Mitä ajatuksia herättää 24v kolmen lapsen äiti?

Onko äiti ehtinyt ollenkaan opiskelemaan tai olemaan töissä? Onko hän yksinhuoltaja? Onko kaikilla lapsilla sama isä?

Oletko kahden tytön äiti ja nyt raskaana kolmannen kerran ja mietit pidätkö vaiko et?

Onpa nuori!

Jotenkin hiukan käy sääliksi, vaikka toki saattaa olla ihan onnellinenkin.

No todennäköisesti,ei ole toisen asteen koulutusta enemmän opiskellut,tuskin sitäkään.

En mitään. Tunnen kaksi 24-vuotiasta, joilla on kolme lasta.

Toinen: Lukion käynyt, pyrkii koko ajan lukemaan sosiaalialalle yliopistoon

Toinen: Asuu omistusasunnossa Töölössä miehen ja lastensa kanssa (1 lapsi ja kaksoset), mies opiskelee lentäjäksi ja äiti ammattikoulussa, hyvin rikkaat vanhemmat ja mukava perhe

En mitään. Minullakin oli 3 lasta 24v iässä, 4 lasta 25v iässä.

Omakotitalo, ammatti,töitä jne. Ei hullumpaa elämää :)

No mulla on 2 lasta ja yliopisto edessä. Päiväkodin vaikeudet nähtynä (lasten sairastamiset yms), hyvä että menen töihin vasta kun molemmat menevät kouluun.

Surullisia ajatuksia.

Olisiko lestadiolaisperhe?

No ihan ensimmäinen mielikuva joka tulee mieleen: pirteä ja raikas.

Tuttavapiirissä oli pitkät ajat opiskelua ja siinä iässä siihen liittyi meillä useimmilla tunkkaista bailaamista. Mutta en tiedä liittyykö tämä seikka mielikuvaani, vai mistä se tuli.

Sääliä herättää. Varmaan lestadiolainen.

Siinäpä on paras mahdollinen äiti lapsilleen ja varmasti ihan yhtä onnellinen lapsistaan kuin vanhempikin äiti. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja minä en ainakaan ole mikään niitä kritisoimaan.

Itse olen 23 v. kolmen lapsen äiti (lapset 3 v., 1,7 v. & 3kk). Olen naimisissa lasteni isän kanssa ja meillä on omistusasunto. Opiskelin ylioppilaaksi ennen lapsia ja tein samalla töitä täysipäiväisesti. Ei se ikä aina määritä ihmistä...

Mä olin 23-vuotiaana kolmen lapsen mamma. Nyt melkein 30-vuotiaana yritetään vielä sitä iltatähteä, surkein tuloksin. Ikä tulee vastaan ja taitaa olla jo myöhäistä :(

Onneksi tein nuo lapset nuorena, eipä olisi kiva ollut jäädä ilman kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 06:42"]

Mä olin 23-vuotiaana kolmen lapsen mamma. Nyt melkein 30-vuotiaana yritetään vielä sitä iltatähteä, surkein tuloksin. Ikä tulee vastaan ja taitaa olla jo myöhäistä :(

Onneksi tein nuo lapset nuorena, eipä olisi kiva ollut jäädä ilman kokonaan.

[/quote]

Ja tosiaan kuuntelin silloin aikanaan sitä haukkumista ihan huolella, kaikki tuomitsi minut ihan täysin ja olin huono teiniäiti vaikka tein kaikkeni lasten eteen ja elin vain heidän vuokseen!

Nyt kun olen ollut jo vuosia töissä, lapset ovat reippaita koululaisia, kaikki ovat terveitä (ei mitään adhd:tä, allergioita yms.), kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, luokkansa parhaita ja liikunnallisia ei jostain syystä nälvimistä enää kuulu. Sukuun joka aikanaan minut hylkäsi häpeissään viimeistään siinä vaiheessa kun erosin lasten isästä olen saanut välejä lämmiteltyä suurella työllä ihan jo lastenkin takia. Itsekin sain vauvakilot laihdutettua ja olen jopa edustava homssuisen valaan sijasta.

Mitäs tästä opimme? ;) Olen onnellinen että uskalsin tehdä näin vaikka en saanut tukea ja ymmärrystä mistään. Kun katson täydellisiä lapsiani on siinä minun palkintoni. Tosin joskus takaraivossa hiertää yhä kaikki ihmisten kommentit kuten "kohta sä loppuunpalat ja lapset huostaanotetaan", "kyllä se tuosta vielä suruksi muuttuu", "mikset tehnyt aborttia", "etkö ole kuullut ehkäisystä", "kuka niiden isä edes on" (kaikki syntyi avioliitossa samalle miehelle yms.).

Tsemppiä kaikille nuorille äideille! Kyllä te tiedätte mitä te teette. Älkää kuunnelko korppikotkia, ei ne mistään mitään näköjään tiedä.

Kuin minun äitini vuonna 1963.

Lapsia oli vain kolme siksi, että yksi oli jo kuollut.

Herättää kunnioitusta ja hiukan kateutta. Ei tse olen pian 40v akateeminen neljän lapsen isä. Nuorin lapsista vasta 1.5v. Ihannetilanteessa olisin tavannut vaimoni 10v aikaisemmin ja olisimme nyt jo teinien vanhempia.j

Itse ihailen sellaisia nuoria vanhempia, jotka ovat jo 20v iässä niin kypsia ja vastuuntuntoisia, että hankkivat perheen. Tässä iässä vielä jaksaa painaa sekä töissä että kotona perheen kanssa. Rohkeasti vaan kohti tulevaa!

Mitä ihmettä sen tulisi herättää?? Siis mä en ymmärrä, miksi päivästä toiseen jauhetaan äitien oikeasta iästä ja lapsimäärästä. Lapset ovat hieno asia ja sillä ei ole mitään väliä, onko niitä vaikka neljä 25-vuotiaana vai sitten se ainokainen 42-vuotiaana. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja mitä elämä antaa. Hankkikaa elämä, jos toisen ikä ja perhe on teidän elämänne keskipiste.

Horatzu.