32 v lapseton ja miehetön...

Kyllä. Sama ikä lähes sama tilanne. Pakko etsiä muuta sisältöä elämään. Surullista.

No onhan tuossa nyt vielä aikaa. 

Harvemmin tuonikäisten joukosta löytää enää puolison. Ne on suurin osa joko sekundaa tai uraohjuksia.

Peli menetetty. Pian oletkin jo katkera vela...

Sama ikä ja lapseton, mies on mutta hän ei ole edes ajatellutkaan hankkivansa muksuja.

en ymmärrä miten joitakin voi ahdistaa se että ikää on vuosi vuodelta enemmän eikä ole mennyt kuten ystävät tai tutut?!

miksi pitäisi? Minä ainakin olen ihan hiton onnellinen näin, voin ostella mitä halua ja mennä minne haluan ilman että pitäisi lasta huolehtia. olen todella todella onnellinen ja ylpeä ystävistäni jotka elävät sitä perhe elämää ja jaksaa pyörittää arkea, hatunnosto. Minusta ei siihen olisi. Ja hei.. 32 , me ollaan kuitenkin niin nuoria että ihan hyvin sä tapaatkin sen MR ONE . 

;)

 älä murehdi turhista, nauti! Kesä on alkamassa ja kaikki edessä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:32"]

Sama ikä ja lapseton, mies on mutta hän ei ole edes ajatellutkaan hankkivansa muksuja.

en ymmärrä miten joitakin voi ahdistaa se että ikää on vuosi vuodelta enemmän eikä ole mennyt kuten ystävät tai tutut?!

miksi pitäisi? Minä ainakin olen ihan hiton onnellinen näin, voin ostella mitä halua ja mennä minne haluan ilman että pitäisi lasta huolehtia. olen todella todella onnellinen ja ylpeä ystävistäni jotka elävät sitä perhe elämää ja jaksaa pyörittää arkea, hatunnosto. Minusta ei siihen olisi. Ja hei.. 32 , me ollaan kuitenkin niin nuoria että ihan hyvin sä tapaatkin sen MR ONE . 

;)

 älä murehdi turhista, nauti! Kesä on alkamassa ja kaikki edessä.

[/quote]

Öööh.. Aloittaja halusi itse lapsen, ei tuttujen takia.

Mistäpäin olet? Suomessa on pilvin pimein ikäisiäsi miehiä joilla on mielessä samankaltaisia ajatuksia. Oletko muuten kertonut kumppania etsiessäsi suoraan haluavasi perheen kun tulevaisuuden suunnitelmista on ollut puhetta. Minua tympäisevät kolmekymppiset naiset jotka eivät vielä tiedä mitä haluavat. Minusta tuon ikäisen naisen pitäisi tietää jo vastaus kysymykseen edes periaatetasolla sillä ei kolmekymppinen mieskään halua tuhlata aikaa naiseen joka sanookin vuoden suhteen jälkeen ettei halua koskaan lapsia.

32-vuotias on vielä nuori, vaikka itsestä saattaa tuntua, ettei ole. Hyviä miehiä on varmasti vaikka kuinka paljon vapaana, vaikka saattaa tuntua, ettei heitä ole. 

Nettitreffit on varmasti hyvä foorumi etsiä kumppania. Siten saattaa kohdata ihmisen, johon ei olisi muuten varmastikaan törmännyt.

Nyt tuulemaan! Elämä on sinun käsissäsi ainakin jossain määrin. Sinulla on vielä monta vuotta aikaa löytää sopiva kumppani, mutta vuodet kuluvat yllättävän nopeasti. 

Sitten mielestäni ei ole ollenkaan huono juttu sekään, että jollei ihan loppuelämän rakkautta tähän hätään löydykään, niin nainen ja mies ryhtyvät vanhemmiksi lapselle ja hoitavat vanhemman roolin, vaikka eivät haluakaan parisuhdetta keskenään. Mahdollisuuksia on nykyään monia. Lapsettomaksi ei kannata jäädä, jos äidiksi haluaa. Tietty kaikki ei kuitenkaan ole omissa käsissä, mutta kannattaa tehdä se, minkä voi. Onnea!

Uskomatonta miten ääliömäistä ja typerää porukkaa täältä voi löytyä!!

mä vaan sanoin että turhaan murehtia jos EI VIELÄ OLE ONNISTUNUT!!! 

Lukekaa hei vähän ajatusten kanssa..

no, ei ihme että on yksin ja lapseton.. 

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:37"]

Uskomatonta miten ääliömäistä ja typerää porukkaa täältä voi löytyä!!

mä vaan sanoin että turhaan murehtia jos EI VIELÄ OLE ONNISTUNUT!!! 

Lukekaa hei vähän ajatusten kanssa..

no, ei ihme että on yksin ja lapseton.. 

[/quote]

Wut?

Älä huoli, sulla on hyvin aikaa. Äläkä usko noita "nyt tuulemaan"-juttuja: parasta mitä voit itsesi ja tilanteesi eteen tehdä on rentoutua ja elää päivä kerrallaan. Rakkaus ei tapahdu pakosta, suunnitelman mukaan, jännittyneessä olotilassa, vaan pikemminkin silloin kun sitä vähiten odotat etkä juokse sen perässä. -Isosisko 40v

Kiitos kannustavista kommenteista. Tosiaan ihan itse niitä lapsia haluaisin, enkä siksi että tutuilla tai muilla on lapsia. Vauvakuume on vaivannut jo pitkään.

Olen kyllä kertonut uusille tuttavuuksille että haluan lapsia ja kysynyt myös miehen mielipidettä sillä en halua tuhlata kummankaan aikaa jos ei molemmat halua samoja asioita tulevaisuudessa. Ja itse tiedän hyvin tarkkaan mitä tulevaisuudelta haluaisin.

Tuntuu tosiaan itsestä että alkaa olla vanha...yritän kyllä keskittyä muihin asioihin mutta kovasti se ajatus pyörii vaan mielessä halusi tai ei.

En arvannut että sopivan kumppanin löytäminen olisi näin hankalaa kun eihän sitä ihan täysipäiväisesti voi etsiä...ja ainahan sanotaan että kun lakkaa etsimästä niin se oikea tulee vastaan.

Olen ollut poissa sinkkumarkkinoilta 13 vuotta.

Pitäkäähän mulle peukkuja että kesä toisi mukanaan jotain muutakin kun lämpöset ilmat...=)

Hei älä vielä murehdi, pidä vaan silmät auki ja nauti elämästäsi!

Minä tapasin nykyisen mieheni 34-vuotiaana. Vähän ennen kolmeakymppiä erosin pitkästä suhteesta ja pelkäsin etten perusta perhettä ikinä. Mietin jo hankkivani lapsen yksin. Päätin kumminkin odottaa ja nauttia elämästäni sellaisenaan. Sain lapsemme 38v ja 40v enkä kadu yhtään mitään.

32-vuotias, eronnut, 1-lapsinen...

Ahdistaa se kuule tämäkin... Että pitikin lapsi tehdä väärän miehen kanssa, muuten luulen että voisin vielä edes haaveilla "siitä oikeasta", mutta se oli ja meni se mahdollisuus. Lapsi on oikea, siitä ei ole kyse. Mutta minusta sinulla ei ole vielä mitään hoppua, itse voisin kuvitella saavani lapsia vielä 40-vuotiaanakin, mutta nyt kun on jo tuo yksi, niin en tiedä... Taidan omistautua hänelle, ja toivon että löydän joskus elämäni rakkauden sellaisesta miehestä, jolla on lapset jo tehtynä.

Tuntuuko teistä samassa tilanteessa olevista että peli olisi kohta menetetty lasten suhteen?

Muuten olis kaikki asiat enemmän kun hyvin, mutta jotain puuttuu..

15. Niin ei varmasti ole helppoa sekään että saa lapsen väärän miehen kanssa.

Sitä kai tässä itsekin yrittää välttää...olishan niitä miehiä mutta en tiedä odotanko jotain liian täydellistä...huoh, on niin hankalaa. Eihän sitä koskaan voi tietää miten suhteessa käy vaikka alussa olisikin kaikki todella hyvin.

Nyt tuntuu paremmalta, kiitos teidän kommentien.

ap

Millaista miestä te yksinäiset naiset olette itsellenne ajatelleet?

Omakohtainen tilanteeni on, että naimisiin mennessä sovittiin vaimon kanssa yrittävämme vähintään kolmea lasta, oma toiveeni olisi ollut neljä. Eli tuo kolme oli sopiva kompromissi. Ja toista lastamme odottaessaan hän sitten ilmoitti, että lapsiluku on nyt sitten täynnä, jos toinen lapsi on tyttö. Ja saimmekin aivan loistotytön!

Nyt lapset on kunnialla kasvatettu ja olen pikkuhiljaa alkanut pohtimaan uuden perheen perustamista. Ei pidä käsittää väärin, en ole eroamassa tuon lapsiluvun takia, vaan ihan muista syistä, mutta on tuo tietenkin osa ongelmaa, kun lapset ovat kuitenkin iso ja tärkeä päätös.

Itse olen ihan normaali suomalainen mies, työssäkäyvä, puhuva ja pussaava, ehdottoman luotettava ja melkomoisen päättäväinen.

Eli jos kohdalle sattuu nainen, jonka kanssa kemiat ja arvot kohtaa, olisi ehdottoman valmis suunnittelemaan yhteistä elämää ja kantamaan miehen vastuun.

Kyllä itse etsin ihan normaalia suomalaista miestä, ehdottamasti luotettavaa, hankala sitä on niin tarkkaan määritellä. Sen tietää sitten kun sellaisen ihmisen kohtaa.

Lapsia itse toivoisin saavani kolme, mutta saattaa olla että ikä tulee vastaan eikä ehdi...

Mutta toivotaan että me naiset ja miehet löydetään se sopiva puolisko.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:44"]

Älä huoli, sulla on hyvin aikaa. Äläkä usko noita "nyt tuulemaan"-juttuja: parasta mitä voit itsesi ja tilanteesi eteen tehdä on rentoutua ja elää päivä kerrallaan. Rakkaus ei tapahdu pakosta, suunnitelman mukaan, jännittyneessä olotilassa, vaan pikemminkin silloin kun sitä vähiten odotat etkä juokse sen perässä. -Isosisko 40v

[/quote]

Entä jos rakkaus ei sitten tapahdu ollenkaan? Kyllä jotain kannattaa nyt tehdä. Jos sinulle on käynyt niin onnellisesti, että olet sattumalta kohdannut puolisosi, se ei taida kuitenkaan olla se tavallisin tarina.

Nimimerkillä "se joka kehotti laittamaan tuulemaan"

Nro 17 tässä uudestaan. Minulle saa kirjoitella osoitteeseen perheviela@gmail.com. Ainoa asia minkä voin taata on, että vastaan viestiin. Siitä eteenpäin se on sitten siitä kiinni, että kuinka kemiat osuu yhteen jne.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:15"]

eli tuo otsikon yhtälö alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Olen eronnut ja nyt ei tunnu löytyvän sellaista miestä kenen kanssa voisi kuvitella edes asettuvansa paikoilleen ja perustavansa perheen. Kuitenkin ikää alkaa jo pikkusen olla ja vauvakuume kova...mutta yksin en lasta halua ruveta tekemään. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja joita se jossain määrin ahdistaa?

[/quote]

Mulla sama homma kuin sulla, mutta lisäksi olen juuri toipumassa syövästä ja määräaikainen työsuhde loppuu kohta ja uutta ei näköpiirissä.