apua fiksun mutta vaikealuontoisen kumppanin ymmärtämiseen

Eli tilanne on se että seurustelua takana puolisen vuotta. naisystäväni on fiksu, meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja viihdymme toistemme seurassa. Mutta iso varjo suhteeseen tulee siitä, että syntyy draamaa joka usein vaikuttaa negatiivisesti vähintään pilaten sen päivän molemmilta ja useinan sellainen jatkuu pidemmällekin.

Draamaa syntyy herkästi, jokin asia on hänelle punainen vaate ja räjähtää ja itkee ja kiroilee mulle ja haukkuu ja pyrin rauhoittamaan ja selostamaan tilanteen tosiseikat ja että kaikki on hyvin, ja jälkeenpäin hän yleensä itsekin oivaltaa että olipa turha kohtaus että ymmärsi taas väärin. Ja noiden kohtauksien aikana tosiaan tarttuu kaikkiin mahdollisiin syihin joista voi riitaa haastaa kyseisessä asiassa ja inttää  yms.  ja ei halua puhua yleensä koko loppupäivänä eikä omalta puoleltaan pyytele anteeksi vaan käyttäytyy niin että yleensä sitten ihan välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta tsemppaan häntä jotta saadaan tunnin vakuuttelun jälkeen taas usko maailmanjärjestyksestä palaamaan.

Sitten taas niinä päivinä kun ei tule näitä, on meillä tosi ihanaa ja läheistä ja tuntuu yhteyttä, mutta hänen suutahtamisensa ja negatiivisuutensa toisina päivinä niin voimakasta ja tuhoisaa että pahaa tekee ja tuntuu kuin toiselta ihmiseltä ja käyttäytyy kuin vieras, ja illalla saattaa vasta tajuta että mitään pahaa ei ollut tapahtunut mutta ei myöskään halua koskaan että näistä puhutaan jälkikäteen vaan suuttuu siitäkin, joten nämä sitten toistuvat eri muodoissaan vaan aina. Oon yrittäny pohtia onko keinoja auttaa häntä. onko pariterapiasta apua tällaiseen?