Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset eivät usko, kun kerron elämästäni enkä voi siksi parantua.
20.12.2020 |
Joillakuilla on oikeasti vaaleanpunaiset lasit silmillään, joita ei voi riisua hetkeksikään.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset jaksa muiden murheita.
Eikä ketään kiinnosta jonkun ap:n turhat iänikuiset narinat.
Niin minäkin uskon sinua.
Pyysin päästä terapiaan, olen tässä vuosia kitkutellut itsekseni. No yllätys, en päässyt koska korona.
Nieleskelin pettymystä ja mietin miksi sinne oikeastaan edes halusin koska ei ne usko mun juttuja kuitenkaan. Ja toisekseen mua tuupittaisiin vain terapeutilta toiselle.
Miksi se elämä menee toisilla kuten menee ja toiset pääsee helpommin/paremmin. En tiedä.
Kasvuympäristö on ollut kauhea, niillä tiedoilla tehdyt valinnat kauheita.
Mitä me muista kun muut ei meistä.
Tehdään oman näköinen elämä.
Ihanaa joulun aikaa sinulle!
T. Yksinäinen
Et parannu sillä, että muut uskovat, vaan sillä, että ymmärrät itse.
Siihen terapiakin perustuu. Kerrot mitä on käynyt ja terapeutti antaa sinulle uusia työkaluja käsitellä tapahtuneita.
Jos et itse muutu, et koskaan voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoista ja kovistakin vastoinkäymisistä voi selvitä, mutta tosiaan tärkeintä on, että itsellä on se asenne että minä selviän tästä. Niin kauan kun sulla on tuo asenne että et voi parantua, niin asiat eivät tod.näk. tulekaan muuttumaan.
Minä uskon sinua.