiöitä kannattaa lähteä kitkemään niiden ihmisten kautta, tietävät mitä empatia tarkoittaa. Aina löytyy myös niitä, jotka tajuavat, että omankin lapsen etu on tutustua monenlaisiin ihmisiin ja osata asettua sen asemaan, joka on jostain syystä jäänyt ulkopuolelle. Toimikaa niiden kautta, jotka tajuavat: jos opettaja tajuaa, niin niilläkin lapsilla on toivoa, joiden vanhemmat ovat toivottoman itsekeskeisiä.
Ja yksinkertaisemmillekin tiedoksi: ei tarvitse alkaa Finlandia-taloa vuokraamaan eskarilaisen synttäreitä varten eikä kutsua sitä, joka joka päivä lyö päiväkodissa lapsesi nokan verille, paratkoon. Ihan vaan että ymmärrätte.
[/quote]Lapseni luokalla ei ollut rähinä häirikkö lapsia mutta kaikkia ei kuitenkaan kutsuttu, ne joiden kanssa lapseni halusi ehdottomasti kutsua ja siitä kertyi 11, tyttöjä ei kutsuttu.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:58"]
Jos on joku lapsi, jota ei ikinä kutsuta synttäreille, vanhempien kannattaa katsoa peiliin. Vanhempien kannattaa edistää lastensa ystäväsuhteita pienestä pitäen. Pyytää esim. joku kaveri päikystä leikkimään melkein joka viikko. Siitä ne ystävyyssuhteet lähtevät kehittymään eikä varmasti jää ilman kutsuja. Samalla tutustuu myös toisten lasten vanhempiin mikä on ainakin itselle tärkeä juttu.
Ja toinen juttu on tietty se, että kasvattaa lapsestaan sellaisen, ettei lapsen kanssa leikkiminen ole tuskaa muille lapsille. Siis huomaavaisuutta, itsehillintää, käytöstapoja. Huomioi lapsen ystäviä mukavasti kun ovat kylässä, tarjoaa vähän jotain hyvää jne.
Mutta jos vanhemmat ovat erakkoluonteita eikä kotiin kutsuta ikinä ketään, miten voi olettaa, että itseään kutsuttaisiin. Sitten vain vingutaan, että yhyy kun meitä ei kutsuta ja huomioida, vaikka itse ei ikinä ole vastavuoroinen.
[/quote]
En ole samaa mieltä, että lapsen yksinäisyys ja kiusatuksi tuleminen olisi aina vanhempien vika, mutta... mitä jos olisikin? Jos lapsella ON ihan paskat vanhemmat, jotka eivät ole osanneet käydä pienestä pitäen kaiken maailman kaverikerhoissa ja balettikoulussa ja leikkipaikoilla ja vanhempainkerhossa edesauttamassa lapsensa sosiaalista noususuhdannetta, niin onko silloin ok syrjiä lasta? Toisin sanoen lapsi ei kelpaa edes luokkakavereiden synttäreille, jos vanhemmat eivät pyöri oikeissa kaveripiireissä?
Jos yhdellekään vanhemmalle ei tule mieleen miettiä, että hetkinen, miksiköhän tämä yksi lapsi jää aina lapseni luokalta kutsumatta esim. synttäreille... niin ei ole kyllä sitäkään aikuista empatiakyvyillä siunattu.
[/quote]
Varmaan tämä pointti on jo tullut pitkässä ketjussa. Meillä pidetään pieniä synttäreitä, joihin kutsutaan rajallinen määrä kavereita. Emme halua kutsua 10-15 lasta, vaan vaikka viisi lasta. Silloin moni jää aina ilman kutsua, yli puolet ryhmästä tai luokasta. En tiedä päiväkoti- tai koulumaailmassa, onko sellaisia lapsia, joita ei ikinä kutsuta minnekään, joten tarkoituksella en ole syrjimässä ketään. Toki se on kamalaa, jos on joku, jota ei ikinä kutsuta, mutta tällainen tieto ei minulle kantaudu.
Pointtini koski erityisesti vanhempia, jotka jaksavat itse vinkua ellei lapsi saa kutsuja, mutta jotka eivät itse näe mitään vaivaa kutsuakseen heille kavereita kylään, järjestääkseen juhlia jne. Sama juttu on aikuismaailmassa. Jotkut vain odottavat, että aina joku muu tekee aloitteen, kutsuu, järjestää tekemistä jne. Tietenkin tämä periytyy eikä ole kiva lapsille.
En yhtään ihmettele mistä kiusaajia tulee kun vanhemman kasvatustaidot ovat tuota luokkaa.
Jos mun lapsi jättäisi yhden pois sillä syyllä että hän ei leiki sen kanssa niin tasan tarkkaan sanoisin sille että nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua varmasti mukavaan tyttöön.
miten ihmeessä joku voi vääntää kaverisynttärit terapiasessioksi jos sinne tulee yksi mukava tyttö lisää?
juu ei ole teidän tehtävä parantaa maailmaa, mutta ootko koskaan miettinyt mitä haittaa siitä olisi?
kerroin viestissä nro12 että tyttöni sai hyvän ystävän vain sillä että kutsui sen tytön juhliinsa jota ei kovin hyvin tuntenut, kerroin myös että tämä tyttö koki kesänsä parhaan päivän vain sillä että hänet kutsuttiin. Mieti kuinka pieni asia, ja seurauksena vain pelkkää hyvää.
mutta turhaan sulle tätä kirjoitan kun asenteesi on tuo. Onnea valitsemallanne tiellä ja toivo sydämesi pohjasta ettei oma lapsesi koskaan joudu kiusatuksi.
Vanhempien vastuulla on opettaa suvaitsevaisuutta ja hyviä tapoja. Ketään ei saa syrjiä tai kiusata. Minun lapseni synttäreille on kutsuttu aina kaikki ryhmän tai luokan tytöt. Lapseni on aina kutsuttu luokan tyttöjen synttäreille. Valitettavasti tällä viikolla sain tietää, että erään tytön synttäreille on kutsuttu vain osa luokan tytöistä. Tämä on aiheuttanut kutsumatta jääneille mielipahaa. En ymmärrä vanhempia jotka toimivat tuolla tavalla. ymmärrän että koti voi olla pieni tai rahallinen tilanne ei anna myöden, mutta tuolloin kutsut voitaisiin toimittaa huomaamattomasti yms. eiköhän jokaisen tilipussi riitä, jos tarjolla on kakkua ja karkkeja ja sipsejä.
Vanhempien vastuulla on opettaa suvaitsevaisuutta ja hyviä tapoja. Ketään ei saa syrjiä tai kiusata. Minun lapseni synttäreille on kutsuttu aina kaikki ryhmän tai luokan tytöt. Lapseni on aina kutsuttu luokan tyttöjen synttäreille. Valitettavasti tällä viikolla sain tietää, että erään tytön synttäreille on kutsuttu vain osa luokan tytöistä. Tämä on aiheuttanut kutsumatta jääneille mielipahaa. En ymmärrä vanhempia jotka toimivat tuolla tavalla. ymmärrän että koti voi olla pieni tai rahallinen tilanne ei anna myöden, mutta tuolloin kutsut voitaisiin toimittaa huomaamattomasti yms. eiköhän jokaisen tilipussi riitä, jos tarjolla on kakkua ja karkkeja ja sipsejä.
Ei juma, että pitäisi kutsua toistakymmentä lasta juhliin kun haluaisi vain viisi! Hoh hoijaa, mitä ämmien juttua taas. Olen kiltti ihminen enkä ikinä kiusaa ketään ja lapsemme ovat kanssa hyväkäytöksisiä, eivät kiusaa jne. Ellei se riitä, vaan pitäisi järjestää megaisoja pippaloita, niin se on sitten voi voi. Mun mielenterveys ei kestä tuon kokoisia lastenjuhlia.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:39"]Ei juma, että pitäisi kutsua toistakymmentä lasta juhliin kun haluaisi vain viisi! Hoh hoijaa, mitä ämmien juttua taas. Olen kiltti ihminen enkä ikinä kiusaa ketään ja lapsemme ovat kanssa hyväkäytöksisiä, eivät kiusaa jne. Ellei se riitä, vaan pitäisi järjestää megaisoja pippaloita, niin se on sitten voi voi. Mun mielenterveys ei kestä tuon kokoisia lastenjuhlia.
[/quote]
Lue ketjuuuuu. Niin ei tule jauhettua paskaaaaa
Pistää ikävästi silmään, että etsitään jälleen syytä ei-kutsutun lapsen sosiaalisista taidoista ja jopa siitä, ovatko hänen vanhempansa ahkerasti vieneet häntä erilaisiin harrastuksiin. Onko se niin vaikea vaihtoehto, että muu ryhmä ajattelemattaan tai täysin tiedostaen sysäävät yhden lapsen syrjään leikeistä, juhlista ja kaikesta?
Minua itseäni kiusattiin naapuripiirissäni hyvinkin järjestelmällisesti ihan pikkulapsista lähtien: ryhmäleikeissä ohjattiin leikkimään ihan toiselle puolen pihaa, kiusattiin synttäreillä, "suututettiin" lähtemään kotiin kun ensin oli haettu leikkeihin... Kerran jätettiin postilaatikkoon pitkä pilkkakirje. En ollut ongelmalapsi. Olin seurallinen, osallistuin leikkeihin ja kuljin joskus harrastuksissa. En käyttäytynyt huonosti, enkä ollut muita mätkivä pikkuterroristi. Olin vain osunut samaan asuinpiiriin pomottavan ongelmalapsen kanssa, joka keräsi tehokkaasti ryhmätukea itselleen.
Myös omien kokemusteni mukaan ohjaajana (ei LTO) syrjityksi voi joutua lapsi, joka on ihan tavallinen, itse asiassa ohjaajan kannalta jopa ihanteellinen: lapsi joka kuuntelee ohjeet ja toimii niiden mukaan, osallistuu leikkeihin ja viihtyy muiden lasten seurassa. Ei edes mikään äärimmäisen ujo, sulkeutunut eikä toisaalta tungetteleva suupaltti, eikä varsinkaan mikään ongelmatapaus.
En väitä etteikö koskaan syytä olisi tässä lapsessa, jota ei oteta leikkeihin eikä kutsuta juhliin. Mutta usein kyse on ihan paisuneesta ajattelemattomuudesta ja siitä, että aikuiset eivät ajoissa puutu syrjimiseen. Ja tässä olisi vanhemmilla oiva tilaisuus selvittää mikä mättää, kun se yksi lapsi jätetään koko muusta ryhmästä toistuvasti kutsumatta.
En väitä myöskään, että kaikki kutsumatta jättämiset olisivat automaattisesti kiusaamista. Mutta selvittäkää asia, älkääkä keksikö verukkeita sille, että puuttua ei tarvitse. Se kutsumatta jätetty ja muutenkin syrjitty lapsesi voi olla myös omasi.
Enkä nyt siis puhu siitä, että kutsutaan kymmenestä lapsesta kolme tai siitä, että ei voi pitää jättisynttäreitä. Se on selvitetty täällä jo moneen kertaan.
108 (muun muassa)
täällä 221 viestin kirjoittaja:meillä kutsuttiin viimeksi kaikki luokan tytöt, n, 12 kpl. Kaikille päivä ei sopinut, joten tyttöjä oli n. 10. onhan kutsuessa aina hälinää ja vauhtia, mutta kyllä tytöt yleensä käyttäytyvät hyvin ja meillä oli ohjelmaa ja discoa, jotta aika sujuisi mukavasti. Minusta on itsekästä ajatella vain omaa rauhaansa, kyllä nyt pari tuntia jaksaa ja onhan se mukavaa nähdä kun oma lapsi nauttii siitä, että äiti on järjestänyt kivat synttärit. Itselläni oli viimeksi tuore avioero alla, mutta järjestin silti juhlat.
Mulla tyttö 7v, eikä ole vielä kertaakaan saanut kutsua kenenkään syntympäiville eskarissa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:46"]
täällä 221 viestin kirjoittaja:meillä kutsuttiin viimeksi kaikki luokan tytöt, n, 12 kpl. Kaikille päivä ei sopinut, joten tyttöjä oli n. 10. onhan kutsuessa aina hälinää ja vauhtia, mutta kyllä tytöt yleensä käyttäytyvät hyvin ja meillä oli ohjelmaa ja discoa, jotta aika sujuisi mukavasti. Minusta on itsekästä ajatella vain omaa rauhaansa, kyllä nyt pari tuntia jaksaa ja onhan se mukavaa nähdä kun oma lapsi nauttii siitä, että äiti on järjestänyt kivat synttärit. Itselläni oli viimeksi tuore avioero alla, mutta järjestin silti juhlat.
[/quote]
No sä oot kyllä mahtava!
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 20:18"]
[
Jos tämä ei ole keskustelu minusta, niin miksi ihmeessä sinä kirjoitat toivovasi, että elämä iskee minua ja lapsiani jne. ? MInun lisäkseni maailmassa on monia muita, mutta sinä päätit kohdistaa omat väkivaltaiset ajatuksesi nimenomaan minuun, et kaikkiin kaltaisiini.
Kirjoitit ihan itse "
Joko sulla on ongelmia luetun ymmärtämisessä, tai sitten vain olet niin epäempaattinen ja kypsymätön ihminen ettet asiaa kykene ymmärtämään. AIkuisten tehtävä on opettaa lapselle että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Eri asia on jos kutsutaan vain esimerkiksi puolet porukasta mukaan, eli ulkopuolelle ei aina jätetä sitä samaa henkilöä.
En jaksa enään sinulle kertoa mitä olen sinusta mieltä, tiedät sen varmasti jo valmiiksi. Toivottavasti joskus kuitenkin elämä läimäyttää myös lastasi avokämmenellä naamaan ja hänelle paljastuu että äidin opit eivät ehkä olleetkaan ne parhaat mahdolliset. Joskus olisi hyvä yrittää nähdä maailma myös muiden silmin. Ehkä se sinultakin joskus vielä onnistuu, paljon työtä se tosin vaatii koska näemmä tuo itsekeskeisyys on sinulle luontainen ominaisuus."
Miksi kirjoitit noin, jo minä en ole minkään arvoinen? Käytit kuitenkin aika monta sanaa minua mollataksesi.
[/quote]
Päätitkö nyt heittäytyä uhrin rooliin vaikka juuri julistit kovaan ääneen sitä kuinka sinusta on ok kiusata ja syrjiä yhtä tai kahta lasta ja olet tästä suorastaan ylpeä? Sinä käänsit keskustelun itseesi, eli keskustelu koskee sinua. Samalla se koskee jokaista muutakin kaltaistasi aikuista ihmistä jotka kannustavat lapsiaan kiusaamaan toista. Ja missä niitä väkivaltaisia ajatuksia on? Luepa tuo aiempi viesti uudestaan, se ei tainnut kerrasta upota päähäsi. Tuossa viestissä nimenomaan selitin että mitään väkivaltaista en ole sanonut. Vastasin sinulle sillä minun on vaikea uskoa että sinunkaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Vaikea uskoa sitä että noin kamala ja itsekäs ihminen on olemassa. Tämän olet tuonut ilmi aivan itse omissa viesteissäsi, älä siis yritä hypätä mihinkään uhrin rooliin. Sinä olet kiusaaja, et uhri.
[/quote]
Koska tämä keskustelu ei edelleenkään ole minusta, niin miksi intensiivisesti haluat kohdistaa sen kärjen minuun? Toki klassinen kiusaaja tekee juuri noin: kun itse on alakynnessä, alkaa toisen syyttely ja asian sijaan siirrytään henkilökohtaisuuksiin.
Minä en ole uhri enkä kiusaaja. Minä olen se vanhempi, jonka lapsella on joka vuosi kivat synttärit, koska hänen ei tarvitse kutsua sinne niitä lapsia, joita hän ei halua kutsua. Minusta mukavat muistot hauskoista synttäreistä on paljon arvokkaampi asia kuin "synttärit kaikille", jolloin kenelläkään ei ole hyvä olla, koska muutama lapsi ei kykene ymmärtämään (kiitos kotikasvatuksensa), että ne eivät ole juhlat heidän kunniakseen.
[/quote]
Et sä tunnu ymmärtävän mistä tässä on ollut kyse, joten...
[/quote]
Ei se mitään, jos koet itsesi nolatuksi. Kaikki me voimme viestiketjusta lukea, että sinä siirsit asian henkilökohtaisten loukkausten tasolle ja nyt jäit sitten yksin ajatuksinesi. Ei ehkä kannata olla noin ilkeä - siitä tulee ongelmia vain sinulle ja lapsellesi, jota ei haluta kutsua juhliin