Älkää koskaan ottako miestä, jolla on lapsia ex-liitosta tai suhteesta!

Avioerohan on perheessä aina iso kriisi ja sitä ennen on yleensä ollut jo monta vuotta tosi kireää. Lapset ovat siinä usein jääneet ihan sivuseikoiksi vanhemmilta ja heidän emotionaalinen kehityksensä on saattanut pysähtyä. Eroa selitetään harvoin kunnolla lapsille ja kun sitten äitipuoli tulee kuvioon, lapsi saattaa ajatella, että juuri äitipuoli on kaiken hänen surunsa, ahdistuksensa ja masennuksensa syypää. Sillä jos ei häntä olisi niin äiti ja isähän palaisivat yhteen ja kaikki olisi hyvin. (tämä siitä riippumatta kuka eron otti ja minkä takia - eivät läheskään kaikki äitipuolet ole eron katalysaattoreita, vaikka heidät sellaisina nähdään. Itsekin tutustuin mieheeni vasta heidän eronsa jälkeen mutta silti miehen ex kuulutti isoon ääneen että rikoin hänen perheensä. Lapset luulevat varmaan tänäkin päivänä että se on totta, vaikka uusi mies oli muuttanut äidin luo puoli vuotta ennen kuin tapasin heidän isänsä)



Lapset ovat eron jälkeen ihan vereslihalla mutta salaavat hätänsä vanhemmiltaan, koska pelkäävät tulevansa hylätyiksi. Äitipuoli on sopivasti paikalla - häntä sopii sylkeä silmille, kun on paha olla. Äidiltä saa vielä tukeakin moiseen toimintaan.



Minusta uusperheiden monet ongelmat johtuvat siitä, että lapsilla ei ole mitään paikkaa ilmaista eron aiheuttamia tunteitaan. Annankin neuvoksi, että seurustelkaa vain sellaisten lapsellisten miesten kanssa, joiden lapset ovat käyneet eroryhmässä.

ja jos ongelmia ilmenee, ne johtuvat vain siitä että UO on läpimätä.

jonka poika asui kanssamme. Meille tuli sitten ero, mutta poika oli ja on edelleen minulle rakas ja isänsäkin hyvä ystäväni. Eromme ei johtunut mitenkään " uusioperhe-kuviosta" , vaan muista seikoista. Poikaan olen paljon yhteydessä ja hän oli jo erotessamme teini-ikäinen.



Nyt minulla on omakin lapsi ja uusi mies. Minulle uusioperhe ei ole mikään mahdottomuus.

Kun he muuttivat kotoa pois, rämmin koiran kanssa metsässä ja itkin ikävääni. Ehkä hyviin suhteisiin on vaikuttanut sekin, että lasten äiti on kuollut eikä taustalla ole eroa. Tämä aina ihmetyttää, kun uusperheisiä luullaan eronneiksi - meillä se ei täsmää kumpaankaan.



Sen olen huomannut, että tosi vaikea puhua puolison lapsista muille. Jos puhut kielteistä, olet ilkeä äitipuoli. Jos puhut myönteistä, " leikit äitipuolta" . Omista lapsista saisi puhua paljon vapaammin. Itse en edes halua olla äitipuoli, olen " isän vaimo" . Ehkä vaikuttaa sekin, että oma äitini kuoli ollessani nuori enkä olisi halunnut ketään miksikään äitipuoleksi. Olen myös aina pyrkinyt jättäytymään välillä sivuun, jotta miehellä ja lapsilla olisi myös aikaa ilman minua.

Minun mieheni ex kuvittelee, että olen omassa perheessäni juuri tällä tavoin ulkopuolinen - ettei minulla olisi siis mitään sanomista siihen, mitä hänen lapsensa meillä tekevät ja miten käyttäytyvät. Idiootti. Luojan kiitos mieheni on järkevämpi.

Vierailija:

Tällä tarkoitan rajojen laittamista. Monet miehet vaan lykkäävät ex-liiton lapset uuden liiton naiselle ikään kuin se hänelle kuuluisi.

jota lasten äiti syytää lapsille.



" Me ei saada syödä sun tekemää ruokaa"

" Yäk mä en haluu istuu ton vieressä"

" Ei kai toi tuu kans mukaan"

" Toi pilaa koko päivän"

että miehesi maksaa elareita ja lapset vierailee? Nuo ainakin oli odotettavissakin...

kirjoituksesi perusteella käy sääliksi niitä viattomia lapsia, ei suinkaan sinua!!!!!!!!!

mieheni tapaa heitä muualla, en ole missään tekemisissä heidän kanssaan. näin se sujuu kyllä.

Minusta on ihan ok, että lapset voivat asua isänsä luona. Sinusta ilmeisesti ei? Anteeksi, mutten nyt kyllä ymmärrä... evätkö lapset saisi asua isänsä luona ja eikö isällä olisi oikeutta pitää lapsia luonaan kun sinä et halua?



nelonen

Jos oisin tiennyt, niin tässä en olisi. Toki lapsia käy sääliksi, eikä haluaisi omiaan uusperheeseen ikinä. Mutta parempi kai valittaa täällä ku näyttää sitä suoraan lapsille.

sitä elämää, mitä ne toi tullessaan. Mulla on omakin lapsi, joten tiedän suunnilleen, millaista lapsien kanssa olo on. Silti en enää jaksanut.

Elämäämme kuuluu kiinteästi mieheni tytär edellisestä suhteestaan ja ei mitään negatiivista sanottavaa tästä tytöstä. Meillä menee hienosti. Uudet yhteiset lapsemme rakastavat tätä isosiskoaan yli kaiken. Että ei ne edelliset lapset aina ole kauheita. Meillä kaikki lapset samassa asemassa, oli sitten yhteinen tai toisen lapsi.

Minun 2 vanhinta lasta ovat ex-suhteesta ja miehelläni ei ole ollut mitään isoja vaikeuksia heitä hyväksyä. Eniten asiaa pohdittiin silloin kun odotin ekaa yhteistä lastamme. Miestä jännitti miten oma lapsi vaikuttaa hänen ja isompien lasteni väleihin mutta eipä tuo mitenkään vaikuttanut. Exäni pyörii välillä nurkissa mutta siihenkin on totuttu ja mieheni ja exä tulevat toimeen. Parilla ystävälläni on samanlainen tilanne että heillä on lapsia ex-suhteesta mutta miehellä ei ja heillä myös elo sujuu yhtä hyvin kuin meilläkin.



Mikä on naisen päässä vikana?

hyvää jatkoa teidän perheelle! Ihanaa lukea, että joku jaksaa arvostaa sitä perhettä, joka on :)

kahteen isompaan lapseen. Mies siis hyvittää eroa koko ajan isoille lapsille syytämällä heille rahaa kaikkeen mitä osaavat vain pyytää. Hän myös kuluttaa kaiken vapaa aikansa vanhemman poikansa kanssa. Lapset asuvat vuoroviikoin isällä ja äidillä. Isällä ollessaan poika ei suostu jäämään siskoni kanssa ollenkaa ja koko ajan haukkuu häntä. Siskoni säännöt eivät päde poikaan koska ei ole hänen äitinsä ja isä ei poikaa komenna. Poika jättää ruuat pöydille pilaantumaan ja syö kaikki herkut kaapeista. Roskat lentää alttioille. likaisilla kengillä kävellään sisään, ei peseydy ollenkaan viikon aikana saati vaihda vaatteita, ja haluaa nukkua isänsä vieressä, makaa likaisissa vatteissaan siskoni sängyssä ja hyljeksii kahta nuorempaa sisaruspuoltaan. Mies ei voi tehdä pienemien lasten kanssa mitään eikä auttaa heidän hoidossa kun isompi poika (10v) vie kaiken ajan. Kun poika ei ole isällää soittelee hän tälle koko ajan ja kontrolloi mitä tämä tekee. Siskoni joutuu elättämään yksin yhteiset lapset ja lisäksi miehen lapset vielä syövät hänen piikkiin. Kaikki miehen rahat menee vanhempien lasten kuluihin. Tässä vain muutama esimerkki tilanteessta missä perhe elää. Yhdessä ovat mutta kyllä siskosta huomaa että on raskasta ja välillä heillä tosi isoja riitoja tilanteen takia. Ei tuommoista voi jaksaa pitemmän päälle.

Jos lapsi käyttäytyy noin huonosti, niin isässä on vikaa. Ei meillä ainakaan käytäydyttäisi noin törkeästi. Opettaisi lapsensa käyttäytymään. Poika jo 10v, pitäisi osata käyttäytyä. Isä saisi katsoa itseään peiliin.

En ole koskaan tykännyt " muiden" lapsista. Oma on ja tulee aina olemaan se prinsessa ja ykkönen enkä kerta kaikkiaan pystyisi olemaan 100% reilu miehen muille lapsille saatikka sitten hoitamaan kenekään muun jälkikasvua kuin omaani. Siispä jos näin asiat menisivät (ero nykyisestä miehestä jne.) tulen säästämään tulevaisuudessa jotkut pienet lapsoset terrorisoivalta äitipuolelta :)

Mielestäni tosiasiat kannattaa tunnustaa jos oikeasti epäilee omaa jaksamistaa/pinnaa/hyväsydämisyyttään ja näitäkin asioita ajatella oikeasti vaikka olisi todella rakastunut.

mutta toisin kävi. Kun oikein rakastut ja miehellä sattuu olemaan lapsi joka on herttainen ja kiltti, niin ei sitä voi olla myös rakastamatta. Ei sitä asiaa voi tietää ennalta ja väittää että " en kyllä muitten mukuloita halua hoitaa" . Näin kohtalo vei ainakin minut. 8 vuotta on takana uusperhettä ja kaikki on edelleen hyvin. Tyttö on edelleen kiltti, eikä ikinä tulisi sanomaan mulle että älä mua määrää, et ole mun äiti. Meillä aikuiset tekee päätökset, eikä siihen vaikuta kuka on kenenkin äiti.

itse kun olin vielä lapseton, aloin seurustella yhden kivan miehen kanssa jolla oli edellisestä liitostaan 2 lasta, vierailivat siis joka toinen viikonloppu. Kaikki meni suunnilleen hyvin siihen saakka kunnes muutimme yhteen. Lapset alkoivat viettää enemmän aikaa meillä. Minusta tuli 20-vuotiaana äiti kahdelle kouluikäiselle lapselle. Mies teki ylitöitä, minä olin lasten kanssa kotona. Mies meni harrastuksiinsa, minä istuin kotona lasten kanssa. Viikonloput mies meni ja tuli, ylitöitä, baari-iltoja.. Kaikista kuluista maksoimme puolet, myös miehen lasten harrastuksista yms. Jossain vaiheessa aloin ymmärtää että nyt ei kaikki asiat ole ihan niinkuin pitäisi.. lisäksi oli tietysti kaikki lasten kasvatukselliset ristiriidat, minä halusin omaa lasta, mies ei. Onneksi älysin lähteä ajoissa..