Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan apua:tottuuko pientaloalueella naapureihin?
17.05.2014 |
Hei!
Olemme asuneet pian kolme vuotta uudella pientaloalueella, jossa yksityisyyttä ei siis juuri ole... Ja tämä yksityisyyden puute ajaa meitä muuttamaan täältä pois. Johonkin, jossa saa kesäiltana istua koko yön ulkona, grillata, huutaa, soittaa musiikkia jne... ilman että tarvitsee miettiä naapureita. Edes lumitöitä en talvella voi tehdä "häiriintymättä" siitä ajatuksesta, että viidestä naapurista minua saatetaan toljottaa. Puhelimessakaan ei OMALLA pihallaan voi puhua ilman, että naapurit kuulevat. Puhumattakaan siitä, että aina joku voi nähdä meille sisälle, jos verhot eivät ole ikkunassa...
Mutta siis, haluamme korpeen. Mutta silti pelottaa, ja pohdin, että kun olen koko tämän kolme vuotta tuntenut näin, niin voivatko tunteeni vielä muuttua? Voinko siis tottua tähän ilman yksityisyyttä elämiseen??? Koska talon myyminen ja uuden hankkiminenkin on iso prosessi... Mutten myöskään halua tuhlata elämääni, etten voi elää niin kuin haluan. Kokemuksia, kiitos! :)
Kommentit (26)
Lapsuudessa uudella omakotialueella pienessä kunnassa asuneena. Toki pihoihin olisi nähnyt jos olisi halunnut, koska pensaita ei ollut vielä. Toisaalta en muista monenkaan viihtyneen pihoillaan. Me lapset juoksimme rannoilla ja metsissä kesät. Talvella oli harrastukset. Kukaan ei seurustellut toistensa kanssa tervehtimistä enempää.
Ehkä joku katsoi ikkunasta tai monikin, mutta en sellaisia lapsena ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta vain ja minäkin sen tekisin jos pystyisin. Ei vaan riitä rahat siihen omaan tonttiin. Sitten kun lapset on aikuisia niin voitaisiin miehen kanssa muuttaa maalle ja tontin on oltava riittävän iso.
Helvetinmoista kyttäämistä ja riitelyä.
Ap kirjoittaa kesän ensimmäisenä hellepäivänä: olemme sisällä koko perhe... Kun ei kiinnosta mennä uloskaan naapuruston keskelle. (naapureissa ei edelleenkään mitään vikaa)
Joten muuttopäätös lienee selvä..
Jokainen tekee valintansa. Korvessa saa olla rauhassa, mutta sieltä ei pääse mihinkään kuin autolla. Postimerkkitontilla ei puutarhatyöt paina, mutta silti saa olla rauhassa. Ikinä en muuttaisi kerrostaloon!
Kannattaa hankkia talo/tontti päättyvän tien päästä ja takapiha etelään ja metsään rajoittuen.Korpeen en suosittele lähtemään...järkyttävä pimeys,lumityöt aivan tolkuttomat,lapset monkuu kavereita ja saat olla aina kyytimässä.Vanhoissa taloissa on valmiiksi isot tontit ja puutarha valmiina.Ap vaan talo myyntiin ja etsimään unelmakotia...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 08:42"]Onko ap:n ongelma siis se oman pään sisällä oleva tottuminen vai kyyläävät naapurit?
Itselläni ei tuollaista tottumisongelmaa ole ollut. En ole koskaan ajatellut, että naapurimme olisivat niin kiinnostuneita lumenluonnistani, että sitä kyttäisivät. Ja jos joku huomaisi että tekisin lumitöitä, niin ei haittaa yhtään.
Siihen ei tietenkään voi tottua jos naapuri on oikeasti kyylä. Asuin lapsuuteni "mummon" vieressä, joka usein paheksuvasti kommentoi vanhemmilleni esim. sitä mihin aikaan viikonloppuisin on meillä vielä valot päällä (hän kärsi unettomuudesta, pystyi vahtimaan naapureita). Minun liikkeistänikin aina raportoitiin.
Sitä en kyllä usko että millään asuntoalueella katsottaisiin hyvällä koko yön jatkuvaa remuamista. Yksittäiset bileet ovat hyväksyttäviä, mutta jatkuva huutaminen ja musiikin soittaminen yöllä ei olisi minullekaan ok.
[/quote]
ap:n ongelma on oman pään sisällä: naapurit eivät todellakaan ole kyyliä. En vaan kertakaikkiaan totu siihen, että kyykin kukkapenkissä tms. kun naapuri tekee samaa omalla tontillaan alle 10 metrin päässä.