Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla salaisuuksia itsestäsi mitä puolisosi/kumppanisi ei tiedä?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Eikä kyse ole mistään pettämisistä tai muista suhdetta rikkovista asioista.
En luota keneenkään niin paljon, että pystyisin kertomaan kaiken. En vaikka yhdessä on kohta oltu parikymmentä vuotta. Menneisyyteni on tuhonnut luottamukseni ihmisiin. En halua, että minus voitaisiin joskus satuttaa salaisimmilla kokemuksillani. Enkä edes usko, että puolisoni koskaan haluaisi satuttaa minua.
Kyllä mulla on kaksi asiaa menneisyydestä, joita en halua kertoa. Ne aiheuttaisi vain pahaa mieltä puolisossani. Huom. Eivät liity mitenkään pettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on.
Ei kaikilla ole.
Kyllä. Minulla on jonkin verran kulutusluottoja joista vaimoni ei tiedä. Ne eivät ole tulotasooni nähden merkittäviä eikä niistä koidu kenellekään taloudellisia ongelmia.
Mutta joidenkin harrastusvälineideni todellinen hinta aihauttaisi vain sen verran turhaa suukopua kotona että parempi että ei tiedä.
Ja ennen kuin joku marisee että tämä on kuitenkin pois yhteisistä rahoista niin ei ole. Vaimoni ansaitsee itse asiassa minua enemmän ja käyttää rahaa omiin menoihinsa myäs täysin oman harkintansa mukaan enkä minä siihen puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Ne on niin salaisia, etten kerro.
En nyt keksi elämästäni yhtään asiaa jota en voisi kertoa tai jota tietoisesti pimittäisin.
Tosin ei olla kaikkea aiemmasta elämästä puhuttu läpi, enkä näe sille kyllä tarvetakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Elän niin, että ei tarvitse pitää salaisuuksia tai ylipäätään pimittää omaa elämää keneltäkään.
On paljonkin asioita, joita ei tiedä, eikä tarvitsekaan tietää. Asioita esim vanhoista suhteista, seksielämästä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Asioita jotka on tapahtuneet ennen kuin olemme tavanneet.
On. Ihmisellä pitää olla omia asioita, en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka toitottaa jokaisen pllun poimunkin pitkin kyliä
Lisäksi on asioita jotka joku ystävä on luottamuksella kertonut, ne eivät kuulu miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Ihmisellä pitää olla omia asioita, en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka toitottaa jokaisen pllun poimunkin pitkin kyliä
Lisäksi on asioita jotka joku ystävä on luottamuksella kertonut, ne eivät kuulu miehelleni.
Se, että kertoo itsestään kaiken, ei ole yhtä kuin pllun poimujen huutelua pitkin kyliä jokaiselle vastaantulijalle. Elämä risuineen ja ruusuineen tulee ilmi normaaleissa keskusteluissa. Esim. "Näin tänään spurgun sammuneena torin penkillä viinapullo kainalossa." - "Heh, minäkin olen kerran nuorempana sammunut penkille. Kyllä hävetti." Ei niin, että randomisti aloitetaan aamupalapöydässä keken kahvin juonnin, että "tiesitkö että sammuin kerran puiston penkille, sinun kuuluu tietää kaikki minusta".
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä, mutta joskus saatan puhua miehelleni kaverini kertomasta asiasta toivoen saada siihen kenties uutta näkökulmaa. Miestäni ei kiinnosta kaverini touhut, meillä on omat ystävät.
Seurustelukumppanini ei tiedä että olen Mensan jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ihmisellä pitää olla omia asioita, en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka toitottaa jokaisen pllun poimunkin pitkin kyliä
Lisäksi on asioita jotka joku ystävä on luottamuksella kertonut, ne eivät kuulu miehelleni.
Se, että kertoo itsestään kaiken, ei ole yhtä kuin pllun poimujen huutelua pitkin kyliä jokaiselle vastaantulijalle. Elämä risuineen ja ruusuineen tulee ilmi normaaleissa keskusteluissa. Esim. "Näin tänään spurgun sammuneena torin penkillä viinapullo kainalossa." - "Heh, minäkin olen kerran nuorempana sammunut penkille. Kyllä hävetti." Ei niin, että randomisti aloitetaan aamupalapöydässä keken kahvin juonnin, että "tiesitkö että sammuin kerran puiston penkille, sinun kuuluu tietää kaikki minusta".
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä, mutta joskus saatan puhua miehelleni kaverini kertomasta asiasta toivoen saada siihen kenties uutta näkökulmaa. Miestäni ei kiinnosta kaverini touhut, meillä on omat ystävät.
Minua ahdistaa jos joku kääntää aina puheen itseensä tuolla tavalla. Kertoo minäminä-maailmasta ja itsekeskeisyydestä. Jos kerron nähneeni spurgun ei ole millään mittapuulla normaalia että käännät puheen heti itseesi.
Ja tottakai kerrot miehellesi vaikka miten kaveri luottaisi sinuun. Juuri sinunkaltaistesi lörppöjen takia en koskaan luota keneenkään niin paljoa että kertoisin juuri mitään asioitani
On paljonkin. Mentiin yhteen vasta kun olin 38-vuotias, enkä todellakaan koe tarpeellliseksi kaikkea menneisyydestäni hänelle tilittää, eikä hän minulle. Jotkut niistä hän varmaankin kokisi häiritseviksikin kuten sen että olen seurustellut mustan maah anmuuttajan kanssa 19-21 vuotiaana, että olen teettänyt tuolloin myös abortin ja että opiskeluaikana olen kokeillut useamman kerran huumeita ja päätynyt ties minne orgioihin niissä piireissä.
En kerro IM-ajatuksistani, enkä itseinhostani. En silti koe, että ne olisivat jotain salaisuuksia, vaan asioita joita toisen ei tarvitse tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ihmisellä pitää olla omia asioita, en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka toitottaa jokaisen pllun poimunkin pitkin kyliä
Lisäksi on asioita jotka joku ystävä on luottamuksella kertonut, ne eivät kuulu miehelleni.
Se, että kertoo itsestään kaiken, ei ole yhtä kuin pllun poimujen huutelua pitkin kyliä jokaiselle vastaantulijalle. Elämä risuineen ja ruusuineen tulee ilmi normaaleissa keskusteluissa. Esim. "Näin tänään spurgun sammuneena torin penkillä viinapullo kainalossa." - "Heh, minäkin olen kerran nuorempana sammunut penkille. Kyllä hävetti." Ei niin, että randomisti aloitetaan aamupalapöydässä keken kahvin juonnin, että "tiesitkö että sammuin kerran puiston penkille, sinun kuuluu tietää kaikki minusta".
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä, mutta joskus saatan puhua miehelleni kaverini kertomasta asiasta toivoen saada siihen kenties uutta näkökulmaa. Miestäni ei kiinnosta kaverini touhut, meillä on omat ystävät.
Minua ahdistaa jos joku kääntää aina puheen itseensä tuolla tavalla. Kertoo minäminä-maailmasta ja itsekeskeisyydestä. Jos kerron nähneeni spurgun ei ole millään mittapuulla normaalia että käännät puheen heti itseesi.
Ja tottakai kerrot miehellesi vaikka miten kaveri luottaisi sinuun. Juuri sinunkaltaistesi lörppöjen takia en koskaan luota keneenkään niin paljoa että kertoisin juuri mitään asioitani
Herrajumala, anteeksi en jaksanut kirjoittaa täysin päästä keksittyä keskustelua niin, että siitä ei vedetä herneitä nenään, otetaampa uusiksi:
"Näin tänään spurgun sammuneena torin penkillä viinapullo kainalossa."
"Olihan hänellä kaikki hyvin?"
"Kyllä näytti olevan. Tuuppasin häntä hieman ja yritin jutella, mutta spurgu vain örisi. Piti vain pullostaan tiukemmin kiinni."
"Hyvä, että varmistit asian. Joskus kyse ei aina ole vain sammusisesta. Spurgukin tarvitsee apua ja häntäkin pitäisi auttaa."
"Totta. Siksi vähän herättelinkin."
"Heh, tästä penkillä nukkumisesta tulikin mieleen.."
"Kerrohan mitä, oletko törttöillyt kännissä?"
"Minäkin olen kerran nuorempana sammunut penkille. Kyllä hävetti."
"En yhtään ihmettele, että hävetti."
Parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on.
Ei kaikilla ole.
Mun on hieman vaikea kuvitella tilannetta, että joku pystyisi levittämään koko elämänsä tapahtumat toisen ihmisen tarkasteltavaksi. Ei mulla ole mitään suuria salaisuuksia, vaikkapa salattua vankilatuomiota, aborttia tai avioeroa, mutta en myöskään kertonut koko elämäni tapahtumia puolisolleni. Joten on salaisuuksia.
On. En näe mitään syytä kertoa puolisolle kaikkea.