apua fiksun mutta vaikealuontoisen kumppanin ymmärtämiseen

Tuosta ei kyllä saa enää tervettä suhdetta.

Lopeta sen naisen kanssa pyöriminen! Sehän on selkeää kiusantekoa ja hyväksikäyttöä hänen taholtaan. Ei kannata kerjätä turpaansa vaan totea tilanne ja häivy.

Rajatilapersoonallisuus ja/tai epävakaa persoonallisuus ko. naisella. Katso lisää Googlella.

Keskustelemalla et ainakaan voi asiaa parantaa. Ehkä turpaanveto kerran kuussa auttaa. Tämä ei ole vitsi.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 04:57"]Eli tilanne on se että seurustelua takana puolisen vuotta. naisystäväni on fiksu, meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja viihdymme toistemme seurassa. Mutta iso varjo suhteeseen tulee siitä, että syntyy draamaa joka usein vaikuttaa negatiivisesti vähintään pilaten sen päivän molemmilta ja useinan sellainen jatkuu pidemmällekin.

Draamaa syntyy herkästi, jokin asia on hänelle punainen vaate ja räjähtää ja itkee ja kiroilee mulle ja haukkuu ja pyrin rauhoittamaan ja selostamaan tilanteen tosiseikat ja että kaikki on hyvin, ja jälkeenpäin hän yleensä itsekin oivaltaa että olipa turha kohtaus että ymmärsi taas väärin. Ja noiden kohtauksien aikana tosiaan tarttuu kaikkiin mahdollisiin syihin joista voi riitaa haastaa kyseisessä asiassa ja inttää  yms.  ja ei halua puhua yleensä koko loppupäivänä eikä omalta puoleltaan pyytele anteeksi vaan käyttäytyy niin että yleensä sitten ihan välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta tsemppaan häntä jotta saadaan tunnin vakuuttelun jälkeen taas usko maailmanjärjestyksestä palaamaan.

Sitten taas niinä päivinä kun ei tule näitä, on meillä tosi ihanaa ja läheistä ja tuntuu yhteyttä, mutta hänen suutahtamisensa ja negatiivisuutensa toisina päivinä niin voimakasta ja tuhoisaa että pahaa tekee ja tuntuu kuin toiselta ihmiseltä ja käyttäytyy kuin vieras, ja illalla saattaa vasta tajuta että mitään pahaa ei ollut tapahtunut mutta ei myöskään halua koskaan että näistä puhutaan jälkikäteen vaan suuttuu siitäkin, joten nämä sitten toistuvat eri muodoissaan vaan aina. Oon yrittäny pohtia onko keinoja auttaa häntä. onko pariterapiasta apua tällaiseen?

[/quote]

Olet vissiin aika kokematon naisten kanssa? Toihan on melko perusettiä 90% maailman naisten kanssa. Nainen testaa parisuhdetta ja sua sekä itseään; miltä asiat tuntuu, miten niitä osaat käsitellä jne. Tosin sulla tuntuu olevan vielä ns grazy bitch versio. Kyl se siitä. Tsemppiä.

Vakka kantensa valitsee. Eli jos jäät suhteeseen, sinussa on oltava jotain vikaa. Minkälainen historia sinulla on?

Läheisriippuva? Alkoholistiperheestä? Mitä?

Mun mies oli tuollainen suhteemme alussa. Asiaa pahensi se, että hän on hyvin älykäs. Hän voi perustella vaikka mustan valkoiseksi, jos sattuu mielenhäiriössä olemaan siinä uskossa, ja ristiriitatilanteissa asian selvittäminen oli tästä syystä äärimmäisen haastavaa ja vei paljon aikaa. Meilläkin ne olivat tosiaan tuollaisia, että mies suutahti minulle yhtäkkiä, kuin puskista, vaikka en ollut antanut pienintäkään aihetta siihen ja kaiken piti olla hyvin.

Mieheni tapauksessa kyse oli siitä, että hän ei oikeasti niissä tilanteissa taistellut minun kanssani vaan enemmänkin äitinsä kanssa. Hänellä on hyvin kontrolloiva, tuomitseva, pessimistinen ja huomionhakuinen äiti, joka edelleen yrittää sairaalla tavalla puuttua poikansa elämään (josta ei oikeastaan edes tiedä eikä ymmärrä paljonkaan). Hänen sisälleen oli päässyt kertymään patoutunutta aggressiota, ja nyt jälkikäteen olemme ymmärtäneet, että oli oikeastaan hyvä että hän alkoi purkaa sitä minuun, vaikka reilua se ei toki ollutkaan. Tämä nimittäin oli merkki siitä, että mies oli alkanut luottaa minuun riittävästi näyttääkseen minulle todelliset tunteensa.

Minä olen miehelleni sopiva kumppani siinä mielessä, että osaan olla ottamatta itseeni toisen kiukutteluja, jos mitä ilmeisimmin syy ei ole minussa. Sinä ap vaikutat samanlaiselta. Pohdit miten voisit auttaa tyttöystävääsi sen sijaan että valittaisit ja syyllistäisit häntä. Apua hän tosiaan vaikuttaa tarvitsevan. Minä ja mieheni selvisimme ilman terapiaa, koska olemme molemmat jo muutenkin analyyttisia ja haluamme aktiivisesti kyseenalaistaa myös itseämme ja tunnereaktioitamme, ja pohtia niiden syntymekanismeja. Mieheni oli siis mahdollista saada ymmärtämään, että minä en ole hänen kilahdustensa oikea kohde, ja että en ole hänen vihollisensa jota vastaan täytyy taistella. Varmasti monet parit oppivat ymmärtämään itseään ja toisiaan helpommin ja tehokkaammin oikeanlaisen terapeutin avulla.

Se, että tyttöystäväsi ei haluaisi keskustella asioista, on mielestäni hälyttävää. Yritä jotenkin pehmeästi maanitella häntä puhumaan, kehu ja kannusta aina kun hän onnistuu siinä, ja anna paljon rakkautta. Jos olet jo ehdottanut terapiaa ja tyttö ei suostu siihen, älä painosta asialla vaan ota se uudelleen esiin sitten, kun olette saaneet luottamusta välillänne rakennettua paremmaksi.

Kyllä tuosta tilanteesta voi kehittyä mitä ihanin parisuhde, jos kumpikin osapuoli on valmis näkemään vaivaa sen eteen. Niin kävi meille, ja samoin voi käydä teillekin. Tsemppiä!

Kun näitä kriteerilistoja kumppanille (kaunis/komea, hauska, fiksu) usein mietitään ja moititaan, niin "ei vaikealuontoinen" on mielestäni yksi harvoista  universaalisti ymmärrettävistä toiveista. Miksi hankaloittaa tietentahtoen loppuelämäänsä?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:33"]

Kun näitä kriteerilistoja kumppanille (kaunis/komea, hauska, fiksu) usein mietitään ja moititaan, niin "ei vaikealuontoinen" on mielestäni yksi harvoista  universaalisti ymmärrettävistä toiveista. Miksi hankaloittaa tietentahtoen loppuelämäänsä?

[/quote]

Koska joskus tällaisessa vaikealuontoisessa ihmisessä voi myös olla erittäin voimakkaita hyviä puolia, kuten äly, karisma, luovuus jne. Kaikki eivät myöskään etsi ainoastaan tasaista elämää. Ja meinaatko, että kaikki parisuhteessa olevat ovat mielenterveydeltään täydellisiä?

AP täällä: Nyt hieman päivitystä..tilanne on mennyt eteenpäin. Kävimme yhdessä reissussakin, ja asiat tuntuivat menevän paremmin. Palasimme ja elämä tuntui aika mukavalta kunnes alkoi taas tulla kiukuttelukohtauksia, ja mykkäkouluja jne. Lopulta vielä loukkaannuin kun tyttö kertoi ettei tiedä voinko tulla heidän sukunsa juhliin joihin aiemmin mut oli kutsuttu, koska häntä ahdistaa puhua musta perheelleen, että on kertonut että ollaan erottu eikä uskalla puhua että asiat ois toisin. Ja minä kun en ollenkaan ymmärtänyt tätä ja se satutti kovasti että kaiken jälkeen mitä kokoajan on, ja luulin että luottamus palannut ja asiat sovittiin olevamme täysillä tässä jo toista kuukautta sitten, ja luottavamme toisiimme ja 9kk siitä ku alettiin olla, ja vieläki haluaa pitää mua jotenkin piilossa vaikka joulutkin vietettiin perheensä kanssa ja ollut mun  kanssa tavalla joka sai mut uskomaan ettei tällaista ongelmaa olisi.

No, toi asia jäi vaivaamaan mua ja nosti mieleen aiemmat outoudet hänen käytöksessään ja vaadin että puhutaan niistä kun ne painaneet mun mieltä pitkään. Ja sitten se alkoi, alkuun oli valmis puhumaan mutta ku kysyin erästä asiaa niin meni tosi vaikeeksi ja hiljaa pitkään.

lopulta kerto että oli saanut eräältä mieheltä huomiota ja olivat viestitelleet netissä, mutta se oli vain viestittelyä, ja on tosi pahoillaan. Ja että tietää että sellanen loukkaa niin ei halunnut puhua, mut hän tarvitsi vain juttuseuraa.

en ymmärtänyt miks mun puheluita piti hylätä jos on vaan netis viestitellyt..ni sit kerto että no he päätti nähdä, ja kävi kahvilla. Ja syömässä. Että näkivät vaan kaks kertaa eikä se tuntunut oikealta ja muuta ei tapahtunut, että voin luottaa!

Vieläkään en oikeen tajunnut, samat hämmennykset herätti mut yöllä kuten tähänkin asti, en ymmärtänyt miksei hän muistanut tapahtumien järjestystä tai päiviä, kun ihmettelin missä välissä ne olivat, ja tuntui että vieläkin salataan, vaikka vakuutti että ei enää valehtelis mulle että on pahoillaan et väitti et vaan viestittelyä. Ja oli niin onnellisen olonen ja sanoi että hienoa että on saatu selvitettyä kaikki.

Sitten ihmettelin myöhemmin lisää, ja paljasti että olivat sit käyneet kävelylläkin, ja että se oli kuin ystävä vain, ois voinu olla kuka vaan eikä merkinnyt mitään, eikä ollu mitään romanttista, ja pahoitteli että ei kertonu aiemmin kokonaan, et halus vaan ettei loukkaa mua koska se ei merkinnyt mitään enempää.

Ilmotin että ok, tosi hyvä että on ja että nyt ku ollu tilaisuus selvittää kaikki, että jos sit luottamus uudestaan petetään ni se on nollatoleranssi ja en siedä mitään enää. sit meni vaikeeksi, ja lopulta sano että "kyllä me pussattiin", ja että se ei merkannut mitään ja oli ällöä ja tajusin et haluun olla vaan sun kaa. että se oli vaan yks pussaus ja voit uskoa mua!

Mä en vieläkään ihan ollut varma että näinkö se meni ja sit lopulta alko kertoa että tää mies oli ollut myös pari kertaa hänen luonaan, mm. heti seuraavana päivänä ku meillä oli ollu mun mielestä  ihana romanttinen ilta ja yö ja aamu yhdessä ja ihmettelin illalla ku hänestä ei kuulu, ja laitto varattua mulle, ni johtu siitä et oli miehen kanssa sängyllään, mut kuulemma vaan pussattiin. Ja että mies oli itse kutsunut itsensä ettei ois itse sitä tehnyt! Ja tässä vaiheessa, kuultuani että tätä juttua jatkunut noin paljon, sen aikana ku ollut mun kanssa niin intiimisti, ja tuonut toisen miehen luokseen useasti, ja kaikki tapahtunut treffisovelluksesta näihin kotivierailuihin parin viikon sisään ravintolaillallisineen jne. Ja aloin nyt paremmin ymmärtää mitä se käytös ollut.

Vieläkään en kyllä ymmärrä että miten näin voi toinen toimia. Sanoo että oon tärkeintä hänen elämässään ja rakastaa mua eikä haluis ikinä satuttaa. Lähti töihin sopivasti tuossa kohtaa kerrottuaan tuon juuri ennen kun piti lähteä vaikka täs pari päivää olikin tätä juttelua harrastettu ja valheita tuli kokoajan ja tarina muuttu vaikka joka kohdassa nyt on totuus mukamas tullut kerrottua ja ei enää ikinä valehtelis mulle.

En mä nytkään kyllä oikein ymmärrä..senkö takia roikotti mua sillon ovenraossa kuukaus sitten että sisällä olikin kenties toinen mies. tai ainakin jotain viitteitä siitä? Tai senkö takia käyttäytynyt arvioivasti mua kohtaan paljon pidempään, että tää juttu ei ollut mikään pari viikkoa vaan jatkunut mahdollisesti tässä kokoajan, eikä siksi äidilleenkään voinut musta puhua? Kokoajan tarina muuttuu, ja tosiaan kertoi vaan ne asiat mitä osasin kysyä, kun olin soitellut ja ihmettelin miksi silloin oli painanut varattua, ja valheet vaihtu kokoajan. Että mistä tästä tietää mitä tapahtunut oikeasti. Nyt kuitenkin sanoo että arvostaa mua eniten ja tietää tehneensä väärin ja olevansa pahoillaan että hänellä ollut paha olo ja siksi toiminut väärin.

Ymmärrän sen että meillä oli huhtikuussa vaikeaa kun tuli riitaa ja huolta, mutta se että heti, 7kk yhdessäolon ja rakkaudentunnustusten ja yhteiselämähaaveiden jälkeen hommataan uusi mies parissa päivässä rinnalle ja häpeilemättä tapaillaan molempia ja tiesi mun tunteet ja vuoropäivinä oli toisen miehen kanssa ja kutsui kotiinsakin! Ja kaiken halusi salata multa ja vain ne asiat jotka tiesin kysyä joista ei suostunut aiemmin edes puhumaan enennkuin huomasi miten paljon ne mua vaivaavat, tunnusti sitten näinkin monivaiheisesti ja sellainen olo ettei ihan koko totuus vieläkää tullut.

Miten kasvattaa luottamus tämän jälkeen?

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, minkälaisista asioista tyttöystäväsi pimahtaa?

Voi herran jumala.... Ethän sä tuollaisen jälkeen voi enää yksinkertaisesti jatkaa?

Onko hän horoskoopiltaan rapu?

(onhan tää nyt hömpänpömppää, mutta tuntemani ravut ovat olleet arvaamattomia. huvikseni kysyn :D)

Tunsin kerran vastaavanlaisen naisen. Jos olisin sinä, lopettaisin suhteen.

Tuntemani ihminen osasi olla korostetun rakastava ja huomaavainen, mutta vastakohtana myös todella välinpitämätön ja arvaamaton.

Hän oli jonkin sortin läheisriippuvainen kai. Riiteli jatkuvasti miehensä kanssa mitättömistä asioista, saattoi hankkia "kostoksi" muita heiloja, järjesti julkisesti kohtauksia ja suorastaan eli siitä draamasta.

Tekstisi olisi hyvin voinut kuvata tätä tuntemaani ihmistä, jolle ihmissuhteet olivat jotain kummallista peliä.

ei oo rapu vaan skorpioni..ja siis vaikkapa siitä raivostuu jos kerron että joku mitä hän sanoi tuntui musta pahalta, että halusin puhua siitä, niin kuulemma asia on jo käsitelty ettei oo tarvetta ja miksen välitä hänestä ja haluun hänelle huonon olon. 

Tai ihan arkisia juttuja, jos matkustetaan jonnekin ja kyselen alkuun että onko kaikki hyvin ja tuntuu olevan, ja loppumatkalla en kysele erikseen ja hänestä oli tuntunut että olis kiva pysähtyä mutta ei oo ilmottanu mulle, niin järjestää taas kohtauksen yhtäkkiä että en välitä hänestä jne ja osottaa mieltään ja pitää vihaa kunnes saan lepytettyä. nää aika rankkoja kun kuitenkin hirmuisen paljon otan huomioon ja itsekin myöntää että näin on ja tiedostaa että älyttömiä usein hänen reaktionsa ja haluisi toimia toisin.

tai ihan joku tosi arkinen asia, jos hänellä tullut nälkä mutta en tajua sitä automaattisesti, niin yhtäkkiä alkaa osottaa mieltä ja puhua kuinka oon pettäny hänet ku en vie syömään ajoissa ja en välitä hänen tarpeistaan, ja mikään vaihtoehto ei enää kelpaa kun ehdotan et mennään sit syömään, tai ostetaan evästä..ja taas mykkäkoulua eikä haluu kävellä yhdessä varttituntiin. 

aika yleistä on tosiaan että asiat ovat tosi mitättömiä ja merkityksettömiä, mutta reaktiot voimakkaita ja voimakkaan syyllistäviä jotka murentavat henkisesti kun toinen kertoo miten huonosti oon taas toiminut vaikka niin sairaasti oon koittanu panostaa kaikkeen aina, ja ottaa huomioon. 

Ja sit toteaa että oon maailman ihanin ihminen ja rakastaa niin paljon ja tärkeintä hänelle. ja juttelee tulevaisuudesta yhdessä. Ja nyt sit noi jutut tuli silmille että ollu toisen miehen kanssa täs kokoajan samalla, ja kuulemma hänestä tuntuu pahalta kun toisessa miehes ei ollu mitään vikaa ja mukava, ja satutti häntä ku sano että haluu olla mun kanssa sittenkin, ja samalla satuttanu mua jo pitkään ku hämmentäny toi käytös ja salailu ja nytkin valehdellut päin näköä ku lopulta pistin puhumaan suun puhtaaks, että en tiedä mitä sieltä tähän asti edes tullut. 

Ja sit taas kertoo että haluu että ollaan yhdessä ja täydellinen tiimi joka tukee toinen toisiaan ja luottaa ja kunnioittaa ja kaikkea sitä mitä minäkin haaveilen, että alusta asti huomas että ollaan sielunkumppaneita eikä kukaan oo saanu häntä tuntemaan kuten minä..

tai ihan siitä voi saada kohtauksen jos on vaikkapa loukannut mua edellisenä päivänä pahasti, ja tulee sitten yllätysvierailulle ja en olekaan siivonnut sitten alakuloisena valmiiksi, niin alkaa sanoa että hänellä epämukava olo ja alkaa murjottaa kun en välitä hänestä ja oo siivonnut täällä, että miten hän voi luottaa että jos muutetaan yhteen että pidän huolta kodista...vaikka aina oon siivonnu viimesen päälle ku olen kutsunut, ja matkallakin huoneistohotellissa oli kaikki viimesen päälle kunnossa kokoajan. Ja sit menee vartti helposti ettei puhu mitään mulle ja mököttää ja koitin olla sit lohduttamatta erikseen ku oli niin älytöntä ni kritisoi sitten että miksen mä voi koskaan tulla vastaan riitatilanteissa!! :O Lopulta sitten rauhottu ja oli taas kaikki hyvin ja siivottiin yhdes.

Ethän aio jäädä tuohon suhteeseen, ap?

Jos toisen kertomus siitä, mitä tapahtui ja milloin mitäkin tapahtui, muuttuu jatkuvasti, hän todennäköisesti valehtelee. On jopa mahdollista, että mitään Mattia ei ole olemassakaan, vaan rakkaasi on keksinyt koko tarinan. Esim. tehdäkseen sinut mustasukkaiseksi ja sitä kautta saadakseen sinulta jatkossa vielä enemmän huomiota.

Hae itsellesikin apua. Muutakin kuin rauhoittavia tai unilääkkeitä.

Oikeastiko annat kohdella itseäsi noin???

Mulle yks poikaystävä yritti tuota toimintatapaa. Totesin, ettei kannata. Eiköhän nuo luonnevikaisuuden piirteet  vaan pahene ajan mittaan.

Ei ole järkeä elää omaa elämäänsä varoen, mitä uskaltaa sanoa ja pelätä seuraavaa "kohtausta". Niitä kun voi tulla ihan mistä syystä vaan (tai syyttä).

Kuulostaa ihan minulta :D

Ajattelen liikaa asioita ja vaihdan lisäksi lennosta puheenaihetta, tuskastun kun toinen ei pysy kärryillä.

Minulla on vielä rasitteena huono parisuhde nuoruudesta joka oli sairas. Sittemmin olen ollut todella monta vuotta sinkkuna - eli en ole koskaan ollut "normaalissa" parisuhteessa.

Aikaa ja kärsivällisyyttä! Saat hienon naisen jos jaksat alun vaikeudet. :)