Lue keskustelun säännöt.
Toisen ihmisen tukeminen, mitä se on konkreettisesti?
14.05.2014 |
Monesti puhutaan että toista ihmistä pitäisi tukea. On olemassa henkistä ja esimerkiksi taloudellista tukea.
Mutta mitä se on kun esimerkiksi sanotaan että masentunutta ihmistä pitäisi tukea, eli pitäisi tehdä mitä? Sanoa jotain lohduttavaa, että kyllä se siitä lutviutuu, mistä toinen jopa suuttuu? Antaa rahaa, että osta itelles jotain kivaa? Ostaa itse sille jotain, kukkia tai vaikka suklaata? Pitääkö mennä sen masentuneen kotiin, istua siinä vieressä? Pitääkö yrittää puhua vitsikkäästi että toinen piristyisi, vai itkeä mukana toisen surkeaa elämää?
Jos itselläkin on elämässä kaikenlaista surua ja murhetta, kiirettä ja stressiä, välimatkakin on pitkä, ja pelkkä facessa tykkääminen ja muutama kannustava sana ei riitä?
Olen itsekin ollut masentunut suurimman osan elämääni, ja kärsinyt yksinäisyydestä, en silti osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä kun joku toinen yksinäinen, köyhä ja masentunut sanoo että kun häntä ei kukaan koskaan tue.
Mistä asiasta tulee olo, että tuo ihminen tukee nyt minua?
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 18:00"]Käydä hakemassa masentunut johonkin yhteiseen juttuun vaikkapa kirputorille, kävelylle tai kahville. Tarjota hänelle yösija ja viedä kotiin vasta seuraavana päivänä, jos hän niin tahtoo. Saunoa, katsoa tv:ä, laittaa yhdessä iltapalaa. Ihan mitä tahansa yhdessä.
[/quote] Mun on pakko sanoo tuosta viheliäisestä taudista kärsittyäni, et jos mut olis pahimpana kautena raahattu johonkin kirppiksille ym, niin olisin ollut vaan entistä uupuneempi ja vittuuntuneempi. Masennus, ei ainakaan mulla, ilmene suruna tai tilana josta sananmukaisesti piristytään. Mulla se oli kuukausikaupalla kestävää väsymystä, totaalista tunteiden turtumusta, mikään ei kiinnosta (siis ei oikeesti mikään) en vastannut puheluihin, en viesteihin. Saatoin istua tuntikausia sohvalla tekemättä mitään. Katsomatta edes telkkaria. Kaikki vaikutti naurettavan tarpeettomalta, totaalisen paskalta, ihan samalta. Kaikki asiat ulkoapäin kunnossa: ei velkoja tai muita rahavaikeuksia, työpaikka, kavereita... Miten mua olis voinu tukea? Hmm.. Käymällä kaupassa ja valmistamalla safkaa jääkaappiin ja menemällä pois. Kiitos myös läheisilleni jotka ovat tänäpäivänäkin läheisiäni, vaikka eristäydyin täysin. Masennus... Siis siinä on niin kamala tauti, että huhhuh. En toivo sitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tukeminen on sitä, että jaksaa olla ystävä, vaikka se ystävä ei aina olisi niin hauskaa tai mukavaa seuraa. Jaksaa tavata ystävän ehdoilla. Jaksaa kuunnella toista, jos tämä haluaa puhua. Ja auttaa ihan konkreettisesti, jos on tarve ja mahdollisuus, esim. käy kaupassa tai hoitaa lasta tai laittaa ruoan tai tarjoaa kyydin johonkin tms.
Aina ei oman tilanteen takia, välimatkan takia tai muusta sysytä ole mahdollista tukea kaikkia. Se on vaan hyväksyttävä.
kuunteleminen on hyvä tukemisen muoto. itseäni ainakin helpottaa kun on joku, jolle purkaa tunteita ja tietää, että asia ei leviä muille. itse tarjoan tukea muille juurikin kuuntelemalla ja juttuseurana
Tukemista voi osoittaa ihan pienelläkin jutulla. Laittaa vaikka tekstari että mitä sulle kuuluu, tai soittaa. Jos toinen ei jaksa jutella, sanoo että olen kyllä täällä ja ajattelen sua, soita tai viestitä silloin kun jaksat. Voi lähettää jotain pientä postissa, tai kirjoittaa kirjeen e-maililla, lähettää linkkejä kivaan musiikkiin. Tai viedä jotain pientä syötävää ja hyvän leffan.
Ei sen muistamisen ja tukemisen tarvitse olla suurieleistä, sekin auttaa kun tietää että joku ajattelee ja välittää.
Käydä hakemassa masentunut johonkin yhteiseen juttuun vaikkapa kirputorille, kävelylle tai kahville. Tarjota hänelle yösija ja viedä kotiin vasta seuraavana päivänä, jos hän niin tahtoo. Saunoa, katsoa tv:ä, laittaa yhdessä iltapalaa. Ihan mitä tahansa yhdessä.
No mitä jos ei ehdi, jos pitää olla lastensa kanssa kotona, mies töissä, ja satojen kilometrien välimatka?