41v ja raskaana

Hei. Luin vasta nyt tätä viestiketjua. Sain pojan 42 vuotiaana ja poika on nyt 14 vuotias. Jaksoin oikein hyvin, koska olen ollut aina terve. Nyt kun pojalla on murkkuikä ja koulu ei maistu, huomaan väsymisen. Enemmän kuin silloin aiemmin. Yritän ottaa itselleni aikaa. Yksinhuoltajana olen ollut liki kuusi vuotta ja vastuu on itsellä koko ajan. Odottelen, että poika täysi-ikäistyy ja olen hänen tukenaan. Äitini sai minut 40 vuotiaana eli näin meidän suvussa...

nykyään tehdään lapsia vanhempina kuin ennen, mutta biologian kannalta väittämä "41 on uusi 31" ei pidä paikkaansa. Biologia ei mukaudu yhteiskunnan muutoksiin.

Sä oot 41, samanikäinen kuin minä oli kuopuksen syntyessä. Ihan hyvin jaksoin, nyt hän on jo 8-vuotias terve koululainen. Onnea kovasti!

Tere. Sanon vain yhden asian, Onnea! Vauvaa haaveilen, mutta pelkään että menopaussi iski, olen 38. Olisin nimenomaan toivonut vielä neljättä. Vauvat ovat vauvoja, ihania, joista kasvaa ihania ihmisiä. Anna mennä. Vauvaa et enää tämän jälkee saa, miehiä kylläkin jos tämä näyttäytyy huonoksi tms. Rakkaus on puhtsimmillaan äidin ja lapsen välillä. Mies joko tajuu tai ei. Jos ei, sait rakkautta lapsesta. Kyllä 41 o nykyää entinen 31

Jos raskaus ei ollut suunniteltu, kuinka jo ton ikäiselle aikuiselle naiselle pääsi vahinko käymään? Luulis, että kolmen lapsen äitinä tietäisit jo, miten raskaaksi tullaan.

Äitini oli 43 kun minä synnyin ja kun olin 18-vuotias niin eipä kukaan osannut edes arvata että äitini olisi yli 50-vuotias. Iltatähdet pitää nuorena ;)

Mutta se on totta, että nykyään nelkyt ei ole vielä ikä eikä mikään.

Jos jokin panee vastaan niin kuuntele ja usko sitä. Jos YHTÄ epäilyttää niin elä tee uutta. Olet jo sen ikäinen että..

No voipi olla, että mä tulen vielä kerran äidiksi 46-vuotiaana ja ihan luomusti. Mitäpä siitä sanotte sitten?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:41"]

No voipi olla, että mä tulen vielä kerran äidiksi 46-vuotiaana ja ihan luomusti. Mitäpä siitä sanotte sitten?

[/quote]

Sanon vaikka sen, että onneksi en ole sinun lapsesi.Olen 22, jos äitini olis 68- vuotias niin kyllä vituttais.

Vituttasko jos äitis olis jane fonda, jos satut tietää kuka se on.... Halloo, ihmisten evoluutio kehittyy. Ei me kaikki kuolla 65..

Mä kuolisin jos mun äiti olis jane fonda. Hyi helvetti.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:34"]Tere. Sanon vain yhden asian, Onnea! Vauvaa haaveilen, mutta pelkään että menopaussi iski, olen 38. Olisin nimenomaan toivonut vielä neljättä. Vauvat ovat vauvoja, ihania, joista kasvaa ihania ihmisiä. Anna mennä. Vauvaa et enää tämän jälkee saa, miehiä kylläkin jos tämä näyttäytyy huonoksi tms. Rakkaus on puhtsimmillaan äidin ja lapsen välillä. Mies joko tajuu tai ei. Jos ei, sait rakkautta lapsesta. Kyllä 41 o nykyää entinen 31

[/quote]

Ei jumalauta! Ei lapsia pidä tehdä täyttämään omaa rakkaudenjanoaan. Ihan psykoottista touhua tehdä lapsia maailmaan siksi, että tahtoo räätälöidä itelleen pikkuihmisen " joka rakastaa sinua ikuisesti"

Jossain oli tutkimus siitä, että 40-vuotiaana lapsen saaneet pysyvät paremmassa kunnossa pitempään. Perustelu tälle oli se, että juuri siinä vaiheessa kun aivot alkaisivat siirtyä säästöliekille (en tarkoita etteikö pää pelaisi viisikymppisellä mutta jossain vaiheessa se plateu vaihe alkaa (ja lopulta alamäki)) tuo pieni vauva niin suuren haasteen aivoille, kropalle ja mielelle, että on pakko pysyä terävänä :)
Ja minun äitini sai pikkusiskoni 41-vuotiaana, ja hyvin jaksaa nyt 15-vuotiaan oikkuja ;)

Mun äiti sai mut 45-vuotiaana, enkä siitä ole kärsinyt, päin vastoin lapsena oli ihanaa kun vanhemmilla oli mulle aikaa.

Sain tosi kypsässä iässä, ei mitään keinohedelmöityksiä, ei kokemusta miten oisin jaksanut 23 vuotiaana. Hyvin oon jaksanut, en ole tuntunut itseäni vnahaksi, kohta lapseni 18 vee. Todella kiitollinen oon että sain lapseni , mikä ei ollut itsestään selvää. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:26"]

Kolme lasta jo, esikoinen täysi-ikäistyi tän vuoden puolella ja kuopus menee peruskoulun viimeiselle luokalle syksyllä.

Suhde lapsen isään aika tuore. Ollaan seurusteltu uudesta vuodesta, tunnettu viime kesästä. Hän reilusti nuorempi ja lapseton. Pelottaa se vauva-arki että jaksaako sellaista enää samalla tavalla kuin nuorempana kolmen ensimmäisen kanssa. Ja muutenkin vanhemmat lapset alkavat pikku hiljaa itsenäistymään enemmän ja enemmän ja mäkin olisin melkein 60 kun kuopus täyttäisi 18.

Silti, jotenkin sydän sanoo kyllä mutta järki ei.

[/quote]en tiennyt vielä 36 v haluanko. Sitten iski vauvakuume n. 38 v, löysin kivan miehen ja menimme naimisiin aika pian. Mies ei tosin enää niin halunnutkaan. Jätin ehkäisyn pois kuten sovittiin mutta hän oletti että en voi tulla enää raskaaksi. Voi sitä riemua, voi sitä onnea kun sain tietää että oon raskaana. Muulla ei ollut väliä, ei sillä mitä mies ajattelee tai sanoo. En ottanut kuuleviin korviin. Hyvä näin, kaikki meni hyvin paitsi avioero tuli vuosia myöhemmin mutta ei se oo tahtia haitannut.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:41"]

No voipi olla, että mä tulen vielä kerran äidiksi 46-vuotiaana ja ihan luomusti. Mitäpä siitä sanotte sitten?

[/quote]

Sanon vaikka sen, että onneksi en ole sinun lapsesi.Olen 22, jos äitini olis 68- vuotias niin kyllä vituttais.

[/quote]

Aborttiko olis sit ollut parempi vaihtoehto? Mieti tyttö mitä päästät suustasi.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:44"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:41"]

No voipi olla, että mä tulen vielä kerran äidiksi 46-vuotiaana ja ihan luomusti. Mitäpä siitä sanotte sitten?

[/quote]

Sanon vaikka sen, että onneksi en ole sinun lapsesi.Olen 22, jos äitini olis 68- vuotias niin kyllä vituttais.

[/quote] Itsekkyyttä.

Hienoa! Kyllä välillä näkee nuoriakin tylyjä äitejä. Veteläpyllyjä. Ei sillä iällä ole merkitystä. Voi olla nuori tai vanhempi ja hyvä äiti silti. Onko siinä joku ikäraja kun saa lisääntyä vai kuka sen määrää. Jos luoja suo ja lapsia tulee, ni siitä vaan.