Miten niin moni lapsi saa pelata niin paljon?

Jos koulu sujuu hyvin, pelaamisen rajoittaminen on todella julmaa. 

Sun täytyy vain hyväksyä, että lapset eivät ole sellaisia nykyään, millainen sinä ( ja sun kaverit) olivat lapsena. Heillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet, eikä sille mitään voi. Joten relaa ja annan lasten pelata.

Vierailija kirjoitti:

Jos koulu sujuu hyvin, pelaamisen rajoittaminen on todella julmaa. 

Ai että me ollaan julmia.

Ja niin on muutkin meidän pojan luokkalaisten vanhemmat.

Anna pelata yksinään. Mikään ei ole niin vittumaista kuin lapsen kaveri kylässä joka ei saa kännykkäänsä irti kädestään, kun äiti ei ole vahtimassa pelaamista.

Itsellä ei vielä ole tuon ikäisiä lapsia, mutta kyllä sitä minun mielestä pitäisi rajottaa. Eikö välillä voisi ihan vaikka ulkona leikkiä tai pelailla kavereiden kanssa jotain? Jalkapalloo yms.

Meillä saa pelata niin paljon kun huvittaa, kunhan kouluhommat hoitaa. Itsekään lapsena en tehnyt muuta kuin pelasin ja koodasin ja koodaamisesta on tullut mun ammattikin sitten. Samoin lasten isä on kooodari ja peliharrastaja. En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä pelaamisen kauhistelua.

Haluaisin kuitenkin että kiinnostus pysyisi vaikka liikkumiseen, musiikin soittamiseen, lukemiseen, lautapeleihin, askarteluun tai johonkin sellaiseen jossa ei olla nenä kiinni ruudussa.

Ehkä se vaan on niin, että olen jämähtänyt ajatuksissa omaan lapsuuteen. Harmi, nykymeno ei oikein miellytä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuitenkin että kiinnostus pysyisi vaikka liikkumiseen, musiikin soittamiseen, lukemiseen, lautapeleihin, askarteluun tai johonkin sellaiseen jossa ei olla nenä kiinni ruudussa.

Ehkä se vaan on niin, että olen jämähtänyt ajatuksissa omaan lapsuuteen. Harmi, nykymeno ei oikein miellytä.

Ap

Meinaatko, että ottamalla pelikoneet pois, se kiinnostus soittamiseen yms. on aitoa kiinnostusta? Vai vain sitä, että sitä nyt on vaan pakko tehdä, kun äiti pakottaa?

Miten tarkkaan tiedät muiden perheiden pelaamisesta? Vai oletatko vaan? Kannattaa vähän jutella muiden vanhempien kanssa, sillä todennäköisesti lähes kaikissa perheissä peliaikaa rajoitetaan. Tai jos ei ole varsinaisia rajoituksia, saattaa olla kuitenkin ulkoilua ja liikuntaa päivittäin ihan tarpeeksi.

Ei meilläkään ole mitään tiettyä peliaikaa, mutta lapset tekevät muutakin, leikkivät kavereiden kanssa ja käyvät harrastuksissa. Ulkoillaan perheen kesken ym. Pelaamiselle jää tämän kaiken jälkeen niin vähän aikaa, ettei rajoituksia tarvita.

Meidän pelaajapojat siirtyivät sujuvasti etäopetukseen. Loivat kavereiden kanssa oman etäyhteyden, jolla tekevät tehtäviä yhdessä. Välitunnit viettävät yhdessä pelaten. Viihtyvät hyvin etäopetuksessa.

Luokan tytöt valittavat, kun eivät näe kavereita ja kun pitää yksin puurtaa. Meillä taas etäkoulu on yhtä lähes yhtä sosiaalista kuin lähikoulukin.

Ei se ihan niin tyhmää ole antaa lasten pelata ja oppia it-taitoja. Eiköhän niiden osaaminen ole työelämässä siinä vaiheessa jo ihan oletus.

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Muutakin pitää elämässä olla kuin pelaaminen, mutta järkevät rajat. Pelaamisessa ei ole mitään pahaa.

Joillain on niitä puoli tuntia päivässä peliaikoja, jotka on vain kiusaamista ja vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuitenkin että kiinnostus pysyisi vaikka liikkumiseen, musiikin soittamiseen, lukemiseen, lautapeleihin, askarteluun tai johonkin sellaiseen jossa ei olla nenä kiinni ruudussa.

Ehkä se vaan on niin, että olen jämähtänyt ajatuksissa omaan lapsuuteen. Harmi, nykymeno ei oikein miellytä.

Ap

Meinaatko, että ottamalla pelikoneet pois, se kiinnostus soittamiseen yms. on aitoa kiinnostusta? Vai vain sitä, että sitä nyt on vaan pakko tehdä, kun äiti pakottaa?

Kyllä minun lapseni aivan aidosti ovat kiinnostuneita soittamisesta, piirtämisestä, lukemisesta, lautapeleistä, legoilla rakentamisesta, omien lehtien/tarinoiden tekemisestä ja muusta vanhanaikaisesta.

Ruutuaikaa heillä on tunti päivässä, ja pelit on valittu siten etteivät ole koukuttavimpia. Usein käyttävätkin ruutuajan mieluummin animaatioiden tekoon kuin pelaamiseen.

Huomaan kyllä, että jos vaikka lomilla serkkujen kanssa pelaaminen menee överiksi, lapsista tulee kärttyisiä ja aloitekyvyttömiä. En halua arkeeni sellaisia lapsia, sori.

-ei ap.

Itse olen mennyt samalla linjalla lasteni kanssa kuin vanhempani aikoinaan minun kanssani. Eli pelata saa miten paljon huvittaa, kunhan tekee läksyt ja muutenkin koulussa menestyy hyvin. Olin itse 90-luvulla lapsi ja pelattiin kavereiden kanssa todella paljon, isolla porukalla keräännyttiin kokoon aina jonkun luokse ja pelailtiin pelejä mikä konsoli nyt kenelläkin sattui olemaan, itselläni oli Snes.

Silti leikittiin myös todella paljon ulkona, juoksenneltiin metsissä, talvella luisteltiin ja laskettiin pulkalla mäkeä yms. Eli itse tavallaan kuitenkin rajoitettiin omaa pelaamistamme. Joku saattoi joskus pelaamisen lomassa tokaista "mennäänkö ulos?" ja yleensä sitten kaikki päättivät että joo, mennään.

Kaikkien kohdalla ei varmaan sama systeemi toimi, mutta vaikka omat lapseni pelaavatkin paljon, leikkivät he myös leluilla, askartelevat ja piirtävät ja myös tykkäävät ulkoilla todella paljon. Silti aina on läksytkin tehty ja koulussa menestyvät hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pelaajapojat siirtyivät sujuvasti etäopetukseen. Loivat kavereiden kanssa oman etäyhteyden, jolla tekevät tehtäviä yhdessä. Välitunnit viettävät yhdessä pelaten. Viihtyvät hyvin etäopetuksessa.

Luokan tytöt valittavat, kun eivät näe kavereita ja kun pitää yksin puurtaa. Meillä taas etäkoulu on yhtä lähes yhtä sosiaalista kuin lähikoulukin.

Ei se ihan niin tyhmää ole antaa lasten pelata ja oppia it-taitoja. Eiköhän niiden osaaminen ole työelämässä siinä vaiheessa jo ihan oletus.

Missä päin Suomea ollaan nyt etäkoulussa? Vai puhutko toisen asteen opiskelijoista? He kai osaavat käyttää koneita joka tapauksessa.

Meilläkin pelata saa rajattomasti. Nukkumaanmenoaika on kyllä määrätty. Kaikilla lapsilla on harrastuksia, perheen kesken touhutaan viikonloppuisin, pelaaminen ei saa olla syy olla ilmestymättä ruokapöytään. Lapset ovat iloisia, heillä on kavereita ja keskiarvot yli ysin. Miksi pitäisi rajoittaa.

Koneella pelaamisen rajoittaminen vain yhteen tuntiin voi olla todella vaikeaa, koska konepelit on tehty niin koukuttaviksi. Olisiko parempi kieltää koneella pelaaminen kokonaan. Vain lautapelit, korttipelit, shakki jne. sallittuja.

Toisaalta jääkö lapsi sitten ilman kavereita. Hm. Mutta pelit eivät takaa sitä, että olisi kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää. 

Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy vain hyväksyä, että lapset eivät ole sellaisia nykyään, millainen sinä ( ja sun kaverit) olivat lapsena. Heillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet, eikä sille mitään voi. Joten relaa ja annan lasten pelata.

Pitääkö hyväksyä silloinkin, jos lapsen mielenkiinnon kohteena on vaikka ylensyönti tai liiman haistelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää. 

Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.

Virtuaalisen maailman kyllä pystyy ottamaan haltuun vanhempanakin, muutenhan me vanhat kävyt emme osaisi ollenkaan esimerkiksi pelata uusia pelejä.

Sen sijaan jos lapsena ei liiku riittävästi, ei myöhemmin pysty kompensoimaan kropan heikkoutta. Samoin riittävää lukutaitoa on vaikea hankkia vanhempana. Niin kauan kuin minä päätän, lapseni syövät monipuolisesti, liikkuvat, lukevat ja harjoittavat käden taitoja päivittäin.

-Ei ap.