Hyi kun olen kateellinen ja katkera ihminen.

Voi. Kadehtimiseen auttaa ihan oikeasti se, että kerrot siitä ääneen. Voit myös ajatella, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Ihanan mökin takana voi olla hirveät velat, tuntitolkulla raskastaa työtä kesähelteellä ja riitelyä työnjaosta yms. Hyvässäkin parisuhteessa on ongelmansa jne. Kateuden voi kääntää myös motivaatioksi: ajattele sitä hyväkroppaista kaveria ja ala urheilemaan tavoitteenasi samanlainen kroppa. Vaihda miestä ja etsi itsellesikin hyvä parisuhde. Säästä rahaa ihanaan mökkin jne.

Mulla samaa vikaa. Oikein oksettaa itseni kuinka katkera ja kateellinen olen esimerkiksi mieheni eksälle. Nainen on oikeasti tosi kaunis ja ystävällinen, mutta itse kun vaikka menen (jep, vielä rääkkään itseäni) hänen face-kuviaan katsomaan aina miete on "hyi mikä ämmmä!". Oikeasti kuvottaa käytökseni. Olen juuuri sellainen mitä eniten halveksun, kateellinen ja KATKERA.

Kakkonen: täytyy olla myös realisti - en todellakaan ole mikään kaunotar joten ihanan miehen "etsiminen" on aika lailla mission impossible  ja kahden tonnin tuloilla ei mökkiä / taloa hommata vaikka päälläni seisoisin.

Kunhan tunnistat tuon tunteen itsessäsi..

Miksi ihmeessä? En voi ymmärtää kadehtimista. Etkö huomaa ollenkaan hyviä asioita omassa elämässäsi?

En huomaa. On ollut ja on edelleen niin paljon negatiivista. Olen vain väsynyt ja turhautunut kaikkeen. Näen tutuista ihmisistäkin usein vain huonoja puolia.

Tiedän, pitäisi olla onnellinen terveydestä jne, mutta se ei tunnu miltään. todennäköisesti kalahtaa joskus ja kovasti kun näin ajattelen :(

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 17:38"]

Olen kateellinen lähes kaikille kavereilleni, hoikkuudesta, rahoista, hyvästä parisuhteesta, idyllisestä mökistä, kivasta kodista ymym.

Aina tunnen olevani huonompi kun joku toinen. Voisiko tästä parantua edes terapialla? Tosin en tiedä jaksanko sinnekään mennä..

[/quote]

Kerrankin puhut totta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 17:38"]

Olen kateellinen lähes kaikille kavereilleni, hoikkuudesta, rahoista, hyvästä parisuhteesta, idyllisestä mökistä, kivasta kodista ymym.

Aina tunnen olevani huonompi kun joku toinen. Voisiko tästä parantua edes terapialla? Tosin en tiedä jaksanko sinnekään mennä..

[/quote]

Kerrankin puhut totta.

[/quote]

Mutta AP itselleni tuli se mieleen, että kaikki kadehtii, jotkut enemmän, jotkut vähemmän, riippuu myös paljolti siitä, onko itse tyytyväinen elämäänsä, tai onko kokenut saaneensa elämältä hyvää (ei vain paskaa käteen.)

Elämä voi myös muuttua! Itse olin kymmenen vuotta iki-sinkku, olin ruma ja lihava, kukaan mies ei edes vilkaissut minuun päin. Olin katkera ja varma siitä, että jään yksinäiseksi ja perheettömäksi koko loppuelämäni. Mutta löysinkin maailman ihanimman miehen, juuri sellaisen kuin olin haaveissani halunut (vaikka ei hän mikään täydellinenkään ole, mutta tärkeimmissä asioissa kaikki kriteerini täyttyivät; lapsirakas, luotettava, sivistynyt, kiltti, miehekäs, hellä, eläinrakas, kunnollinen jne), elämäni muuttui pitkien sinkkuvuosien jälkeen, parin vuoden sisällä oli jo lapsia, jne. Nyt ollaan oltu viisitoista vuotta naimisissa, ja kolme lastakin jo.

Vaikka nyt tuntuisi, että ei ole rahaa mökkiin, niin voipa tullakin sellainen elämän vaihe, että on. Esim. miesystävälläsi saattaa olla oma, ihana mökki jne.

Toisekseen, vaikka kahdehtisit, pystyt kuitenkin tunnustamaan itsellesi ja muille, että kadehtit. Pahimmat ja ikävimmät kahdetijat ovat sellaisia, jotka verhoavat kateudentunteen johonkin muuhun tunteeseen, selittämättömään inhoon ja halveksuntaan jota vastaan toinen voi olla aika aseeton, koska vaikka kuinka olisi toiselle mukava ja ystävällinen, antelias jne. toinen vain inhoaa, esim. työelämässä tämä todella ikävää, kun on pakko olla sen toisen ihmisen kanssa tekemisessä.

Suo myös itsellesi se, että sinusta nyt tuntuu tältä, ja ehkä maailma on toisinaan tosi epäreilu paikka, toiset saa enemmän kuin toiset, mutta silti ei tarvitse olla inhottava sille toiselle ihmiselle.

aa

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 18:27"]

Mutta AP itselleni tuli se mieleen, että kaikki kadehtii, jotkut enemmän, jotkut vähemmän, riippuu myös paljolti siitä, onko itse tyytyväinen elämäänsä, tai onko kokenut saaneensa elämältä hyvää (ei vain paskaa käteen.)

Elämä voi myös muuttua! Itse olin kymmenen vuotta iki-sinkku, olin ruma ja lihava, kukaan mies ei edes vilkaissut minuun päin. Olin katkera ja varma siitä, että jään yksinäiseksi ja perheettömäksi koko loppuelämäni. Mutta löysinkin maailman ihanimman miehen, juuri sellaisen kuin olin haaveissani halunut (vaikka ei hän mikään täydellinenkään ole, mutta tärkeimmissä asioissa kaikki kriteerini täyttyivät; lapsirakas, luotettava, sivistynyt, kiltti, miehekäs, hellä, eläinrakas, kunnollinen jne), elämäni muuttui pitkien sinkkuvuosien jälkeen, parin vuoden sisällä oli jo lapsia, jne. Nyt ollaan oltu viisitoista vuotta naimisissa, ja kolme lastakin jo.

Vaikka nyt tuntuisi, että ei ole rahaa mökkiin, niin voipa tullakin sellainen elämän vaihe, että on. Esim. miesystävälläsi saattaa olla oma, ihana mökki jne.

Toisekseen, vaikka kahdehtisit, pystyt kuitenkin tunnustamaan itsellesi ja muille, että kadehtit. Pahimmat ja ikävimmät kahdetijat ovat sellaisia, jotka verhoavat kateudentunteen johonkin muuhun tunteeseen, selittämättömään inhoon ja halveksuntaan jota vastaan toinen voi olla aika aseeton, koska vaikka kuinka olisi toiselle mukava ja ystävällinen, antelias jne. toinen vain inhoaa, esim. työelämässä tämä todella ikävää, kun on pakko olla sen toisen ihmisen kanssa tekemisessä.

Suo myös itsellesi se, että sinusta nyt tuntuu tältä, ja ehkä maailma on toisinaan tosi epäreilu paikka, toiset saa enemmän kuin toiset, mutta silti ei tarvitse olla inhottava sille toiselle ihmiselle.

[/quote]

xxx

Minäkin samanlainen. Koen aina olevani huonompi kuin muut. Elämässäni ei ole mitään hyvää.

Haluaisin päästä eroon tästä mutta mutta...

Kateus on sitä ettei usko voivansa saavuttaa niitä asioita mitä muilla näkee. Kateudesta pääsee kun ottaa itselleen (realistisia) tavoitteita ja alkaa elää sellaista elämää kuin haluaa. Tosin ei auta silloin jos tavoitteena on vain kaunit kulssit ilman sisältöä.

Älkää itse nujertako itseä! Ensimmäiseksi pitää pitää itsestään. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, myös omasta mielestään. Vaikka se voi olla vaikeaa, lakatkaa vertaamasta omaa elämää, itseä muihin. Miksi ihmiset vertaavat aina johonkin kauniimpaan, rikkaampaan, onnekkaampaan (esim. kivempi ja ihanampi aviomies) jne. Ikinä ei verrata siihen, jolla vieressä menee huonommin, jolla on sairautta, köyhyyttä, epäonnea, huonoja parisuhteita, riippuvuuksia, jne.

Tyytymättömät kahdehtii. Kannattaa yrittää keskittyä omassa elämässään niihin asioihin, jotka tuottavat iloa: lukeminen, käsityöt, puutarhatyöt, harrastukset, työ, lapset, ulkoilu, matkustelu, urheilu jne. Omaan elämään kannattaa alkaa kerryttää ihan tietoisesti niitä asioita, joista tulee iloikseksi, tyytyväiseksi.

Jotkut tykkää pitää kodin siistinä ja nauttivat siitä hetkestä, kun siivouksen jälkeen keittää ne siivouskahvit. Toiset nauttivat matkustelusta, toiset käsitöistä ja omista ompeluksistaan, virkkauksistaan jne. Jotkut tykkäävät koiran kanssa harrastaa agilityä, toiset lasten kanssa retkeilystä, marjastuksesta, sienestyksestä jne.

Mieti miten voisit alkaa kerryttää ilonhetkiä omaan elämään, ja paneudu oikein suurella sydämellä niihin. Heittäydy niihin asioihin, joista saat iloa. Kannattaa myös muistaa, että parhaimmat ja yleensä tavoitelluimmat asiat vaativat paljon työtä ja vaivannäköä, esim. kodin remontointi, laihdutusprojekti, säästöprojekti esim. matkaa varten, tai sisustusostoksia varten jne. Panosta siihen, että saavuttaisit niitä asioita, joita oikeasti haluat. Kerralla ei kannata yrittää saada kaikkea, vaan keskity yhteen isoon ja moneen pieneen elämän iloa tuottavaan asiaan. Ole valmis näkemään vaivaa niiden eteen, ja ole periksiantamaton. Laiskottelemalla ja periksiantamisella ei koskaan saavuta mitään.