Mitä ajatuksia herättää 24v kolmen lapsen äiti?

Nostalgisia muistoja omasta elämästäni. Tosin ehdin 1kk aiemmin täyttää 25, kun kolmas syntyi.

Olin nuori, nätti, ahkera, iloinen, määrätietoinen, sinnikäs opiskelija ja valmistuin sitten 27-vuotiaana äitiysloman jälkeen. Oli myös rankkaa aikaa, koska erosin lasten isästä juuri ennen kolmosen syntymää. Kolmen lapsen yksinhuoltajan elämän alkutaivalta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lessu tai epätoivoinen yh.

Mitä te haukutte ja yleistätte? Ihan yhtälailla 40v 1 lapsen äiti voi olla sossupummi ja yh, kuin taas 24v 3 lapsen äiti omillaan toimeentuleva ja hyvä äiti.

Itse olen 24v ja 2 lapsen äiti, esikoinen on 4v ja kuopus 7kk. Mulla on koulutus ja työkokemusta omalta alaltani 3vuotta. Ikinä en ole sossussa asioinut, en edes tiedä missä täällä kaupungissa on koko sossu. Olen naimisissa lasten isän kanssa joka käy töissä ja me vietetään kyllä hyvinkin mukavaa elämää. Itselleni oli itsestäänselvyys tehdä lapset nuorena ja pirteänä. Jää sitten "omalle elämälle" aikaa kun lapset on isoja. Lapsilukumme on täynnä.

... Ja kohta oot vinkumassa niille varatusta miehestä elättäjää...

Ihan kuin äitini silloin joskus.

Että miten ihmiset jaksaa tehtailla lapsia noin pienillä ikäeroilla. Samaa ajattelisin 30v äidistä jolla 3 pientä lasta. Siis ihan hyvätahtoista ihmettelyä, kun itse en jaksaisi enempää lapsia tällä erää :)

24v 1 lapsen äiti

Naiset, älkää turhaan hermostuko näistä kommenteista. Kysymyshän kuului "mitä ajatuksia herättää". Nuohan ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, jotka kertovat kirjoittajan ajatus- ja arvomaailmasta. Jos itse tuntee ja toetää toimineensa äitinä parhaansa mukaan, niin ei se tuo arvistelu tunnu missään. Kaikilla on oma tarinansa lastensaannista tai siitä, kuinka heitä ei koskaan tullutkaan.

Stereotypiani on joku säälittävä luuseri, jonka elämässä ei ole mitään tarkoitusta ja jolle kelpaa vaikka kävelevä puu panokaveriksi. Kunhan vain on mahdollisimman monta kakaraa jotta voi tuntea olevansa olemassa sekä todistella muille muka olevansa jotain.

Vaikka tosiasiassa ketään ei vois vähempää kiinnostaa

Minun ajatukseni on myös tehdä lapset ajoissa jos meinaa. Kun olen 40-45 lapset pärjäävät jo omillaan ja olen itsekin vielä nuori. Ei kyllä kiinnostaisi 40 aloittaa vauvaperhe arkea ja yövalvomisia.

Opiskelu ja lasten sairastelukierteet eivät kyllä sovi ollenkaan yhteen mutta rahallla voi aina opiskella ja viimeistään ulkomailla.

nykyään tietysti nuoruus ja itsellinen nuori aikuisuus venyy kuten opiskelu kolmekymppiseksi silloin naisella vain alkaa olla jo kiire päättää aikooko hankkia lapsia. Kunnollisen miehen ja suhteen löytäminenkin tuntuu olevan vaikeaa. Äkkiä sitä onkin neljäkymppinen.

Oksettavia ajatuksia.

Nään omaan tulevaisuuteeni, olen nyt 20-vuotias kahden äiti ja haaveissa olisi mieheni kanssa vielä kolmas lapsi muutaman vuoden päästä.. :) Välissä haluan kyllä käydä töissä! Vaikka kotona on lasten kanssa ihanaa niin haluan päästä hyödyntämään ammattitaitoani ettei mene ihan hukkaan! (Olen välinehuoltaja).

Ei ne kaikki äidit halua korkeakoulututkintoa, oli sitten 20 tai 30-vuotiaita. Täällä aaveellakun aina paheksutaan "duunareita", mutta jonkunhan on näitäkin töitä tehtävä..

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 07:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 06:42"]

Mä olin 23-vuotiaana kolmen lapsen mamma. Nyt melkein 30-vuotiaana yritetään vielä sitä iltatähteä, surkein tuloksin. Ikä tulee vastaan ja taitaa olla jo myöhäistä :(

Onneksi tein nuo lapset nuorena, eipä olisi kiva ollut jäädä ilman kokonaan.

[/quote]

Ja tosiaan kuuntelin silloin aikanaan sitä haukkumista ihan huolella, kaikki tuomitsi minut ihan täysin ja olin huono teiniäiti vaikka tein kaikkeni lasten eteen ja elin vain heidän vuokseen!

Nyt kun olen ollut jo vuosia töissä, lapset ovat reippaita koululaisia, kaikki ovat terveitä (ei mitään adhd:tä, allergioita yms.), kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, luokkansa parhaita ja liikunnallisia ei jostain syystä nälvimistä enää kuulu. Sukuun joka aikanaan minut hylkäsi häpeissään viimeistään siinä vaiheessa kun erosin lasten isästä olen saanut välejä lämmiteltyä suurella työllä ihan jo lastenkin takia. Itsekin sain vauvakilot laihdutettua ja olen jopa edustava homssuisen valaan sijasta.

Mitäs tästä opimme? ;) Olen onnellinen että uskalsin tehdä näin vaikka en saanut tukea ja ymmärrystä mistään. Kun katson täydellisiä lapsiani on siinä minun palkintoni. Tosin joskus takaraivossa hiertää yhä kaikki ihmisten kommentit kuten "kohta sä loppuunpalat ja lapset huostaanotetaan", "kyllä se tuosta vielä suruksi muuttuu", "mikset tehnyt aborttia", "etkö ole kuullut ehkäisystä", "kuka niiden isä edes on" (kaikki syntyi avioliitossa samalle miehelle yms.).

Tsemppiä kaikille nuorille äideille! Kyllä te tiedätte mitä te teette. Älkää kuunnelko korppikotkia, ei ne mistään mitään näköjään tiedä.

[/quote]

Mikään ei kyllä haise niin pahalle kuin oma kehu, sorry vaan. Tiedoksesi, kukaan ei kylläkään ole täydellinen, eivät edes sinun lapsesi. Ja ilmeisesti perhettä et kuitenkaan saanut kasassa pidettyä...? Anteeksi ilkeilyni, en vain oikeasti voi sietää tuollaista brassailua. Hyvä kuitenkin, että olet lastesi kanssa onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 00:13"]No todennäköisesti,ei ole toisen asteen koulutusta enemmän opiskellut,tuskin sitäkään.

[/quote]

Minä olin 24-vuotiaana kolmen lapsen äiti, ammattikoulu käytynä ja ammattikorkea loppusuoralla. Miksi aina kuvitellaan, että nuorena lapset tehnyt on automaattisesti kouluttamaton. Miten sitä mitään tulevaisuutta lapsille luo, jos on kouluttamaton ja silloin usein myös vähävarainen?

Äiti tekee kaikkensa niin silloinko ei lapselle tule adhd tai allergioita.

Minäkin tein kaikkeni, olemme sivistyneitä, tiedostavia, koulutettuja sekä sosioekonominen status kv. " parempi" ja lapsilla oli vaikka mitä. Tietysti päiväkodin sisäilmaongelmat eivät auttaneet yhtään sairastelukierteissä ja kyseessä oli yksityinen päiväkoti joten rahallakaan ei saa parempaa sisäilmaa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 00:13"]No todennäköisesti,ei ole toisen asteen koulutusta enemmän opiskellut,tuskin sitäkään.

[/quote]

Minä olin 24-vuotiaana kolmen lapsen äiti, ammattikoulu käytynä ja ammattikorkea loppusuoralla. Miksi aina kuvitellaan, että nuorena lapset tehnyt on automaattisesti kouluttamaton. Miten sitä mitään tulevaisuutta lapsille luo, jos on kouluttamaton ja silloin usein myös vähävarainen?

[/quote]

Ton ensimmäisen kommentin jättänyt ei ilmeisesti ole itse käynyt kouluja. Ei pitäis pilkkuvirheisen tulla pätemään :)

suuren keskussairaalan ylilääkäri sanoi, kun puhuttiin kromosomipoikkeavuuksiista ja ennenaikaisista synnytyksistä, että naisten kannattaisi synnyttää kaikki lapset parikymppisinä ja sitten pitää huolta jollain keinolla ettei niitä tule enempää.

Löystyylö se toosa noin monen jälkeen? Tuntuuko muna enää missään vai joutuuko halkoa panemaan? :D

Tulee mieleen oma ystäväni

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 12:10"]Löystyylö se toosa noin monen jälkeen? Tuntuuko muna enää missään vai joutuuko halkoa panemaan? :D

[/quote]

Eikö koulupäivä ole vielä kesken? Luulis teineillä olevan parempaaki tekemistä kuin vauvapalstalla notkuilu. Ja kerronpa vielä, ettei se mihinkään löysty, huomaat asian sitten kun saat vähän ikää. Nyt voit mennä jatkamaan koulupäivää tai jos se loppui jo, niin mene vaikka pihalle potkiin palloa, äiti huutaa sut sitte sisälle syömään kun ruoka on valmis :)

Elämä pilalla.