Älkää koskaan ottako miestä, jolla on lapsia ex-liitosta tai suhteesta!

keskenkasvuinen mies, hyppii suhteesta toiseen kun ei ole enää kivaa ja tekee pentuja joka akan kans.

Silloin nousee sota kun kehtaa arvostella esim. kasvatusta, mies nousee barrikaadeille puollustamaan exsäänsä sekä itteään. Onneksi saa kuitenkin tehdä ruokaa lapsille ja siivota niiden sotkuja ilman kiitosta;( Että jos oisin ollut minäkin viisaampi silloin aikanani niin kiertäisin lapselliset miehet kaukaa .....

EI kiitos koskaan enään! En halua omille lapsille mitään KEINOisää enkä itse kestä katsella muiden kakaroita mieluummin olen yksin.

Vierailija:

Silloin nousee sota kun kehtaa arvostella esim. kasvatusta, mies nousee barrikaadeille puollustamaan exsäänsä sekä itteään. Onneksi saa kuitenkin tehdä ruokaa lapsille ja siivota niiden sotkuja ilman kiitosta;( Että jos oisin ollut minäkin viisaampi silloin aikanani niin kiertäisin lapselliset miehet kaukaa .....

Mieheni nykyinen tulee toimeen lasteni kanssa ja on tosi joustava ja mukava. Hänellä on myös oma lapsi. Kaikki lapset on samalla viivalla eikä ketään suosita.

Käydään kaikki yhdessä ulkona syömässä jne.



Miksi pitää olla niin peräänantamaton ja tehdä hirvittävä sotatanner tyhjästä?

Mulla taas hyviä, enkä tosin tekis. Miehen lapset on kun omia, vaikka meillä on myös yhteisiäkin lapsia. Kamala ikävä tulee, kun lapset ovat käymässä äitinsä luona joka toinen viikonloppu. Onneksi asuvat meidän luona suurimman osan ajasta.

ja hirmu hyvin on mennyt. Se ihmetyttää minuakin, et miksi naisilla tuntuu olevan näitä vaikeuksia sopeutua toisten lapsiin ja miehillä ei. Näin on kaikilla lähipiirissä ja aika monta eroperhettä tunnen.

mulla myös lapsia. Mutta kyllä se jotenkin sujuu vaikka lapsen äiti laittaa kapuloita rattaisiin. Oli mm, luvannut 6-vuotiaalle tytölleen et saa muuttaa äidilleen koululaisena, ja vielä todennut siihen et me hoidettas tyttöä siitä huolimatta joka päivä.... joo, se onkin mahdollista! No sanoin tytölle ihan suoraan miten asiat on. Mutta mies on ihana! Hoitaa mun lapsia kuin omiaan!

että vielä tänäpäivänäkin monessa perheessä on asiat niin, että naiselle kasautuu edelleen päärooli kasvatusvastuusta ja kotitöiden tekemisestä? Sehän selittäisi miksi naista tympii äitipuolena olo miestä enemmän. Miehen roolihan on perinteisesti ollut ja pääasiallisesti tänäpäivänäkin monissa perheissä olla pääelättäjä. Mies tuo leivän pöytään (ja usein vielä kuulee sanottavan että raskas työ vaatii raskaat huvit..) Ja on usein naista vapaampi menemään. Nainen voi kokea ahdistavaksi tilanteen jossa joutuu ottamaan täyden vastuun ei-bilogisista lapsista, varsinkin jos miehen kanssa on kasvatusristiriitoja/lapsi ei halua totella koska " sä et oo mun äiti"



Omista kokemuksista sen verran, että minä olen äitipuoleni kasvattama. Vaikka äitipuoli kohtelikin noin pinnallisesti katsottuna meitä tasavertaisina (minua ja heidän yhteisiä lapsiaan, siis) en kuitenkaan koskaan tuntenut kuuluvani perheeseen. Olin se ärsyttävä kakara, riippakivi eikä minusta koskaan välitetty niinkuin omista lapsista. Entinen miesystäväni taas suhtautui minun lapseeni kuin johonkin menneisyyteni syntiin, jota minun oli yksin sovitettava ja maksettava loppuikäni. Onneksi emme yhteisiä lapsia tehneet, Minun lapseni asema olisi ollut todella huono.

tilanteessa tajuaa myös sen, että samalla tavoin omat lapseni ovat riippakiviä muille ihmisille. Niin se vain on.



Harva sitä lapsipuolia toivoo perheeseensä, oppia voi sietämään ja lapsestakin riippuu aika paljon. Jos lapsi on ongelmatapaus, huonostikäyttäytyvä yms, niin vaikea on kiintyä. Jos taas lapsen kanssa " synkkaa" eli lapsi on samansuuntainen kuin omat lapset, on reipas tai muuten vaan miellyttävä jollain tavalla, niin siihen voi jopa kiintyä.



Miehille tämä on helpompaa, koska ei miehiltä odoteta samanlaista kuin naisilta. Harva isäouli elättää neisen ex-liiton lapsia tai hoitaa heidän käytännön asioitaan kuten pyykkäystä tai vaatteitten ostot yms. Nainen taas joutuu tekemään kaikki äidin työt ilman kiitoksen häivääkään. Usein myös lapsen äiti on jollain tavoin ongelmallinen, jos lapsi kerran pääosin asuu miehellä. Tämäkin aiheuttaa lisäongelmia ja katkeruutta, että joutuu hoitamaan vieraan naisen lapsia äidin vaan huvitellessa oman lapsensa kanssa silloin kun hälle sattuu sopimaan.

Olen samaa mieltä. Asioiden ei kuuluisi olla niin, että ihmiset hoitavat toisten lapsia, joiden omat vanhemmat ovat vielä elossa. Avioerot teettävät tätä ja olenkin avioeroja vastaan. Älkää ihmiset erotko, vaan pitäkää perheenne koossa ja omista lapsistanne hyvää huolta!



Ap, otan osaa tilanteeseen. Harvapa tuon äitipuolen aseman käsittää, ennen kuin sen kokee. Tehty mikä tehty, nyt pitää vaan selvitä niin, etteivät lapset siitä pahemmin enää kärsi. Voimia!

ihan kaikin puolin konkreettisesti sillä itse olen hoitovapaalla ja saa tukea 275e/kk käteen ja exä maksaa elareita 245e/kk 2 lapsesta. Nykyinen mieheni tienaa sen verran hyvin että kaiken maksamme korkeimman mukaan enkä minä saa esim kotihoidontuen hoitolisiä. Koska perheessämme asuu pääsääntöisesti 4 lasta oli meidän mm rakennettava iso talo koska me nykyisen mieheni kanssa halusimme antaa kaikille lapsille yhtälaisen oikeuden omaan huoneeseen. Nykyinen mieheni huolehtii kaikkien lasten asioista tasavertaisesti ja voisipa jopa sanoa että ottaa ex-liiton lapsiani enemmän mukaan touhuihin koska he ovat vanhempia ja 2 pienempää vaativat vielä enempi äidin läheisyyttä. Mieheni on mukana kaikissa ex-liiton lasteni asioissa kuten koulun juhlissa, vanhempain illoissa, harrastuksissa jne ja usein exäni on näissä tilaisuuksissa myös mukana. Minun lapseni ovat siinä onnellisessa asemassa että heillä on aina " isä" tai isä läsnä vaikka vanhempien eron ovatkin joutuneet läpikäymään.



Koskaan mieheni ei ole tilannetta purnannut vaan on ollut aina kiitollinen että on pääsyt meidän perheen jäseneksi ja että lapseni ovat hänet täysin hyväksyneet.

Ois helppoa! Ei tarttis olla itse raskaana, eikä synnyttää. olis valmis perhepaketti kasassa. Lapsen/lasten tietty tarttis olla sulosia, kilttejä, hyvin kasvatettuja jne

Muo vituttais jos mun kotiin tulis vieraita lapsia oleskelemaan pidemmäksi aikaa.

sitä, että oma lapseni joutuisi kiertolaiseksi. Isäpuolet, äitipuolet... ei ne tunteet ole aitoja ja useimmissa tapauksissa edellisen liiton lapsi on pelkkä riippa, jota on kohteliaisuudesta ja kohtuullisuudesta siedettävä. Itselläni ei tule hetkenkään harmia, vaikka etälapsi ei tulekaan esim. mahataudin takia. Pikemmin olen iloinen, että viikonloppu jää meille keskenään ja mieli on kevyt suunnitellessa viikonloppua. Olen ystävällinen ja mukava, ja kohtelen lasta reilusti, mutta voisin mainiosti elää ilman hänen käyntejään. Vähän kuin työkaveri, jonka kanssa on elettävä, muttei kaipaamaankaan jäisi, jos vaihtaa työpaikkaa.

Olen itse uusioperheestä ja kyllä se rassaa, kun joka loma ja perkeleen viikonloppu piti jakaa vanhempien kesken (hiihtoma mutsilla, kesäloma faijalla jne). Kaikkein rasittavinta oli ne " isäpuoliehdokkaat" ...



Nyt kaverini touhuja seuranneena voin vain huokaista. Heillä kaksi yhteistä lasta sekä miehen kaksi lasta aiemmasta liitosta. Ei riitä, että ex-eukko ahdistelee ja soittelee ja harrastaa puhelinterroria (mitä ilmeisimmin mielenterveysongelmia tai ei ole päässyt yli exästä), niin kostaa lasten välityksellä. Palaa hihat niin kaverillani kuin ukollakin.



Joten ei kiitos! Jos jonkun ukon joskus vielä huolin, niin sitten vasta kun lapsia ei enää ole kuvioissa!!

Itse olen uusperheen kasvatti, " äiti" tuli kuvioihin kun olin teini-ikäinen. Yhtä-äkkiä multa vietiin oma huone, vieras ihminen tuli mun kotiini jakelemaan sääntöjään jotka olivat minulle erilaiset kuin omille lapsilleen. Olin siis 15 vuotta asunut kahdestaan isäni kanssa, äitini kuoli kun olin pieni. Nyt on välit olleet poikki viimeiset kymmenen vuotta. Äitipuoli sai päähänsä alkaa periä minulta asumiskuluja ja muita maksuja niiltä vuosilta jotka asuin isän ja hänen kanssaan ennenkuin täytin 18v ja muutin pois ja menin töihin.

Minä kokeilin kriisin keskellä eroa lasteni isästä ja olin sen aikaa toisen miehen kanssa, tosin se mies ei ollut tekemisissä lasteni kanssa. Kyllä kannatti ottaa riski ja kokeilla muutakin elämää, nyt ollaan onnellisesti taas mieheni kanssa yhdessä ja paljon viisaampina, ehkä ei enään toisteta samoja virheitä. Mutta kyllä vieläkin kauhistuttaa se tuttava perheen " kohtalo" hirvee akka oli kyseessä.

Vierailija:

Itse olen uusperheen kasvatti, " äiti" tuli kuvioihin kun olin teini-ikäinen. Yhtä-äkkiä multa vietiin oma huone, vieras ihminen tuli mun kotiini jakelemaan sääntöjään jotka olivat minulle erilaiset kuin omille lapsilleen. Olin siis 15 vuotta asunut kahdestaan isäni kanssa, äitini kuoli kun olin pieni. Nyt on välit olleet poikki viimeiset kymmenen vuotta. Äitipuoli sai päähänsä alkaa periä minulta asumiskuluja ja muita maksuja niiltä vuosilta jotka asuin isän ja hänen kanssaan ennenkuin täytin 18v ja muutin pois ja menin töihin.

Isäni vieritti kasvatusvastuun harteiltaan suurimmalti osalti ja koska uusi avioliitto sen mahdollisti, hänen työnsä vei häntä jatkuvasti ympäri maailmaa. Isäni laittoi kirjaimellisesti laput silmilleen, sitä en koskaan tule antamaan anteeksi.