Lue keskustelun säännöt.
Onko meidän perhe ainoa joka yrittää elää rajoitusten mukaan? Ahdistavaa!
20.12.2020 |
Olemme nelihenkinen perhe Koronan kiihtymisvaiheen alueella. Minusta on alkanut tuntua, että olemme ainoita jotka ottavat tämän tilanteen näin tosissaan.
Tilaamme ruuat netistä. Teemme miehen kanssa etätöitä. Nuorin lapsi on poissa päiväkodista. Vanhin käy koulua. Emme käy kaupungilla, salilla, ostoksilla, harrastuksissa, kylässä emmekä kutsu kotiimme vieraita. Ja voin sanoa että tämä on henkisesti tosi rankkaa. Ulkoilemme, liikumme luonnossa, kokkaamme kotona hyviä ruokia ja saunomme. Lapset leikkivät kavereiden kanssa ulkona.
Ja samaan aikaan. Kaikki muut perheet tuntuvat elävän aivan normaalia elämää, käyvät harrastuksissa, illanvietoissa, lounaalla ravintoloissa, kaupoissa jouluostoksilla ja kaupungilla, kaikkein parhaimpana illanvietot aikuisten kesken vailla huolen häivää.
Alkaa oikeasti ahdistaa, kun itse on luopunut niiiiin monesta jutusta ja sitten seuraa vaan vierestä kun toiset porskuttaa vailla huolen häivää eteenpäin normaalia elämää. Olemmeko ylireagoineet tilanteeseen ja pitäiskö tässä itsekin palata vähän normaalimpaan menoon? Miksi muut ei tunnu rajoittavan menojaan ollenkaan?
Kommentit (107)
Jokaisen oma valinta tapaako lapsenlapsiaan vai ei.
Minä katson, että lapsuus on lyhyt ja oma elämä ehkä myös. Ilman koronaakin. Parempi on nähdä nyt vielä elävää ihmistä kuin selittää, että kun se mummo nyt sitten ehtikin kuolla ja et sinä häntä oikein enää muistakaan.
Siksi haluan tavata. Melkein vuosi tapaamatta isovanhempaa on pitkä aika pienelle lapselle.
Varsinkin kun lapsi ei ymmärrä miksi ei voi tavata. Vaikka kuinka koronasta selittäisi.
Monet puolustelevat, että kyllähän sitä sitten myöhemmin ehtii sitä ja tätä. Ei välttämättä, mielestäni pitää kuitenkin elää nyt ja tässä eikä siirtää tuonnemmaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ainakin elämme tartuntoja vältellen ihan siksi, ettemme halua koronaa.
Lapsi on etäkoulussa, minä etätyössä, mies käyttää töissä maskia. Kuntosalikortit laitoimme tauolle jo keväällä, harrastuksena on nyt ulkoilu ja mökkeily. Valitettavasti ruokaa ei saa tilattua netistä, yritin juuri, eikä ollut yhtään noutoaikaakaan vapaana. Käymme kaupassa mahdollisuuksien mukaan vain kerran viikossa maskin kanssa, ei useammin. Ravintoloissa ei käydä, eikä muissa kaupoissa, tavaraostokset olen tilannut netistä.
T. Hki
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta tapaako lapsenlapsiaan vai ei.
Minä katson, että lapsuus on lyhyt ja oma elämä ehkä myös. Ilman koronaakin. Parempi on nähdä nyt vielä elävää ihmistä kuin selittää, että kun se mummo nyt sitten ehtikin kuolla ja et sinä häntä oikein enää muistakaan.
Siksi haluan tavata. Melkein vuosi tapaamatta isovanhempaa on pitkä aika pienelle lapselle.
Varsinkin kun lapsi ei ymmärrä miksi ei voi tavata. Vaikka kuinka koronasta selittäisi.Monet puolustelevat, että kyllähän sitä sitten myöhemmin ehtii sitä ja tätä. Ei välttämättä, mielestäni pitää kuitenkin elää nyt ja tässä eikä siirtää tuonnemmaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista.
Elä tässä ja nyt. Kuole koronaan parin viikon päästä.
Pitää painattaa t-paitaan.
Sun kaltaisten takiahan tätä rajoitussirkusta jatketaan ja kylläpä kannattaa juu.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa melko laajassakin tuttavapiirissä suurin osa pyrkii elämään noin.
Tosin kaikilla ei ole mahdollisuutta etätöihin.
Omassa tuttavapiirissä ei kukaan. Ei oikeasti yksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta tapaako lapsenlapsiaan vai ei.
Minä katson, että lapsuus on lyhyt ja oma elämä ehkä myös. Ilman koronaakin. Parempi on nähdä nyt vielä elävää ihmistä kuin selittää, että kun se mummo nyt sitten ehtikin kuolla ja et sinä häntä oikein enää muistakaan.
Siksi haluan tavata. Melkein vuosi tapaamatta isovanhempaa on pitkä aika pienelle lapselle.
Varsinkin kun lapsi ei ymmärrä miksi ei voi tavata. Vaikka kuinka koronasta selittäisi.Monet puolustelevat, että kyllähän sitä sitten myöhemmin ehtii sitä ja tätä. Ei välttämättä, mielestäni pitää kuitenkin elää nyt ja tässä eikä siirtää tuonnemmaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista.
Elä tässä ja nyt. Kuole koronaan parin viikon päästä.
Pitää painattaa t-paitaan.
Sun kaltaisten takiahan tätä rajoitussirkusta jatketaan ja kylläpä kannattaa juu.
Voin aivan hyvin kuolla ilman koronaakin. Olen sinut sen ajatuksen kanssa.
Olen elänyt suht normaalisti koko koronan ajan ja ole kuollut.
Ajatella jos olisin siis elänyt eristyksissä siitä lähtien? Tilanne olisi sama tai olisin aivan yhtä hyvin kuollut sinä eristyksen aikana.
Emme voi taata elämäämme tai tietää kuolemaamme.
Vaikka eläisimme kehdosta hautaan jossain maakellarissa niin kuolemme kuitenkin. Vaikka heti kun pistämme päämme ulos tai sinne kellariin.
Tämäkin on nyt ihan sattumaa kuka sairastuu koronaan ja kuka ei.
Tai kuka siitä paranee ja kuka menehtyy. Se eristyneinkin saattaa sairastua. Ja huoleton säästyy.
Silti ihmisen pitää yrittää elää eikä lakata elämästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein ärsyttävintä on se, että kun elää suositusten mukaisesti koronaa torjuen ja ikävää ja tylsää kestäen, tulee leimatuksi hysteerikoksi niiden taholta, joiden toimintatapa vain pahentaa tilannetta, mutta heillä on kivaa.
En todellakaan enää rajoita elämääni enää joulun jälkeen riskiryhmäläisten suojelun takia ainakaan. Ketuttaa juuri nämä rajattomat vanhat ukot hengailemassa ilman maskia tyhjän panttina, läskit juoppopariskunnat ilman maskia kailottamassa kaupassa, sukujuhliaan vinkuvat mummot...puhumattakaan m a muista, joita ei saada kuriin millään. Koko touhu on ihan näpertelyä.
Joulun yli jaksan, jotta terveydenhuollollakin ois jonkinlainen joulu. Sen jälkeen käyn yksityisillä saleilla ym. palveluissa surutta, kunnes hallitus keksii keinot sulkea nekin.