Älkää koskaan ottako miestä, jolla on lapsia ex-liitosta tai suhteesta!

Lapsi on ns. rajaton, koska mies eikä ex-vaimonsa ole jaksanut kasvattaa. Annetaan kaikessa periksi ja ihmetellään kun lapsi kiukuttelee koko ajan, rääkyy, rikkoo esineitä :-/



Mies halusi parin kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa kanssani saman katon alle. Hän sanoi, että koska minulla on omia lapsia, voisin samalla kasvattaa hänen lapsensa kun hän ei itse osaa eikä henno kieltää.



Vaan niin hullu en ole, että saman katon alle heidän kanssaan muuttaisin. Omissa lapsissani on riittävästi kasvatettavaa, en tarvitse yhtä ongelmalasta ristikseni. Enkä halua olla se ainoa aikuinen, joka lapselle rajat laittaisi, oikea paha äitipuoli siis :-(



Mies saa luvan opetella ihan itse elämään ja kasvattamaan lastaan. Kun ja jos lapsi joskus opetetaan siedettäville tavoille, ehkä voin harkita yhteistaloutta. Siihen asti pidän turvaetäisyyden.

N32v

Elämässä riittää ongelmia muutenkin, ei niitä viitsi tietentahtoen yrittää hankkia. Ei siis " käytettyjä" miehiä minulle.

... tai ainakin sellaista, joka ei missään nimessä ole antanut naisen pitää vahingossa alkunsa saanutta lasta, vaan on painostanut aborttiin...

Tällä tarkoitan rajojen laittamista. Monet miehet vaan lykkäävät ex-liiton lapset uuden liiton naiselle ikään kuin se hänelle kuuluisi.



Ja on nähty tuokin, että mies suosii omia lapsiaan, lellii ja antaa olla ilman rajoja. Se on raskasta lapsille, kun kaikille ei ole samat säännöt :-(

sellaista miestä en todellakaan ottaisi itselleni, joka ei halua tavata lastaan eikä maksa elatusmaksujakaan. Hänhän on todellinen paskahousu.

olen seurustellut kahden miehen kanssa, joilla lapsia ed. liitosta, toisen kanssa asuinkin vuosia, hän oli lastensa huoltaja. Kun erosin, ajattelin etten ikinä enää ota miestä joilla lapsia ennestään! Minusta vain ei ole siihen, joistain toisista saattaa ollakin. Katsokaa mihin soppaan päänne työnnätte.

Miehillä saattaa olla vähemmän ongelmia juuri siitä syystä, että ex-miehet eivät ehkä joka pikkujutusta ja vääränhajuisella huuhteluaineella huuhdellusta vaatteesta lähde barrikadeille, vaan heille riittää, että se lapsi hoituu riittävän hyvin siellä toisellakin vanhemmalla.



Äidit sen sijaan valittavat, kun:



a) äitipuoli viettää aikaa lapsen kanssa -> kalastaa irtopisteitä

b) äitipuoli ei vietä tarpeeksi aikaa lasten kanssa -> ei välitä lapsesta

c) äitipuoli ostaa lapselle vaatteita -> kalastaa irtopisteitä

d) se paha nuuka äitipuoli ei koskaan osta pikku nikopetterille vaatteita -> ei taaskaan välitä lapsesta

e) äitipuoli tulee mukaan joulujuhlaan -> tunkee *meidän* perheeseen, hankkisi omia lapsia, jos kerran perheen haluaa

f) äitipuoli ei tule kevätjuhlaan -> ei yhtään kiinnosta miten hyvin nikopetteri on edistynyt nokkahuilussa

g) jne.



Miehillä ei moiseen niuhotukseen yleensä riitä intoa ja negatiivista energiaa, ehkä siksi heidän asemansa on helpompi. Lisäksi äidit ovat yleensä lähivanhempia, miehet etävanhempia. Tästä seuraa, että naiset ovat yleensä etävanhemman puolisoina se kaikista ulkopuolisin aikuinen koko kuviossa. Miehet taasen lähi-isäpuolina ovat usein tosi läheisissä väleissä lasten kanssa, ja se varmaan palkisteekin ihan eri lailla kuin vain etä-äitipuolena olo.



Tässä muutama ajatus etä-äitipuolelta, jonka miehellä on kolme ihanaa lasta ja erittäin v-mäainen ex-puoliso.

Juu, en olisi tähän lähtenyt jos olisin tiennyt...

mutta exä ja sen nykyinen ukko aiheuttavat ongelmia. Etäisän viikonloppuina lapsia viedään omiin menoihin, ilmoittamalla vasta viime hetkellä(tai siis lapset ilmoittavat, että nyt tuli muuta menoa), marmatetaan siitä, mitä on tehty isän kanssa, missä, kenen kanssa jne,.. Lapsethan siitä loppujen lopuksi eniten kärsivät, kun koittavat kiistakapulana luovia vanhempien välissä kumpaakaan loukkaamatta.



Ei, en enää lähtisi uusperhekuvioon mukaan, jos mulla olisi tämä tieto ja elämänkokemus, mikä nykyään on. Sitä harjoituselämäähän meillä ei ole, joten yritän ajatella uusperheasioita mahdollisimman vähän tässä ainoassani.



Etä-äitipuoli

Onko ollut vaikeaa sopeutua?

juttu kun yh-äidin ja yh-isän eri arvoinen kohtelu. Eli yh-isä on se sankari, joka yksin pärjää lasten kanssa, naiset kiinnostuvat ja pitävät tätä hyvänä miehenä ja erittäin vastuullisena tapauksena.

Yh-äitiä taas kuvaillaan eri sanoin, ja harva mies kiinnostuu naisesta siksi että hän on yh, päinvastoin saattaa juosta muuten mukavaa naistan karkuun...



Samoin äitipuolen ehkä jotenkin oletetaan hoitavan tietyt naisten hommat (pyykkäys, lasten perään katsominen, ruoka huolto, tiskaus jne.) ja isäpuolelta taas ei samalla tavalla odoteta mitään. Sitten jos isäpuoli viekin lapsen leffaan, leikkipuistoon, potkinaab palloa tmv. niin hän heti hyvä iäspuoli ja niin reilu kun hoitaa lasta kun omaansa...



Minä en ikinä tahdo alkaa suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta tahdon että he saavat kasvaa ydinperheessä (toki välttämättä se ei onnistu, maailmassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista...). Itse olen työni puolesta lasten kanssa tekemisissä, ja säälin näitä avioerolapsia (EN tietenkään KAIKKIA) mutta valitettavan usein nämä uusperhe kuviot ovat ihan älyttömiä...



Lapselle on iso juttu, että yht´äkkiä heidän asuntoonsa muuttaa isäpuoli ja joka toinen viikonloppu+lomilla siellä asuu myös kaksi " tuntematonta" lasta. Usein juuri huoneen joutuu jakamaan, samoin lelut ymv. Tai sitten lapsi kiskotaan tutusta ympäristöstä pois uuteen kotiin, johon ei tunne kuuluvansa koska se on isä/äitipuolen koti, johon he muuttavat. Sisarus-puolet saattavat olla katkeria uusista tulokkaista, kiusata pahimmillaan.

Minun lapseni tulevat hyvin juttuun mieheni kanssa ja minä oikeasti (!) pidän mieheni lapsista. Mutta vaikeuksia tulee aina kun miehen lapset tulevat meille. Ja väitän, ettei se johdu minusta tai lapsista vaan miehestä. Hän muuttuu täysin omien lastensa läsnäollessa, koettaa hyvittää heille menettämäänsä aikaa heidän kanssaan. Touhu on ihan mielipuolista silloin, lapsilla ei ole mitään rajoja. Kun minä olen nelistään lasten kanssa (siis mies ei ole paikalla) kaikki menee hyvin ja meillä on oikeasti kivaa keskenämme. Samoin arkemme toimii minun, miehen ja minun lasten kanssa.



En millään jaksa ymmärtää miten asiat menevät aina päin mäkeä kun olemme kaikki paikalla...

Jos oma mies saa jonkun 40 villityksen ni mä elän loppuelämän yksin tai rattopoikien avustuksella =D