Lue keskustelun säännöt.
Koira on perheenjäsen?
19.05.2014 |
Luin juuri SS-Hannan postauksen koiransa poismenosta ja aloin ihmetellä, suhtautuvatko kaikki koiranomistajat lemmikkeihinsä yhtä suurella paatoksella? Osittain kirjoitus menee ehkä raskaushormonien piikkiin, mutta silti se menee mielestäni ajoittain yli.
Kiitos niille kaikille läheisilleni, jotka ovat itkeneet pitkiä toveja kanssani puhelimessa, kasvotusten syleillen ja auttaneet minua käsittelemään tätä järkytystä. Ben oli heillekin hyvin rakas ja siksi olen saanut itkeä myös liikutuksen kyyneliä, kun monet ovat jakaneet mitä kauneimmat sanat ja ajatukset meidän mielettömästä haukusta. Tämä menetys on koskettanut heitäkin suuresti, mikä tuo minulle lohdutusta ja keventää surun taakkaa. Saattaa kuulostaa itsekkäälle, mutta minulle se merkitsee ihan suunnattomasti, että Ben oli niin upea koira, että hän elää niin monien sydämessä meidän lisäksemme.
Ihanko todella joku oikeasti suree myös jonkun toisen ihmisen lemmikin kuolemaa? Olenko kylmäsydäminen eläinvihaaja, jos minua lähinnä kummastuttaa tuollainen mahtipontinen muistokirjoitus koirasta, johon kaiken huipuksi viitataan sanalla hän?
Kommentit (13)
Jos sinulla ei ole ollut lemmikkiä tai et muutenkaan tiedä miltä tuntuu menettää jotain itselleen rakasta niin ei kannata spekuloida. Se sattuu kyllä ihan pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meille koirat on perheenjäseniä. Mutta koirien, omien tai toisten, kuolemaa jokainen suree tai on surematta oman luonteensa mukaan, eikä kenenkään tavassa ei ole mitään pahaa tai väärää. Joku on tunneherkempi kuin toinen,ja se on ihan ok.
Meillä koira on perheenjäsen siinä missä muutkin, se on mukana kaikessa ja kiinnostunut kaikesta mitä tehdään ja lisäksi vielä tuottaa iloa ja lohduttaa kun on suru. Joiltain osin jopa parempi perheenjäsen kuin esimerkiksi mieheni.
Kyllä minä ainakin surisin ja kaikki sukulaisetkin varmasti jos meidän koiralle sattuisi jotain. Eivät ihmiset ehkä vieraan bloggaajan koiraa _sure_ mutta myötätuntoa varmasti riittää ja esimerkiksi oman eläimen poismeno nousee mieleen.
Kyllä minulle koira on ainakin rakas ja nimenomaan perheenjäsen.
Mä oon ap samalla aaltopituudella sun kanssas tässä.
En vihaa eläimiä, mutta en näe niitä niinkuin monet muut.
Esim. Jos olen ystävän kanssa lenkillä, ja vastaan tulee koiranpentu niin lähes jokainen alkaa lässyttää "oivoii miten ihana pikkanen, tuituii" ja itse esitän kanssa olevani yhtä haltioissani, vaikka ajattelen "mitä v*ttua tapahtuu?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 21:59"]
Jos sinulla ei ole ollut lemmikkiä tai et muutenkaan tiedä miltä tuntuu menettää jotain itselleen rakasta niin ei kannata spekuloida. Se sattuu kyllä ihan pirusti.
[/quote]
Minulla on ollut kissa, joka eli 13-vuotiaaksi ja kani, joka eli 9-vuotiaaksi, eli olen kokenut pitkäaikaisen lemmikin menetyksen kahdesti. En silti vertaisi niitä läheisen menetykseen, eikä kukaan läheiseni ollut kiinnostunut vatvomaan lemmikkieni kuolemia itku silmässä tuntikausia. Eikä mieleeni olisi tullutkaan puhua kummastakaan eläimestä hänenä. Miksiköhän juuri koiriin suhtaudutaan niin tunteikkaasti, mutta muihin lemmikeihin ei?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:06"]
Mä oon ap samalla aaltopituudella sun kanssas tässä.
En vihaa eläimiä, mutta en näe niitä niinkuin monet muut.
Esim. Jos olen ystävän kanssa lenkillä, ja vastaan tulee koiranpentu niin lähes jokainen alkaa lässyttää "oivoii miten ihana pikkanen, tuituii" ja itse esitän kanssa olevani yhtä haltioissani, vaikka ajattelen "mitä v*ttua tapahtuu?"
[/quote]
Itse ajattelen samoin vauvoista ja lapsista :) Koiranpennut taas ovat maailman söpöimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa ei ole, mutta kaksi kissaa on. Kyllä ne ovat meidän perheen jäseniä. Aiemmin oli kolme kissaa ja kun yksi niistä kuoli, se tuntui kuin läheisen olisi menettänyt.
Koiran menetys oli vaikea hetki minulle. Koira on tavallaan perheenjäsen, mutta ei samassa määrin, kuin perheeseen kuuluvat ihmiset. Eikä koiran menetystä voi millään tavalla verrata muiden perheenjäsenten menettämiseen, mutta voisin verrata esim. isovanhempien menettämiseen (jotka tosin eivät ole kovin läheisiä minulle).
Joillekin se on taas vielä isompi juttu. Sain osanottoja aika paljon ja jopa kommentteja, kuinka se on kuin menettäisi oman lapsensa. No ei todellakaan ole ja minusta jotain on vialla jos niin ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:04"]Kyllä minä ainakin surisin ja kaikki sukulaisetkin varmasti jos meidän koiralle sattuisi jotain.
[/quote]
Tätä koiranomistajien asennetta ihmettelen. Ymmärrän, että koirasi on sinulle tärkeä ja rakas, mutta miksi ihmeessä luulet sen olevan teidän sukulaisillekin niin tärkeä, että he surisivat sen kuolemaa?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:04"]Kyllä minä ainakin surisin ja kaikki sukulaisetkin varmasti jos meidän koiralle sattuisi jotain.
[/quote]
Tätä koiranomistajien asennetta ihmettelen. Ymmärrän, että koirasi on sinulle tärkeä ja rakas, mutta miksi ihmeessä luulet sen olevan teidän sukulaisillekin niin tärkeä, että he surisivat sen kuolemaa?
[/quote]
Koska esimerkiksi äiti on pennusta lähtien hoitanut sitä ja pitää sitä jonain lapsen lapsen esiasteena. Samoin erittöin eläinrakas isoäitini olisi aivan varmasti suruissaa jos yksi hänen elämänsä ilonsiheista kuolisi. En väitä että serkkujani tms kiinnostaisi paskan vertaa mutta kyllä lähimpiä sukulaisia aivan varmasti, eikä se ole mitään "eläinihmisten kuvitelmaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 21:59"]
Jos sinulla ei ole ollut lemmikkiä tai et muutenkaan tiedä miltä tuntuu menettää jotain itselleen rakasta niin ei kannata spekuloida. Se sattuu kyllä ihan pirusti.
[/quote]
Minulla on ollut kissa, joka eli 13-vuotiaaksi ja kani, joka eli 9-vuotiaaksi, eli olen kokenut pitkäaikaisen lemmikin menetyksen kahdesti. En silti vertaisi niitä läheisen menetykseen, eikä kukaan läheiseni ollut kiinnostunut vatvomaan lemmikkieni kuolemia itku silmässä tuntikausia. Eikä mieleeni olisi tullutkaan puhua kummastakaan eläimestä hänenä. Miksiköhän juuri koiriin suhtaudutaan niin tunteikkaasti, mutta muihin lemmikeihin ei?
[/quote]
Koirat näyttää ehkä selkeemmin tunteita kun joku käärme tai gerbiili. Niillä on omat luonteet myös ainakin oman kokemuksen mukaan.
Toisille koira on läheinen, perheenjäsen. Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, joten en sinua sanoisi kylmäsydämiseksi. Sinulle koira ei ole niin läheinen ja tärkeä kuin toisille.