Onko meidän perhe ainoa joka yrittää elää rajoitusten mukaan? Ahdistavaa!

Olen töissä vilkkaassa kauppakeskuksessa. Työpäivän aikana kertyy kymmeniä tai satoja asiakaskontakteja. Kuljen työmatkat pääosan vuodesta pyörällä, mutta nyt joulu- ja marraskuussa on ollut sateen takia pakko käyttää julkisia. Vaihdan bussia keskustassa. Hygieniasta huolehdin, käytän maskia yli 8h päivässä ja mahdollisuuksien mukaan pidän turvavälejä. Mutta tuntuisi hullulta eristäytyä vapaa-ajalla kotiin, kun työpäivän aikana on joka tapauksessa pakko olla tungoksessa. Olen siis elänyt aika normaalisti. Saatan pyörähtää kauppakeskuksen muissa liikkeissä työpäivän jälkeen, käyn ulkona syömässä ja kahvilla, olen tavannut ystäviä jne.

Mikä koronassa ahdistaa? Vai ahdistaako joitakin se, että on kotona? Jos omassa kotona oleminen ahdistaa, niin se ei ole koronan syy, vaan ahdistuneen oma pää on pipi.

Ette ole ainoita. Samoja ajatuksia täällä.

Tuntuu todella epäreilulta myös se, että toiset menevät jouluksi mummojen ja pappojen luo. Itse ajattelen asian niin, että emme ota riskiä koronan suhteen, sillä seuraus voi kuitenkin olla jopa kuolema. On kuitenkin vielä monta joulua edessä isovanhempien kanssa, jos vain pysymme terveinä ja elossa.

Mikä oikeus joillakin on mennä sukuloimaan vastoin suosituksia. Toiset kantavat vastuun heidänkin puolestaan.

Tsemppiä Ap teidän perheelle ja hyvää joulua! Tunnistan itse samat turhautumisen tunteet. Alueellamme ollaan jo leviämisvaiheessa, ja itse olen (pakostakin, koska kaikki laitettiin jäähylle) karsinut kaikki vapaa-ajan menot ja harrastukset. Olemme lapseni kanssa käyneet töissä (ei etämahdollisuutta), päiväkodissa ja minä yksin nopeasti kaupassa tai tilannut ruuat valmiina.

Monet kavereistani järkkäävät sukulaisten kesken illanviettoja ja viikonloppukyläilyjä (perhettä saapuu kyläilemään ympäri Suomen) entiseen malliin. Ei varmasti ole maskeja käytössä missään vaiheessa, vaan syödään ja saunotaan. Täytyy sanoa, että se kirpaisee, koska on minullakin on ikävä perhettäni. Olen nähnyt oikeasti veljeni kanssa viimeksi keväällä.

Minusta on turhaa syytellä kilpensä kiillottamisesta niitä jotka noudattavat rajoituksia, ei varmasti kukaan ala kehujen toivossa tekemään elämäänsä raskaammaksi. Epäreiluuden tunne on inhimillinen, jos itse rajoittaa menemisiään ja sosiaalista kanssakäymistä, ja samalla toiset jatkavat kuin mitään suosituksia ei olisi annettukaan.

Jospa rokote saapuisi pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika samantapaista on ollut meillä meininki maaliskuusta asti. Ihan kaikki ruoka ei tosin tule kotiinkuljetuksena vaan käyn välillä myös kaupassa, ja pari kertaa on myös tavattu ihmisiä ulkona. Pakolliset asiat hoidetaan eikä niitä tässä tilanteessa enää lykkäillä, mutta kaikki vapaaehtoinen meneminen on tauolla. Omia vanhempiakaan en ole nähnyt koko korona-aikana. On kyllä rankkaa välillä, ja etenkin harmittaa se, että kesällä en tajunnut löysätä. Silloin virallinen ohje oli edelleen, että omalla autolla voi matkustella väljiin lomakohteisiin ja ulkona turvavälein tavata ihmisiä, mutta myöhemmin haastatteluista on käynyt ilmi, että tosi moni asiantuntijakin on kesällä elänyt varsin normaalisti. No, onneksi rokote vaikuttaisi olevan jo ihan kulman takana.

Nimenomaan just se kyrsi, kun kesällä ei höllennetty ohjeita yhtään. Ja koulujen avaaminen keväällä sai ainakin meidän perheen kiristämään omia rajoituksia entisestään. Toisille se taas tarkoitti taivaan porttien aukenemista, millään ollut mitään väliä ja se pelotti ainakin mua. Kesäloma kului kotona ja käytiin luontokohteissa, mutta olisi sitä voinut muuallakin käydä jos olisi ns. lupa kuulunut.

Muistanko mä väärin, mutta kyllä mun mielestä kesällä ohjeita höllennettiin. Esimerkiksi ravintolat aukesivat ja monet muutkin sellaiset kohteet, jotka keväällä oli kiinni. Ulkomaille matkustaminen onnistui taas ja kotimaan matkailuun oikein kannustettiin.

Ap on esimerkki hysteerikosta.

Huoh 🤦🏻‍♂️

Ihan teille hülluille tiedoksi että einole todistettu Koronan tarttuneen ruokakaupassa missään maailmassa.

Suomea ei ole suljettu, joten omaankin käytökseen voi hakea kohtuutta.

Ymmärrän, että ylimääräiset (sirkus)huvit jätetään pois ja pitääkin jättää, mutta työ, koulu, päiväkoti on mielestäni normaalia elämää, jota ei voi välttää.

Mitä tulee töiden tekemisestä, jos pk-ikäinen kotona?

Ette ole ainoa. Jos kaikki eläisivät kuin minä, niin koronaa ei olisi. Sisältää toki lähityöskentelyn välttämistä, joka käy toimeentulon päälle.

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kiihtymisvaiheen alueella. Etätyössä maaliskuulta. Lapset käy koulua toki, välillä ollaan oltu leviämisvaiheessa ja ollut etäkoulua. Lapset käy harrastuksissa silloin kun niitä ei ole tauotettu. Kaupassa käyn, maskin kanssa kuten kaikki muutkin täällä.

Lapset tapaa koulukavereita myös sisällä (miksi rajoittaa, kun ovat kuitenkin koulupäivät yhdessä). Itse käyn ystävien kanssa ulkona kävelyllä. Pari kertaa käyty syksyllä ravintolassa. Hyvin tarkkaan aina harkitaan, ei kaikkea olla lopetettu, mutta hyvin paljon kyllä. Tasapainoilua.

Missä päin Suomea kaikilla on maski kaupassa?

Kyllä täällä Helsingissäkin aika lailla on. Itiksen Stockan herkussa näytti eilen olevan ”kaikilla”

Sitten tavallisen helsinkiläislähiön marketissa hyvä jos puolella asiakkaista on maski.

Sama ärsyttää. Elämme leviämisvaiheen alueella, noudatamme suosituksia. Ei harrastuksia, ei kauppakeskuksia tai ravintoloita tms. Ruokakaupassa käydään maski päällä noin kerran viikossa. Teemme mahdollisimman paljon töitä etänä, lapset otettu koulusta kotiin opiskelemaan. On tämä henkisesti raskasta, mutta emme halua sairastua ja toisaalta mitä nopeammin leviäminen saadaan kuriin sen parempi, osallistumme osaltamme näillä toimilla pandemian vastaiseen työhön. Sitten on näitä, kun postaavat milloin mistäkin reissusta ja ravintolasta kuvia someen ja järjestävät kaverisynttäreitä vastoin suosituksia. Tulee välillä kyllä turhautumisen tunteita. Koko tilanne helpottaisi nopeammin jos kaikki hoitaisivat osuutensa.

Minä olin normaalisti "lähityössä", kunnes jäin työttömäksi. Mies on ollut aina tilanteen mukaan etätyössä, ja on nyt taas. Lapset käyvät koulussa ja harrastavat edelleen, koska lajit ovat ulkolajeja. Koulun jälkeen tapaavat luokkakavereitaan, koska viettäväthän jo koulupäivänkin yhdessä. On laskettu myös synttäreille. Sen verran ollaan kaverien kanssa olemista rajoitettu, että niihin perheisiin, joissa sisaruksia on muissa kouluissa (yläkoulu, lukio) ei mielellään mentäisi sisälle. Samoin jos vanhempien työ on sellainen, että on iso riski altistua.

Ruokakaupassa käydään kerran viikossa ja vain toinen aikuisista käy. Lapset eivät ole mukana. Nyt on ollut helppoa kun on voinut käydä ruuhkattomaan aikaan. Kenkäkaupassa on käyty maaliskuun jälkeen pari kertaa, mutta kaikki muu on tilattu netistä, esimerkiksi nyt kaikki joululahjat.

Kesällä käytiin tapaamassa harkitusti lähisukulaisia ja ystäviä (oltiin esim. kesälomalla 2 vko karanteenissa ennen isovanhemmille matkustamista). Muutaman kerran käytiin syömässä ravintolan terassilla, kävin parissa taidenäyttelyssä, lasten kanssa monet kerrat ulkoliikuntapaikoissa, liikennepuistossa, uimarannalla, jäätelökioskilla. Mutta koko syksy on taas oltu ilman tällaisia ylimääräisiä menoja. Lasten elämä on pyritty pitämään suht normaalina ja ollaan tingitty meidän aikuisten menoista.

Mun mielestä me on löydetty ihan hyvä balanssi tähän arkeen. Ei ahdistuta kotona, mutta ei kuitenkaan huidella ympäriinsä välinpitämättöminä. Ihan eniten kaipaan sukulaisten ja ystävien huoletonta ja rajoittamatonta tapaamista, mutta se ei vaan ole nyt millään tapaa viisasta. Sen verran lähellä noita altistumisia ja tartuntoja tapahtuu jokaisen arkiympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan teille hülluille tiedoksi että einole todistettu Koronan tarttuneen ruokakaupassa missään maailmassa.

Sitä on vaikeaa todistaa. Mm. Pirkanmaalla n. 20 % tartunnan lähteistä ei pystytä jäljittämään, joten on täysin mahdollista, että osa näistä on saatu sieltä kaupasta. Niin kauan, kun ei ole 100 % varmuutta, pidän kaupassa käymistäkin riskinä.

Tuntuu, että näille, jotka ovat eläneet eristäytyneenä ja lopettaneet miltei kaiken normaalin elämisen tulee enemmän altistumisia kuitenkin. Jostain ihmeen syystä. Liekö se stressi ja harmituksen tunne sitten altistava tekijä.

Niille jotka ovat eläneet suhteellisen normaalisti on harvemmin mitään ilmennyt. Ovatko sitten vähemmän stressaantuneita ja harmistuneita.

En tiedä sitten, mutta suurin osa tuttavistani ja sukulaisistani on elänyt liki normaalisti ja en tiedä yhtään tartuntaa tai sairastumista.

Osa käy töissä, jossa ei voi pitää maskia ja ollaan samassa työtilassa, mutta työkaveritkaan ei ole sairastuneet eikä heidän tuttavansa.

Ollaan tavattu ihmisiä pienessä kokoonpanossa, käyty kaupassa ym. Myös vanhempia ihmisiä.

Paljon parempi ja virkeämpi mieli ainakin on. Olisi kauheata olla tapaamatta omaa lastaan ja lastenlastaan jo kymmenen kuukautta. Johan siinä lapsetkin vieraantuvat isovanhemmistaan.

Mikään digihärpäke ei korvaa oikeata kohtaamista ja juttelua.

Koronan kanssa on elettävä niin normaalia elämää kuin mahdollista eikä tahallaan eristäytyneenä ja sitten siitä turhautuneena, ahdistuneena ja muiden tekemisiä voivotellen.

Mutta kukin tavallaan.

Hyvä se on etätyöläisten kermapersiiden huudella. Kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole. Työpaikkakin voi olla niin kaukana, että täytyy käyttää jopa useampaa julkista kulkuneuvoa. Niin ja samoin perheellisten on toki hyvä huudella myös, koska heillähän sitä seuraa on koko ajan perheenjäsenistä. Toista se on yksin asuvilla. On pikkusen helpompi "eristäytyä", jos voi kuitenkin kyhjöttää miehen kanssa sohvalla ja harrastaa seksiä. On se kumma kun kaikki ei elä samalla tavalla kuin te!

Hienosti olette rajoituksia noudattaneet. Meillä mennään maalaisjärjellä. Pestään käsiä, pidetään etäisyyttä, käytetään maskia ihmispaljouksissa ja isoissa marketeissa. Koitetaan välttää niitä, jos mahdollista. Isommilla lapsilla koulussa maskipakko. Ei käyty leviämisalueilla, kun ei ole ollut pakko. Vältellään mummoja ja pappoja. Mökkeillään (samassa kunnassa), tavataan samoja ystäviä. Illanviettojakin on ollut. Enkä edes koe niistä huonoa omaa tuntoa, ei tulisi mieleenikään.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että näille, jotka ovat eläneet eristäytyneenä ja lopettaneet miltei kaiken normaalin elämisen tulee enemmän altistumisia kuitenkin. Jostain ihmeen syystä. Liekö se stressi ja harmituksen tunne sitten altistava tekijä.

Niille jotka ovat eläneet suhteellisen normaalisti on harvemmin mitään ilmennyt. Ovatko sitten vähemmän stressaantuneita ja harmistuneita.

En tiedä sitten, mutta suurin osa tuttavistani ja sukulaisistani on elänyt liki normaalisti ja en tiedä yhtään tartuntaa tai sairastumista.

Osa käy töissä, jossa ei voi pitää maskia ja ollaan samassa työtilassa, mutta työkaveritkaan ei ole sairastuneet eikä heidän tuttavansa.

Ollaan tavattu ihmisiä pienessä kokoonpanossa, käyty kaupassa ym. Myös vanhempia ihmisiä.

Paljon parempi ja virkeämpi mieli ainakin on. Olisi kauheata olla tapaamatta omaa lastaan ja lastenlastaan jo kymmenen kuukautta. Johan siinä lapsetkin vieraantuvat isovanhemmistaan.

Mikään digihärpäke ei korvaa oikeata kohtaamista ja juttelua.

Koronan kanssa on elettävä niin normaalia elämää kuin mahdollista eikä tahallaan eristäytyneenä ja sitten siitä turhautuneena, ahdistuneena ja muiden tekemisiä voivotellen.

Mutta kukin tavallaan.

Me ei olla nähty meidän 2-vuotiasta ja 4-vuotiasta lapsenlasta sitten viime tammikuun eli melkein vuoteen.

Voi herran tähden, että täällä taas yritetään saada sädekehää sille rajoitusten tai suositusten määrälle, jota kukin sietää. Tosi asia on, että tällainen vähän sinne päin tekeminen ei riitä. Valtaosa suomalaisista kannattaa käytännön toimillaan tätä hybridistrategiaa, joka tarkoittaa, että koronan kanssa eletään ja toivotaan parasta.

Jos rokote ei auta, kaikkien on vaan sulkeuduttava koteihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kiihtymisvaiheen alueella. Etätyössä maaliskuulta. Lapset käy koulua toki, välillä ollaan oltu leviämisvaiheessa ja ollut etäkoulua. Lapset käy harrastuksissa silloin kun niitä ei ole tauotettu. Kaupassa käyn, maskin kanssa kuten kaikki muutkin täällä.

Lapset tapaa koulukavereita myös sisällä (miksi rajoittaa, kun ovat kuitenkin koulupäivät yhdessä). Itse käyn ystävien kanssa ulkona kävelyllä. Pari kertaa käyty syksyllä ravintolassa. Hyvin tarkkaan aina harkitaan, ei kaikkea olla lopetettu, mutta hyvin paljon kyllä. Tasapainoilua.

Missä päin Suomea kaikilla on maski kaupassa?

Kyllä täällä Helsingissäkin aika lailla on. Itiksen Stockan herkussa näytti eilen olevan ”kaikilla”

Sitten tavallisen helsinkiläislähiön marketissa hyvä jos puolella asiakkaista on maski.

Itse asun Lahdessa, ja täällä on maskit kasvoilla suurimmalla osalla. Ainakin akselilla Holma-Karisto-Ahtiala, jossa eniten pyöritään (lähinnä ruokakaupassa). Torstaina kävin kirjastossa ja kirpparilla ja suurimmalla osalla oli maskit kasvoilla.

Joku toivoi, että meidän perhe sairastuu jouluksi..oikeesti aikuiset ihmiset. Meillä joulu ollaan omalla porukalla kotona, ei tule vieraita eikä mennä mihinkään ja nythän se ois rauha sairastaakkin kun lomalla ollaan😊Minun puolesta ihmiset ketkä haluaa ja pystyy voivat eristäytyä, omia valintoja..olen hyvinkin realisti enkä usko taudin ihan heti olevan ohi..