Mitä valintoja elämässä kadut?

up

Miestäni kadun kun menin hänen kanssaan naimisiin ja sitä kadun kun olen lihonut.

kadun, että en lähtenyt lukiosta vaihtoon, vaikka tilaisuus oli. yleisestikin kadun asioita, jotka olen jättänyt tekemätää, koska on vaan helpomi jäädä kotiin

Näin lapsettomana sinkkuna tämä ketju tuntuu hieman terapeuttiselta, kun niin moni katuu väärän miehen kanssa olemista ja lapsien saamista...

Itse kadun:

-Etten käynyt jo nuorena kouluja. Ei se mitään, kyllä tämä aikuisenakin kouluttautuminen on ihan kiva korjausliike, mutta toivon silti, että voisin mennä ajassa taaksepäin ja kävisin koulut nuorena.

-Että en käynyt edes lukiota loppuun, vaikka menestyin hyvin ja omasin hyvän lukupään.

-Että ujouteni ja arkuuteni vuoksii en saanut suhdetta aikaan elämäni rakkauden kanssa. Elämämme menivät eri suuntiin.

-Kadun myös että katkaisin suhteen erääseen ystävääni 15 vuotta sitten toisen, petollisen ystävän kehoituksesta. Kadun ystävyyttäni tuohon jälkimmäiseen.

-Kadun syvästi, että luulin ryypäämisen ja bilettämisen tuovan jotain iloa elämääni enkä osannut lopettaa ajoissa alle kolmekymppisenä. Ulkonäkö meni pilalle siinä touhussa.

-Kadun, etten ottanut lopputiliä heti kun työpaikkakiusaaminen alkoi, vaan kärsin turhaan ne kaikki kuukaudet.

-Kadun myös, että nuorempana ja kauniimoana torjuin monien varakkaiden miesten kosinnat. En osannut ajatella rahaa ja elämäntasoa. Olin liian romanttinen ja luulin löytäväni suuren rakkauden. Nyt ei ole sitten mitään. Olisi edes rahaa ja hyvä elintaso, jos olisin osanut ajatella järkevämmin.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 22:17"]

Sitä että vanhat kaverit ovat jääneet taakse. Kynnys ottaa yhteyttä kasvaa koko ajan. Kaduttaa kanssa että välivuosia on mennyt eikä vieläkään ole koulupaikkaa, asun sentään oikeassa paikassa mutta teen edelleen paskaduunia. Tiedän mitä haluan opiskella, mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Oikeastaan tuntuu vain siltä että tuhlaan aikaa ja jumitan vain paikallani tekemättä mitään uutta :(

[/quote]

Mulla ei ole vanhat kaveri jääneet, mutta muuten sama tilanne. Nytkin hain kouluun, täytyy vain toivoa, että pääsis viimein opiskelemaan.

Olen harkitseva ihminen, ja olen aina tehnyt tärkeät päätökset huolellisesti ja järjellä. Ei ole siksi tarvinnut katua mitään. Minulla on vahva kokemus siitä, että elämäni on mennyt parhaalla mahdollisella tavalla: ei täydellisesti mutta niin hyvin kuin omat resurssit ja olosuhteet ovat antaneet myöden.

Impulsiivisia tunneihmisiä käy kyllä joskus sääliksi. He tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja hokevat "ei elämää voi suunnitella ennakolta" -mantraansa. Elämää kuitenkin sekä voi että täytyy suunnitella.

Olen 31v ja kadun sitä, että olen viettänyt nuoruuteni seurustellen. Kaksi vakavaa suhdetta ja molemmat päättyneet. Jälkeenpäin harmittaa etten matkustellut, lähtenyt vaihtoon opiskeluistani jne....

kadun alaa jota opiskelin 5v, nyt valitsisin toisin.

Kadun sitä että menin yliopistoon heti lukion jälkeen hyvin masentuneena. Meni monta vuotta että sain itseäni kasaan sen verran, että pystyin aloittamaan opiskelun kunnolla. Olisi ollut parempi olla tuo aika vaikka kotona työttömänä, opiskeluaikani näyttää nykyisin (teen toista tutkintoa) aivan jäätävän pitkältä.

Ylipäätänsä kaduttaa se, että jäin koulukiusatuksi ja sairastuin masennukseen.