Lue keskustelun säännöt.
Miehen alkoholinkäyttö ahdistaa
17.05.2014 |
Miten teillä käytetään alkoholia? Miten usein ja miten paljon juotte tai kumppaninne juovat? Itseäni on alkanut ahdistaa mieheni juominen, tai se on oikeastaan ahdistanut koko viisivuotisen suhteemme ajan. Tällä hetkellä miehelläni on tarve vetää kännit joka viikonloppu. Eilen hän oli baarissa jollain keikalla ja tuli kännissä kotiin, tänään lähti baariin katsomaan jotain peliä ja tulee arvatenkin taas kännissä kotiin. En jaksa, ahdistaa ja vituttaa.
Mieheni ei ymmärrä minua yhtään. Hänen mielestään kaikki on ok, kunhan hän on "siististi" eikä riko paikkoja, telo itseään tai käyttäydy aggressiivisesti. Itseäni kuitenkin rasittaa se, että kotonani on vähintään kerran viikossa humalassa oleva ihminen, joka sönköttää ja puhuu tyhmiä. Minusta se on vastenmielistä.
Onko tällainen alkoholinkäyttö mielestänne normaalia, vai olenko jotenkin tiukkapipoinen? Mieheni mielestä nipotan turhasta ja yritän kahlita häntä, kun hän vain "haluaa elää ja nauttia elämästään". En ole itsekään mikään absolutisti, vaan juon mielelläni silloin tällöin lasillisen tai pari viiniä ruoan kanssa. En kuitenkaan juo itseäni humalaan.
Omassa lapsuudenkodissani käytettiin alkoholia kohtuudella: vanhempani joivat lauantaisin saunakaljat, joskus viiniä ruoan kanssa ja vain juhlissa ottivat sitten vähän enemmän. Mieheni kotona alkoholia käytetään niin, että kaikki pitää juoda aina kerralla ja sitten ollaan kauheassa kännissä. Mielestäni mieheni äidillä on alkoholiongelma. Kun olin alkanut seurustella mieheni kanssa, ja kävimme usein hänen vanhempiensa kesämökillä, ihmettelin aina, miten mieheni äiti tuli niin helposti känniin juotuaan yhden lasin viiniä ruokapöydässä. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi, että siinä vaiheessa, kun kävimme pöytään, mieheni äiti oli tissutellut jo melkein pullollisen viiniä. Edelleen kun käymme mökillä, hän on usein ihan silmin nähden humalassa. Tämä on heillä normaalia.
Omassa suvussanikin on ollut alkoholismia, ja olen itse joutunut seuraamaan esim. veljeni huumekokeiluja. Veljeni polttelee edelleen pilveä silloin tällöin. Ehkä siksi ahdistun näistä asioista niin helposti.
Olen yrittänyt miettiä, miten voisin tilanteemme ratkaista. Olen esim. ehdottanut miehelleni, että voisin mennä vaikka vanhempieni luokse yöksi silloin, kun hänellä on tarve juoda. Mieheni ei ole ollut innoissaan, koska pelkää, mitä vanhempani hänestä siinä tapauksessa ajattelisivat. Toisaalta hänen baarireissunsa tulevat usein ex tempore, ja tuntuisi tyhmältä ilmoitella vanhemmille kahdeksan aikaan illalla, että tulenkin nyt teille yöksi. Mieheni ei kykene siihen, että joisi baarissa vain pari siideriä, vaan hänen on juotava pohjia ennen baaria, baarissa esim. monta nelostuoppia ja väkeviä päälle. Lopputuloksena on yleensä enemmän tai vähemmän tuhti humala.
Ajatuksia?
Kommentit (60)
En katselisi miestä kamalan kauan, jos joisi joka viikonloppu itsensä känniin. Tai ainakaan en hakisi hänestä mitään vakavaa, pelkkänä panona siis pitäisin. Lapsuudessani isäni joi joka viikonloppu, ja me pelkäsimme koko muu perhe, hän oli agressiivinen ja toisinaan tekikin jotain väkivaltaa meitä kohtaan. Silloin jo päätin että ikinä en ota miestä jolla on tarve juoda. Pari saunakaljaa ym. tämmöset ei haittaa, ja eikä haittaa sekään vaikka välillä menisikin baariin pitämään hauskaa, mutta joka viikonloppuinen on ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juominen on jotain mitä en ymmärrä. Olen katsonut juomista todella paljon. En siedä humalaisia kovin helposti joten en mene baarinkaan koskaan. En uuvuta itseäni alkoholilla. Alkoholi aiheena on liian rasittavaa nykypäivänä eikä se sovi nykypäivän integroitumiseen maahanmuuttaja politiikan kanssa ainakaan pidemmän päälle. Sama on tupakoinnin kanssa. Et yksinkertaisesti saa siitä nautintoa kuin sitä kielletään sisätiloissakin. Ulkona kylmässä ei ole terveellistä laisinkaan polttaa. Sisätiloissa ei myöskään koska sosiaalinen media tekee siitä paineita tykkäsit tai et nyky yhteiskunnassa. Alkoholi halutaan myös kieltää pääosin länsimaiden supertietokone median avulla. Venäjän putin media ei tästä näytä välittävän joten miten on sen asian kanssa kuin putin joi berlusconin kanssa ukrainassa todella vanhan viini pullon? Mitä meillä on tässä opittavaa?
Minä ilmoitin, että omassa suhteessani en katsele joka viikkoista juomista, kun alkuvaiheen jälkeen näytti että mies ei jotenkin osannut siirtyä sinne aikuisten maailmaan, missä jokaviikonloppuinen kalja kavereiden kanssa ei ole enää normaalia. Olimme siis tuolloin vajaa kolmekymppisiä. Tämän jälkeen keskustelimme, mikä on molempien mielestä normaalia alkoholinkäyttöä; ja olimme yllättävän samaa mieltä siitä. Muutaman kerran vuodessa isommin juhlissa, ehkä kerran kuussa kavereiden kanssa muutamalle, ja kotona sitten saunakalja lauantaina, jos haluaa ottaa sen yhden. Tämä siis sillä ajatuksella, että hankimme lapsia. Mies todellakin vähensi juomista, kun hänkin itse mietti mikä on ns. normaalia aikuisen ihmisen alkoholinkäyttöä, ja molemmat käytämme oikeastaan vähemmän kuin mitä puhuimme. Välillä toki tulee ylilyöntejä, jos juo kerran-parin vuodessa enemmän, niin onhan se hankalaa säädellä kuinka paljon ottaa.
Mutta suosittelen ihan oikeasti ilmoittamaan rehellisesti, että tämä ei ole sinun käsityksesi hyvästä suhteesta. Sitten voitte keskustella siitä mikä on kummankin mielestä normaalia alkoholinkäyttöä, ja oletteko valmiita tekemään kompromisseja. Jos sinulla ahdistaa juominen, ja mies ei halua sitä lopettaa, niin valitettavasti ainoa vaihtoehto on erota. Jos lapsiasiat ovat ajankohtaisia, niin ehdottomasti kannattaa odottaa vuosikin, että onnistuuko alkoholinkäytön vähentyminen. En voisi kuvitellakaan itse ahdistuvani pienen vauvan kanssa kerran viikossa, kun mies on baarireissulla. Niin se on, että toista ei voi muuttaa, mutta itse voi valita kenen kanssa elämänsä elää.
Sattuuko AP olemaan linjoilla? Olisi kiinnostava tietää, mikä on tilanne.
Minä jätin miehen jonka tapa käyttää alkoholia erosi aika rajusti omastani. Jonkun mielestä exäni käyttö oli ehkä kohtuullista, minusta liikaa kun en humalaan asti juomista ymmärrä. Nykyinen mieheni käyttää alkoholia kohtuudella ja voin sanoa että on uskomattoman ihanaa kun ei tarvitse enää valvoa öitä odotellen, missä kunnossa ja mihin aikaan mies kotiutuu eikä katsella humalassa sössöttävää tai krapulassa silmät kiiltäen sohvannurkassa haisevaa miestä. Suosittelen. Elämä on liian lyhyt kärsittäväksi suhteessa johon alkoholi lyö ikävästi leimansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:09"]En uskalla näyttää tätä kirjoitustani miehelleni. Hän suuttuisi ensinnäkin itsensä takia ja toiseksi äitinsä, kun olen täällä julkisesti heidän perheensä juomatapoja ruotinut. Mies muuten tulikin äsken kotiin ja sanoi juoneensa "vain" kolme nelostuoppia. Ei ollut sönkötyskunnossa mutta oli vihainen siitä, kun olin kuulemma valittamisellani "ajanut" hänet baariin.
Meillä ei ole lapsia, ja mieheni sanoo koko ajan, että olisi aivan eri juttu, jos olisi. Että sitten ei tietenkään voisi käydä niin usein baarissa. En oikein jaksa uskoa, että hänen juomatapansa muuttuisivat, vaikka lapsia olisikin. Sen takia arveluttaa, uskaltaako niitä tähän suhteeseen yrittää hankkiakaan.
Joku kysyi mieheni ikää: 38. Eli ei todellakaan mikään opiskelijaikäinen enää, vaikka käyttäytyy välillä kuin parikymppinen.
- AP
[/quote]
Tuo että syyttää sinua juomisestaan että ajoit hänet juomaan on niin aitoa juopon puhetta. Älä perusta tuollaisen kanssa perhettä oikeastaan lähde suhteesta. Viina on tärkeämpi kuin sinä tai yhteinen elämänne. Sinua ei oikeastaan edes ole. Jos aikuinen mies puhuu kännäämisestä elämämisrnä niin on kyllä vinksallaan.
Viikonloput pitää olla palautumisen ja rentoutumisen aikaa. Ei aikaa jolloin on koko ajan paha mieli ja riita jonkun niin naurettavan asian kuin juomisen vuoksi. Miehesi on jo sairas ja sinä sairastut myös. Oikeastaan olet jo sairastunut kun et pysty ymmärtämään että tuollaisesta suhteesta pitää lähteä.
No et ole ap ainoa, joka on tuossa tilanteessa. Itse tällä hetkellä kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa ja mietin, onko mitään järkeä enää jatkaa. Meillä mies haluaisi ryypätä todella usein, ei nyt ihan joka vkl, mutta vähintään harva se viikko juhlii itsensä tukevaan humalaan. Sönköttää, on kovaääninen typerine juttuineen, sammuu helposti joka paikkaan yms. Häntä saa aina hävetä ja ahdistun kun joudun katselemaan sitä. En enää ole pitkään aikaan suostunut lähtemään samaan seurueeseen juhlimaan, enkä myöskään halua miestäni mukaan, jos esim kaverini tai sukulaiseni järjestävät jotain ohjelmaa. Mies vain pilaisi iltani.
Päätöksen tekeminen on ollut kuitenkin vaikeaa, koska selvinpäin mieheni on todella ihana ja rakastettava. On toki tärkeää, että suhteessa arki sujuu, mutta olen viime aikoina tajunnut, että suhteemme toimii moitteettomasti vain arkena ma-to. Kun viikonloppu tulee, käyn jatkuvasti läpi samoja kielteisiä tuntemuksia. Eikä siinä muutenkaan ole mitään järkeä, että joudun jatkuvasti välttelemään sellaisia tilanteita, joissa on vaarana, että mies alkaa juomaan. En halua lähteä matkalle, koska se olisi kuitenkin kaljan kittaamista aamusta iltaan, huipentuen myöhäisillan sönkötykseen. En halua mennä yhteisten tuttujemme häihin, koska en jaksa katella sitä humalahakuista juomista. En halua järjestää omia synttäreitäni, koska koko ilta menisi miehen juomisen vahtimiseen.
Tätäkö se koko loppuelämä sitten on? Me ei voida tehdä ylipäätään yhtään mitään arjesta poikkeavaa, ilman, että mieheni tunkee sitä kaljotteluaan mukaan. Oltiin viime kesänä Linnanmäellä ja käytiin kaikissa laitteissa, kun ollaan vähän lapsenmielisiä :). Minulla oli aluksi kivaa, mutta mieheni päällimmäiseksi ajatukseksi nousi se, että saako täältä kaljaa. Puhui siitä koko ajan ja kävi kyselemässä henkilökunnalta, kierteli eri kojuja ja hoki koko ajan parin kaljan perään. Ei se kännejä olisi vetänyt, mutta tarve oluelle oli kova. Hankittiin kesällä myös uudet polkupyörät ja teimme pitkiä pyörälenkkejä ympäri kaupunkia. Muuten kiva, mutta miehellä oli aina janojuomana muutama kalja. Ei tullut humalaan, mutta mua ärsytti ja ällötti, että edes liikuntaa ei voi harrastaa ilman, että pitää kiskoa päihteitä. Kun olen ottanut asian puheeks, mies ei tietenkään ole ollenkaan samaa mieltä mistään, eikä nää juomisessaan mitään kummallista. Sanoo vaan, että kun on nuori 27v niin silloin pitää vähän ottaa. En ole itsekään mikään "raivoraitis" ja pidän sellaisesta seitinohuesta nousuhumalasta, sen kerran kun ollaan isolla porukalla menossa. Mutta kohtuus kaikessa.
Kiitos tästä ketjusta, on ollut terapeuttista lukea muidenkin kokemuksia. Mies tulee kohta viikonloppumatkalta kotiin, todennäköisesti krapulassa ja viinanhajuisena. Sitä voisikin taas ottaa pari asiaa puheeksi kun pääsee kotiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 14:04"]No et ole ap ainoa, joka on tuossa tilanteessa. Itse tällä hetkellä kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa ja mietin, onko mitään järkeä enää jatkaa. Meillä mies haluaisi ryypätä todella usein, ei nyt ihan joka vkl, mutta vähintään harva se viikko juhlii itsensä tukevaan humalaan. Sönköttää, on kovaääninen typerine juttuineen, sammuu helposti joka paikkaan yms. Häntä saa aina hävetä ja ahdistun kun joudun katselemaan sitä. En enää ole pitkään aikaan suostunut lähtemään samaan seurueeseen juhlimaan, enkä myöskään halua miestäni mukaan, jos esim kaverini tai sukulaiseni järjestävät jotain ohjelmaa. Mies vain pilaisi iltani.
Päätöksen tekeminen on ollut kuitenkin vaikeaa, koska selvinpäin mieheni on todella ihana ja rakastettava. On toki tärkeää, että suhteessa arki sujuu, mutta olen viime aikoina tajunnut, että suhteemme toimii moitteettomasti vain arkena ma-to. Kun viikonloppu tulee, käyn jatkuvasti läpi samoja kielteisiä tuntemuksia. Eikä siinä muutenkaan ole mitään järkeä, että joudun jatkuvasti välttelemään sellaisia tilanteita, joissa on vaarana, että mies alkaa juomaan. En halua lähteä matkalle, koska se olisi kuitenkin kaljan kittaamista aamusta iltaan, huipentuen myöhäisillan sönkötykseen. En halua mennä yhteisten tuttujemme häihin, koska en jaksa katella sitä humalahakuista juomista. En halua järjestää omia synttäreitäni, koska koko ilta menisi miehen juomisen vahtimiseen.
Tätäkö se koko loppuelämä sitten on? Me ei voida tehdä ylipäätään yhtään mitään arjesta poikkeavaa, ilman, että mieheni tunkee sitä kaljotteluaan mukaan. Oltiin viime kesänä Linnanmäellä ja käytiin kaikissa laitteissa, kun ollaan vähän lapsenmielisiä :). Minulla oli aluksi kivaa, mutta mieheni päällimmäiseksi ajatukseksi nousi se, että saako täältä kaljaa. Puhui siitä koko ajan ja kävi kyselemässä henkilökunnalta, kierteli eri kojuja ja hoki koko ajan parin kaljan perään. Ei se kännejä olisi vetänyt, mutta tarve oluelle oli kova. Hankittiin kesällä myös uudet polkupyörät ja teimme pitkiä pyörälenkkejä ympäri kaupunkia. Muuten kiva, mutta miehellä oli aina janojuomana muutama kalja. Ei tullut humalaan, mutta mua ärsytti ja ällötti, että edes liikuntaa ei voi harrastaa ilman, että pitää kiskoa päihteitä. Kun olen ottanut asian puheeks, mies ei tietenkään ole ollenkaan samaa mieltä mistään, eikä nää juomisessaan mitään kummallista. Sanoo vaan, että kun on nuori 27v niin silloin pitää vähän ottaa. En ole itsekään mikään "raivoraitis" ja pidän sellaisesta seitinohuesta nousuhumalasta, sen kerran kun ollaan isolla porukalla menossa. Mutta kohtuus kaikessa.
Kiitos tästä ketjusta, on ollut terapeuttista lukea muidenkin kokemuksia. Mies tulee kohta viikonloppumatkalta kotiin, todennäköisesti krapulassa ja viinanhajuisena. Sitä voisikin taas ottaa pari asiaa puheeksi kun pääsee kotiin...
[/quote]
Kysyt tätäkö loppuelämä on? Itse voit siihen vastata ja valita sitten oikein. Eli on se jos et lähde tuosta ns suhteesta. Miehesi on alkoholisti. Sinä toimit juuri niinkuin alkoholistin eli juopon läheinen toimii. Joudut vahtimaan toista etkä voi itse missään kohtaa rentoutua. Välttelet juhlia yms joissa puoliso voi juoda ja nolata itsensä ja sinut sekä yleensäkin pilata koko tilaisuuden. Kaikki kiva menee pilalle eikä syypää näe itsessään mitään vikaa. Mutta lähde. Sinulla on vain yksi elämä. Sinä et ole millään tavoin tärkeä juopolle puolisona. Vain päihteet merkitsee hänelle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo kivalta kuulosta. :/ Mä vaatisin lopettamaan tai vähentämään jos vähentäminen ylipäätään onnistuisi.
Meillä mies ottaa yleensä kerran viikkoon alkoholia kanssa, mutta sillä erolla ettei ota kyllä liikaa. Koskaan ei ole mitenkään humalassa, katsoo rauhassa tvtä olutlasi kädessä ja saattaa muutaman siinä nauttia. Ei viihdy ravintoloissa jne joten tätä pahetta en niin pahana katso. Ei myöskään ikinä muutu vihaiseksi. Nukkumaan menee tavalliseen aikaan eikä örvellä tai huoju. Juo siis hyvin kohtuudella kärsimättä myöskään seuraavana päivänä krapulasta.
Eri asia olisi tuollainen pohjaton juominen, sitä en hyväksyisi.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 14:04"]
No et ole ap ainoa, joka on tuossa tilanteessa. Itse tällä hetkellä kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa ja mietin, onko mitään järkeä enää jatkaa. Meillä mies haluaisi ryypätä todella usein, ei nyt ihan joka vkl, mutta vähintään harva se viikko juhlii itsensä tukevaan humalaan. Sönköttää, on kovaääninen typerine juttuineen, sammuu helposti joka paikkaan yms. Häntä saa aina hävetä ja ahdistun kun joudun katselemaan sitä. En enää ole pitkään aikaan suostunut lähtemään samaan seurueeseen juhlimaan, enkä myöskään halua miestäni mukaan, jos esim kaverini tai sukulaiseni järjestävät jotain ohjelmaa. Mies vain pilaisi iltani.
Päätöksen tekeminen on ollut kuitenkin vaikeaa, koska selvinpäin mieheni on todella ihana ja rakastettava. On toki tärkeää, että suhteessa arki sujuu, mutta olen viime aikoina tajunnut, että suhteemme toimii moitteettomasti vain arkena ma-to. Kun viikonloppu tulee, käyn jatkuvasti läpi samoja kielteisiä tuntemuksia. Eikä siinä muutenkaan ole mitään järkeä, että joudun jatkuvasti välttelemään sellaisia tilanteita, joissa on vaarana, että mies alkaa juomaan. En halua lähteä matkalle, koska se olisi kuitenkin kaljan kittaamista aamusta iltaan, huipentuen myöhäisillan sönkötykseen. En halua mennä yhteisten tuttujemme häihin, koska en jaksa katella sitä humalahakuista juomista. En halua järjestää omia synttäreitäni, koska koko ilta menisi miehen juomisen vahtimiseen.
Tätäkö se koko loppuelämä sitten on? Me ei voida tehdä ylipäätään yhtään mitään arjesta poikkeavaa, ilman, että mieheni tunkee sitä kaljotteluaan mukaan. Oltiin viime kesänä Linnanmäellä ja käytiin kaikissa laitteissa, kun ollaan vähän lapsenmielisiä :). Minulla oli aluksi kivaa, mutta mieheni päällimmäiseksi ajatukseksi nousi se, että saako täältä kaljaa. Puhui siitä koko ajan ja kävi kyselemässä henkilökunnalta, kierteli eri kojuja ja hoki koko ajan parin kaljan perään. Ei se kännejä olisi vetänyt, mutta tarve oluelle oli kova. Hankittiin kesällä myös uudet polkupyörät ja teimme pitkiä pyörälenkkejä ympäri kaupunkia. Muuten kiva, mutta miehellä oli aina janojuomana muutama kalja. Ei tullut humalaan, mutta mua ärsytti ja ällötti, että edes liikuntaa ei voi harrastaa ilman, että pitää kiskoa päihteitä. Kun olen ottanut asian puheeks, mies ei tietenkään ole ollenkaan samaa mieltä mistään, eikä nää juomisessaan mitään kummallista. Sanoo vaan, että kun on nuori 27v niin silloin pitää vähän ottaa. En ole itsekään mikään "raivoraitis" ja pidän sellaisesta seitinohuesta nousuhumalasta, sen kerran kun ollaan isolla porukalla menossa. Mutta kohtuus kaikessa.
Kiitos tästä ketjusta, on ollut terapeuttista lukea muidenkin kokemuksia. Mies tulee kohta viikonloppumatkalta kotiin, todennäköisesti krapulassa ja viinanhajuisena. Sitä voisikin taas ottaa pari asiaa puheeksi kun pääsee kotiin...
[/quote]Oisko pikkuisen liioittelua, lintsillä on ihan ravintoloita, joista saa olutta, että....., ja ne on ihan näkyvästi esillä, ei mihinkään piilotettuna, mutta ei tietty liika juominen ole hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elämä alkoholistin kanssa elämisen arvoista? Jos se alkoholisti yrittää raitistua vain siksi, että vaimo pysyisi, eikä jättäisi, niin se elämähän on yhtä retkahtamisen odottamista ja jatkuvassa stressissä elämistä. Alkoholisti raitistuu, jos sitä itse oikeasti haluaa ja siihen pystyy. Kenen tahansa muun takia tehty "viina lakko" ei tule kestämään.
Pahinta kaikessa on kuitenkin mahdollisen raitistumisen jälkeiset olotilat. Voimakas masennus ja ahdistus. Siihenkin on moni parisuhde kaatunut.
Jos mahdollista, alkoholistista kannattaa pyrkiä eroon, niin pian kuin pystyy. Ihan vain oman mielenterveyden takia. Alkoholistin kanssa ei todellakaan kannata edes harkita suhdetta. Se voi olla täysin hyppy tyhjyyteen ja todella kohtalokas puolisolle.
Tämä on vanha ketju, ei aloittamani. Kohdallani oli samanlaista eli mies joi joka viikonloppu. Meni viiniä pe ja la ja lisäksi olutta tai lonkeroa ja baari-iltoina teräviä päälle. Viikolla muutaman saunakaljat. Joi toisinaan myös salaa minulta, eräissä juhlissa naukkaili piilossa kirkasta suoraan pullosta ja säikähti, kun huomasin. Ei halunnut puhua alkon käytöstä. Ei ollut väkivaltainen ja mielestäni alussa alkon kanssa ei ongelmaa juuri siksi ollutkaan. Ajastaan huomasin käytöksessä, että oli äreä ilman alkoa ja vaikkapa matkalla oli sellainen sulkeutunut ilman alkoa. Tutustui huuruissaan helposti uusiin ihmisiin ja haki kontakteja monesta suunnasta, viihtyi seuruiessa, joissa ryypättiin. Koko kaveripiiri oli samaa tasoa. Juominen oli selkeästi humalahakuista eli tuopit tyhjenivät vauhdilla. Vielä baari-illan päätteeksi kotonakin oti lonkeron tai kaksi.
Aluksi mietin, että olen joku nipottaja, vaikka aiheesta en maininnut kuin max 5x. Alkoi olla viimeisiä niittejä nuo salassa juomiset, asioitten unohtelut, lompakon katoamiset, potenssiongelmat ja kaksi kertaa sammui päälleni kesken seksin (!) Siinäpä olikin itselläni supernaisellinen olo, kun itsellä elopainoa hiukan yli 50kg ja miehellä 72kg.
Tulin sittemmin jätetyksi, kun mies löysi baarista jonkun kaltaisensa naisen, jolle viina maistuu samaan tahtiin. Hyvä heille, ehkä. Olen itse muuttunut takaisin omaksi vanhaksi minäksi eli iloisuus ja huolettomus ovat palanneet. Kyllä alkoholisti saa puolisonkin huonoon kuntoon ja on aivan oma valinta jäädä sitä ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen alkoholinkäyttö ahdistaa
Miten teillä käytetään alkoholia?
Meillä ei koskaan alkoholia käytetä kotona eikä muuallakaan, koska ei ole mitään syytä miksi viinaa pitäisi juoda.
Itse otan n kerran vuodessa, mies joka päivä. Ei se silti mua ahdista, aikuinen mies, tehköön mitä haluaa.
Käytän matkoilla alkoholia hyvän ruuan kanssa ja muutaman kerran vuodessa juon baarissa pari lonkeroa. Yhtä hyvin voin olla juomattakin. Mulla on aina hauskaa hyvässä seurassa ja yksin en edes välittäisi ryyppäillä.
Toi, että perseiden vetäminen, nollaaminen tms on muka jotenkin normaalia on syy siihen, että Suomessa on niin paljon alkoholisteja. Ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten alkoholia nautitaan sivistyneesti. Ja tällaisen ördäämisen tuomitsemista pidetään turhan nipottamisena.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 17:42"]
Toi, että perseiden vetäminen, nollaaminen tms on muka jotenkin normaalia on syy siihen, että Suomessa on niin paljon alkoholisteja. Ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten alkoholia nautitaan sivistyneesti. Ja tällaisen ördäämisen tuomitsemista pidetään turhan nipottamisena.
[/quote]
Niinpä. Mun entisessä työpaikassa oli naurettavan alkoholimyönteinen ilmapiiri, joka kuukausi olisi pitänyt olla pubissa kiskomassa viinaa. Hirveä ruikutus ja anelu että lähe nyt ja me vaikka maksetaan taksit kotiin plaaplaa. Ja nimenomaan kännit ois pitänyt vetää, jos joi vaan pari niin vittuiltiin siitäkin. Jotenkin järkytti, että tuoko on todella normaalia joissain porukoissa...
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 17:42"]
Toi, että perseiden vetäminen, nollaaminen tms on muka jotenkin normaalia on syy siihen, että Suomessa on niin paljon alkoholisteja. Ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten alkoholia nautitaan sivistyneesti. Ja tällaisen ördäämisen tuomitsemista pidetään turhan nipottamisena.
[/quote]
Niinpä. Mun entisessä työpaikassa oli naurettavan alkoholimyönteinen ilmapiiri, joka kuukausi olisi pitänyt olla pubissa kiskomassa viinaa. Hirveä ruikutus ja anelu että lähe nyt ja me vaikka maksetaan taksit kotiin plaaplaa. Ja nimenomaan kännit ois pitänyt vetää, jos joi vaan pari niin vittuiltiin siitäkin. Jotenkin järkytti, että tuoko on todella normaalia joissain porukoissa...
[/quote]
Meillä myös tuollaista aika lailla. Jos ja kun ei illanvietossa juo yhtään tai vain lasillisen niin pitää olla jokin syy. Esim ettei tee nyt mieli niin ei ole hyväksyttävä syy.
Olen juuri päässyt eroon miehestä, joka käytti liikaa alkoholia. Tosin suhde päättyi pettämiseen miehen taholta, mutta pohdin miehestä irtautumista reilun vuoden. No, ehti ensin. Häiritsi, kun miehen saunakalja oli 3 kpl, baarissa yksillä käyminen 2-3 kaljaa ja 1-2 terävää. Ruualla viinipullo auki ja join itse lasillisen, mies loput. Juominen oli humalahakuista ja yhtään viikonloppua en nähnyt viiteen vuoteen ilman alkoa.Elokuviinkaan ei voinut mennä ilman "yhtä." Rentoutuminen oli avainsana alkon käytölle. Firman juhlissa juomaa virtasi valtavat määrät, ihme, kun maksa koossa. Ei tykännyt, kun mainitsin liiasta käytöstä, oma asia. En tykännyt kyllä itsestänikään, kun huomasin tarkkaileani juomien määrää. Luojan kiitos, enää ei tarvitse.