Lue keskustelun säännöt.
Ihan tosi kyllästynyt kauneuteen
19.05.2014 |
Ihmiset aina jaksaa päivitellä ja toistella joidenkin ihmisten kauneutta. Lehdissä listataan parhaimman näköiset, parhaat kropat, tai päivitellään jonkun mallin selluliittia. Nuoret naiset pumppaavat itsensä täyteen silikonia ja täyteaineita, kropat treenataan pinkeiksi ja rusketetaan oranssilla ja sitä sitten ihastellaan ihan joukolla. Ripsienpidennykset, vahaukset, tekotukat sun muut on ihan sama juttu kuin käsienpesu, paitsi että niillä pääsee lehteen kun se on kaunista.
Itsekin olen nuori ja kauneutta jaksetaan kehua vaikken mitenkään itseäni korosta. Miten se voi olla niin haltioivaa? Teen töitä visuaalisella alalla ja ymmärrän kyllä asiat jotka näyttää silmiin hyvältä, mutta pitääkö sen olla ihmisissä se keskikohta? Kun en ole koskaan jaksanut nähdä ketään millään kauneusasteikolla, ehkä multa puuttuu kokonaan se palikka päästä.
Täälläkään ei mitään muuta jauheta niin paljon kuin läskien *rumuutta*, naaman rumuutta ja siitä miltä jonkun p*llun pitäisi näyttää. Voiko olla niin hirveästi merkitystä? Ja pahempaan ollaan menossa. Viimeinen leikkelemätön nainen nähdään varmaan kun mun sukupolvi potkaisee tyhjää.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:33"]
Sama täällä. Mullakin on ollut ap:n sanoin tunne siitä, että se jokin palikka puuttuu päästä, kun en jaksa kiinnostua tästä ulkonäkövouhotuksesta.
[/quote]
Minä taas tunnene niin, että niiltä puuttuu joku palikka, jotka keskittyvät vain ulkonäköön eivätkä näe kokonaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonaisuushan tekee ulkonäön. Ulkonäön tulisi olla osa kokonaisuutta, persoonaa, ja ainutlaatuinen kuten jokaisella todellisuudessa onkin.
Olen ap:n tavoin kyllästynyt ulkonäkökeskeiseen viestintään, mutta en ole tulevaisuuden suhteen ihan yhtä pessimistinen kuin ap, koska uskon että enemmistöä huolestuttaa ihan muut asiat kuin oma peilikuvansa nyt ja tulevaisuudessa. Mutta minua surettaa varsinkin nuoret naiset, jotka ovat menneet häikäilemättömän 'kauneus'teollisuuden ansaan ja joita käsitykseni mukaan pidetään vähän tyhminä, vaikka kyse on kai usein siitä, että he yrittävät parantaa itsetuntoaan ja hakea hyväksyntää 'korjauttamalla' ulkonäköään.
Minä olen ihan samaa mieltä. Ja olen myös sellainen joka olen saanut -omasta mielestäni lähinnä vaivaannuttavaa- huomiota ulkonäöstäni aina.
Itse en pidä ulkonäköä ihmisissä kovinkaan tärkeänä ominaisuutena. Minua kiinnostaa erilaiset persoonallisuudet, erilaiset ajattelutavat, ihmisten erilaisuus yleensä. Kohdata ja oppia tuntemaan syvemmin erilaisia tyyppejä. Minun on vaikea ymmärtää, että hyvin suurelle osalle muista ulkokuori on niin valtavan tärkeä, että jopa se halutaanko toiseen tutustua vai ei riippuu siitä, miellyttääkö ulkokuori silmää. Itse haluan tutustua mielenkiintoisen oloisiin tyyppeihin, joiden ajattelu- tai elämäntapa on jotenkin virkistävän erilaista, ihan sama se miltä nämä näyttävät.
2: Juuri tuolla tavalla minäkin lähestyn ympäröivää maailmaa ja ihmisiä. Ahdistaa jatkuvasti se että kuitenkin jollain toissijaisella on jatkuvasti täysi huomio.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Mullakin on ollut ap:n sanoin tunne siitä, että se jokin palikka puuttuu päästä, kun en jaksa kiinnostua tästä ulkonäkövouhotuksesta. En ole itse kaunis enkä ruma, ihan ihmisen näköinen kuitenkin :) Ihmisissä kiinnostaa ajatukset, kiinnostuksen kohteet, elämäntarinat, se, miten suhtautuvat muihin ihmisiin ja elämään. Mulla on vahvaa esteettisyyden tajua, mutta se kohdistuu luontoon, muotoiluun, taiteeseen, vaatteisiinkin, mutta ei ihmisten ulkonäköön. Ihmisissä ennmminkin käytökseen, eleisiin, olemukseen, karismaan, sellaisia asioita kyllä huomaan ja ihailenkin. Tällaisena tässä valkohampaiden ja piukkapakaroiden maailmassa saa tuntea olevansa henkistynyt outolintu, no en toisaankaan sitä ole.
Ihanaa että sain sielunsukulaisilta vastauksia. :)
AP