Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät..

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 03:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

7 kysyy siis tätä, koska mietin, voiko itsellä olla se myös.

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:17"]

Kärsin myös paljon tästä. En mitään lähipiiriä kyllä ikinä edes saa kun ystävät ja potentiaaliset seurustelukumppanit katoavat kun huomaavat millainen olen.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:21"]

Tyhmä kysymys, mutta ettekö osaa yhtään esittää? Jos olisin voinut vaikuttaa, yksi tasapainoton rähjääjä olisi joutanut työpaikaltani aikaa sitten kortistoon kiukuttelemaan...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:43"]

12 ja 13, kiitos. Mietin, että olen aika samanlainen. Mutta mikä mahtaa riittää siihen, että diagnoosin raja ylittyy, kun kyllähän toisaalta kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä. Jos on tarpeeksi kauan esim. yksin, eikö silloin ole aika luonnollista, että alkaa pelätä hylätyksi tulemista. Mitä jos vain on nin erilainen ihminen, että sielunkumppaneita on vaikea löytää.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

7 kysyy siis tätä, koska mietin, voiko itsellä olla se myös.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:50"]

http://www.vauva.fi/keskustelu/1558778/ketju/olen_persoonallisuushairioinen_ja_eristaydyin_siks

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 04:05"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:50"]

http://www.vauva.fi/keskustelu/1558778/ketju/olen_persoonallisuushairioinen_ja_eristaydyin_siks

[/quote]

[/quote]

Itselläni diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus/rajatilapersoona parikymppisenä erittäin voimakkaan masennuskauden yhteydessä. Sain terapian avulla opistotasoisen tutkinnon juuri ja juuri suoritettua, vaikka olin lukion loppuun 6 laudaturin huippu. Toistuvia masennuskausia(myös psykoottisia). Vaihtuvia pätkätöitä/ pitkiä työttömyyskausia. Pisin parisuhde kesti 11 vuotta, mutta oli yhtä vuoristorataa. 2 lasta onneksi sain. Ihastun välillä päättömästi ja niin tein pitkän liittonikin aikana aivan avoimesti, vaikka en kuitenkaan fyysisesti pettänyt. Välttelen ihmisten kanssa olemista. Päihteiden (alkoholi ja lääkkeet) rajua sekakäyttöä.

Kavereiden suhteen osaan olla normaali mutta parisuhteet.. Ei helvetti soikoon mitä taistelua päivästä toiseen. Mulla on ollut kaks pidempää parisuhdetta ja molemmat on olleet sellaista vuoristorataa että oksat pois.

En luota yhtään, haluan takertua 24/7.. Molemmat suhteet on päättyneet pettämiseen, tämä ei lisää luottamustani yhtään miehiä kohtaan. Nyt olen sinkkuna ja toisaalta haluaisin pysyä koska elämä on paljon helpompaa näin, mutta ainut asia mitä elämässä todella kaipaisin olisi palava rakkaus, joten tuntuu aika tylyltä jos jään ilman sitä kokonaan..

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

Uskon ettei kukaan "ulkopuolinen" ikinä aavistaiskaan että oon epävakaa. Ihmiset usein ihailee mun itsetuntoa. Tämä koskee siis kavereita, työkavereita ja muita tuttuja. Vain ne joiden kanssa oon parisuhteessa näkee mun oikean puolen. Takerrun, haluan olla joka sekunti kumppanini kanssa ja loukkaannun verisesti jos hän haluaisi joskus tehdä jotain ilman mua. Epäilen koko ajan että hän pettää mua. Käännän asiat aina niin että ne vaikuttaa huonolta. Oon impulsiivinen, eka oon ihan rauhallinen mutta yhen lauseen aikana voin räjähtää toden teolla, heittää astioita seinään ja huutaa. Oon lyönyt eksääni pari kertaa koska se ei ollut hiljaa kun pyysin (meillä oli riita ja halusin päästä tilanteesta hengittämään koska tiesin että itsehillintä pettää justiinsa, sanoin (ehkä huusin) sille monta kertaa että oo vähän aikaa hiljaa ja kun se ei ollut niin löin. Se varmaa provosoi mua tahallaan kun tiesi kuitenkin millanen mun itsehillintä on ja puhu vittuillakseen niitä näitä).

Otan helposti asiat itseeni ja oon äärettömän herkkä vaikka sitä en ulospäin (paitsi poikaystäville) näytäkään. Voin olla onneni kukkuloilla mutta hetkessä joku pieni asia saattaa tiputtaa mielialani tyystin.

Vaikka tiedostan nämä asiat niin en silti niihin pysty vaikuttamaan. 

Elämä on ihan hirveetä vuoristorataa eikä missään oo mitään järkeä. Turrutan itseäni alkoholilla ja huumeilla silloin kun menee huonosti. Hyvinä kausina pystyn olla selvinpäin. Vaikka haluaisin läheisen ihmisen niin silti parempi pysyä kaukana koska tiedän millaista stressaavaa helvettiä mun kanssa on. Mulla on diagnosoitu epävakaan lisäksi myös kakssuuntanen joten vuoristoratamaisuus vielä korostuu entisestään.

Lapsuus oli huono, äitipuoleni käytti jatkuvasti henkistä väkivaltaa, isä uhkaili väkivallalla ja äiti ei tehnyt asialle mitään. Äiti sensijaan muisti aina kertoa että olen liian lihava (olin urheileva teini, mitat tuolloin ehkä 173/60 tjsp), syön liikaa, en saa leikata lyhyitä hiuksia kun miehet ei tykkää ymsymsyms.. Suvussa on ainakin masennusta ja skitsofreniaa.

Höh :(. Tsemppiä kaikille persoonallisuushäiriöstä kärsiville. Minulla on monivuotinen nettiystävä ulkomailla, jolla on diagnosoitu epävakaa. Hän on erittäin tunteellinen ja juuri sellainen vahva persoona joka on toisaaltaa hauras ja haavoittuva, etenkin rakkauselämän asioissa ja muutenkin ihmissuhteissa. Valitettavasti hän helpottaa oloaan päihteillä, ja rankasti. Mutta hän on kuitenkin hyvä virtuaaliystäväni ja koen myötätuntoa häntä kohtaan. Tällä tavalla etäällä ollen kun en ole osa sitä arkea, olen ehkä saanut oppia tuntemaan hänestä niitä oikeasti positiivisia puolia. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]

Suurin osa ihmisistä saa varmaan hillittömän raivarin edes joskus niin että tietää mitä se on kun ei kykene hillitsemään reaktioitaan. Mulla ei itsellä ole epävakaata mutta persoonallisuushäiriö kuitenkin ja olen hyvin, hyvin voimaton omien oireideni kanssa.

[/quote]

Saako kysyä mikä pers.härö sulla on?

[/quote]

Noh, minut testattiin ja koska oli vaikea luokitella, diagnoosiksi laitettiin depressiiivinen persoonallisuushäiriö vaikka se on poistettu tautiluokituksesta. Nykyään en enää tosin juurikaan masennu mutta miellän kyllä itseni persoonallisuushäiriöiseksi. Eri varianteilla on kuitenkin yhteinen pohja.

Nro 13

olen sanaton

tuo oli kuin juuri minusta kirjoitettu. Enkä ole koskaan ajatellut että olisin epävakaa, ennen tätä juttua. :/

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 08:05"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]

Suurin osa ihmisistä saa varmaan hillittömän raivarin edes joskus niin että tietää mitä se on kun ei kykene hillitsemään reaktioitaan. Mulla ei itsellä ole epävakaata mutta persoonallisuushäiriö kuitenkin ja olen hyvin, hyvin voimaton omien oireideni kanssa.

[/quote]

Saako kysyä mikä pers.härö sulla on?

[/quote]

Noh, minut testattiin ja koska oli vaikea luokitella, diagnoosiksi laitettiin depressiiivinen persoonallisuushäiriö vaikka se on poistettu tautiluokituksesta. Nykyään en enää tosin juurikaan masennu mutta miellän kyllä itseni persoonallisuushäiriöiseksi. Eri varianteilla on kuitenkin yhteinen pohja.

[/quote]

Ote minun elämästä, teen jonkin verran keikkatöitä. Käyn kouluttamassa luokallisen ihmisiä, en hirveästi jännitä etukäteen, kaikki toimii, asiakkat ovat tyytyväisiä ja lähtevät hyvillä mielin kotiin. Kurssin jälkeen teen olemattoman mokan joka ei vaikuta keneenkään muuhun kuin itseeni, korjaan sen puhelinsoitolla. Kotimatkalla olen täysin ylikierroksilla, en nuku seuraavana yönä juuri ollenkaan. Seuraavan päivän on karmea olo ja yöllä unen laatu huonoa. Vasta kolmantena päivänä olotila alkaa normalisoitua. En kykene tekemään normaalisti töitä.