Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset käyttävät väärin fraasia "padota tunteita"
21.12.2020 |
Freud alunperin puhui paljon patoamisesta. Hän sanoi että jos lapsena tapahtuu jotain pahaa, jokin suuri alkuperäinen häpeä tms, niin jos lapsi ei osaa käsitellä sitä vaan alkaa välttelemään sitä, niin se jää hänelle piiloon persoonallisuuden pohjalle, täysin pois tietoisuudesta, loppuiäksi. Ja tuon padotun häpeän ylle rakentuu uusi persoonallisuus, lumepersoonallisuus. Ihminen ei tule olemaan oma itsensä, vaan kaikki hänen ajatuksensa, tunteensa, jne tulevat hänen loppuikänsä ajan olemaan tuotosta siitä että hänen persoonallisuutensa pohjalla on yksi padottu paha tunne jota hän aina vain välttelee eikä siitä ikinä voi tietää. Tuollainen lumeihminen taisi Freudin mukaan olla narsisti. Freudin mukaan narsistin koko loppuelämä on padotun häpeän välttelemistä.
Sitä tarkoittaa patoaminen. Että on yksi paha tunne joka on lapsuudesta asti piilossa eikä siitä ollenkaan mitenkään voi olla tietoinen.
Kommentit (8)
Mikä sinä tai Freud olette muka määräämään, millaisia kielikuvia ihmiset käyttävät? Sitä paitsi jonkun Freudin näkemykset eivät muutenkaan ole olleet enää relevantteja moniin vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Freud tuskin käytti suomenkielistä termiä. Ja hänen teorioistaan on sittemmin tieteessä edistytty.
Kas kummaa. Käyttääkö ihmiset aina oikein lääketieteen termejä? Juridisia? Fysiikan? Puhuuko ihmiset joskus supikoirasta kun tarkoittavat supia, tai pistokkeesta vaikka tarkoittavat pistorasiaa. Ei kai.
Jos tiedät mikä on pato, ja mitä on vaikka veden patoaminen, niin kyllä se on juuri oikea siinä merkityksessä missä ihmiset sitä tapaa käyttää.
Tuo sun kuvailema asiahan on asioiden hautaamista.
Siis mitä ihmettä? Kai samaa sanaa saa käyttää eri yhteyksissä. Jos freud puhuu häpeän patoamisesta, miksi se tarkoittaisi, että mitään muita tunteita ei voi padota? Jos joku sekoittaa sokeria kahviin, tarkoittaako se, että kakkutaikinaa ei voi sekoittaa,koska sekoittaminen varattiin jo kahvin ja sokerin sekoittamiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedät mikä on pato, ja mitä on vaikka veden patoaminen, niin kyllä se on juuri oikea siinä merkityksessä missä ihmiset sitä tapaa käyttää.
Tuo sun kuvailema asiahan on asioiden hautaamista.
Kiva kun ehdotit sanaa hautaaminen. Mutta en ole ihan varma tuosta.
Nyt aloin pohtia ihan konkreettisia patoja. Jos nyt ajatellaan että ihminen on joki. Hänen persoonallisuutensa ja tunteensa ovat joki. Joen tarvitsee virrata eteenpäin. Jos alkaa ketuttaa niin voi ajatella että se ketutus on pato joka estää joen virtaamisen. Vettä kertyy aina vain lisää patoa vasten, paine aina vain kasvaa. Se paine täytyy saada laskemaan, vesi täytyy saada taas virtaamaan, ketutuspatoa täytyy saada purettua. Muutoin käy niin että paine aina vain kasvaa kunnes vesi räjäyttää padon tuusan nuuskaksi. Eli käy se pahin mahdollinen kun ihminen räjähtää niin totaalisesti että tekee jotain tosi pahaa. Tuo taitaa olla sitä mitä useimmat ihmiset tarkoittavat patoamisella, ketutuksen purkamisella.
Mutta, jos jotain patoa ei saa purettua hallitusti, niin eihän ainoa vaihtoehto ole se että lopulta pato räjähtää. Saattaa käydä myös niin että vesi alkaa virrata johonkin toiseen suuntaan. Joki ei enää seuraa alkuperäistä uomaansa, vaan tekee mutkan ja virtaa tästedes sivuun. Joki ei ole enää suora vaan kiero, "sivuraiteilla" tai siis sivu-uomassa. Joki ei enää ole entisensä, ei enää ole "oma itsensä". Ihminen ei ole enää oma itsensä, hänen persoonallisuutensa on vääristynyt, kääntynyt ihan toiseksi kuin mitä sen tulisi olla. Tämä olisi sitä mitä Freud tarkoitti patoamisella.
Siis ketutuspato on sellainen pato mikä on vielä ihmisen edessä. Todellakin mielessä, siitä läpi yrittää taistella. Tälläisiä ihmiset yrittävät toisinaan murtaa.
Mutta häpeäpato on sellainen pato mikä on kaukana ihmisen takana. Unohtunut, mutta muuttanut ihmisen loppuiäksi. Tälläistä ei voi murtaa, taisteleminen on turhaa. Korjatakseen tuon ongelman ihmisen pitäisi ensin lakata menemästä eteenpäin, pitäisi palata sivu-uomaa pitkin kilometrikaupalla takaisin lapsuuteensa, kunnes pääsisi alkuperäiseen uomaan, pääsisi sen alkuperäisen häpeäpadon luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedät mikä on pato, ja mitä on vaikka veden patoaminen, niin kyllä se on juuri oikea siinä merkityksessä missä ihmiset sitä tapaa käyttää.
Tuo sun kuvailema asiahan on asioiden hautaamista.
Kiva kun ehdotit sanaa hautaaminen. Mutta en ole ihan varma tuosta.
Nyt aloin pohtia ihan konkreettisia patoja. Jos nyt ajatellaan että ihminen on joki. Hänen persoonallisuutensa ja tunteensa ovat joki. Joen tarvitsee virrata eteenpäin. Jos alkaa ketuttaa niin voi ajatella että se ketutus on pato joka estää joen virtaamisen. Vettä kertyy aina vain lisää patoa vasten, paine aina vain kasvaa. Se paine täytyy saada laskemaan, vesi täytyy saada taas virtaamaan, ketutuspatoa täytyy saada purettua. Muutoin käy niin että paine aina vain kasvaa kunnes vesi räjäyttää padon tuusan nuuskaksi. Eli käy se pahin mahdollinen kun ihminen räjähtää niin totaalisesti että tekee jotain tosi pahaa. Tuo taitaa olla sitä mitä useimmat ihmiset tarkoittavat patoamisella, ketutuksen purkamisella.
Mutta, jos jotain patoa ei saa purettua hallitusti, niin eihän ainoa vaihtoehto ole se että lopulta pato räjähtää. Saattaa käydä myös niin että vesi alkaa virrata johonkin toiseen suuntaan. Joki ei enää seuraa alkuperäistä uomaansa, vaan tekee mutkan ja virtaa tästedes sivuun. Joki ei ole enää suora vaan kiero, "sivuraiteilla" tai siis sivu-uomassa. Joki ei enää ole entisensä, ei enää ole "oma itsensä". Ihminen ei ole enää oma itsensä, hänen persoonallisuutensa on vääristynyt, kääntynyt ihan toiseksi kuin mitä sen tulisi olla. Tämä olisi sitä mitä Freud tarkoitti patoamisella.
Siis ketutuspato on sellainen pato mikä on vielä ihmisen edessä. Todellakin mielessä, siitä läpi yrittää taistella. Tälläisiä ihmiset yrittävät toisinaan murtaa.
Mutta häpeäpato on sellainen pato mikä on kaukana ihmisen takana. Unohtunut, mutta muuttanut ihmisen loppuiäksi. Tälläistä ei voi murtaa, taisteleminen on turhaa. Korjatakseen tuon ongelman ihmisen pitäisi ensin lakata menemästä eteenpäin, pitäisi palata sivu-uomaa pitkin kilometrikaupalla takaisin lapsuuteensa, kunnes pääsisi alkuperäiseen uomaan, pääsisi sen alkuperäisen häpeäpadon luokse.
Niin? Eli patoja on erilaisia ja erilaisille asioille ja ne aiheuttavat erilaisia seurauksia. Eikö tämä nyt ole ollut selvä kielikuva kaikille?
Alue: Aihe vapaa
Useimmat ihmiset taas tarkoittavat patoamisella jotain ihan muuta, tarkoittavat sillä ihan mitä sattuu.
Vaikuttaa siltä että useimmiten sillä tarkoitetaan esim sitä, että jos sinua vaikkapa ketuttaa, niin sinun ei tule vain väkisin pitää sitä ketutusta sisälläsi, ei pidä vain happamena kyräillä muita ja hiljaa itseksesi manailla. Vaan sinun tulee käsitellä se ketutus jotenkin, kuten vaikkapa siten että päästät sen ilmoille, päästät sen ulos itsestäsi sillä lailla että huudat suureen ääneen ja kiroat ja solvaat kaikkia muita. Noin, ketutus käsitelty, eipähän jäänyt sisällesi jumiin patoutumaan, jee!
Kunpa tuollaiselle jutulle keksittäisiin jokin ihan muu sana kuin patoaminen. Tuo voisi olla vaikkapa tunteiden jumittamista. Älä jumita tunteitasi. Silloin on siis kyse siitä, että on tietoinen jostain tunteesta, jokin hetkellinen tunne, jokin mikä liittyy nykyhetkeen ja jota ihminen pystyy tavalla tai toisella purkamaan tai ilmaisemaan tai muutoin käsittelemään. Jokin tilannekohtainen tunne joita tulee ja menee jatkuvasti vaikka kuinka paljon. Sellaisen kanssa ei saa jäädä jumiin, vaan sellainen tulee saada jotenkin siirtymään eteenpäin, jottei se jää takaraivoon kasvattamaan ketutusta.
ap