Olitko alussa hullaantunut rakkaudesta ja ihastuksesta häneen, josta tuli puolisosi?

Todellakin!!! Ensi silmäyksellä, ennen kuin oli sanaakaan vaihdettu! Itseasiassa hän ei ollut vielä nähnytkään minua. Kaikki ympäriltä ”katosi”, en kuullut mitä minulle puhuttiin. Aika pysähtyi. Tuijotin vaan häntä, ja tiesin että tuo mies on minun tulevaisuuteni. Ja niin olikin!

Tutustuimme deittisovelluksen kautta. Pidin hänen viesteistä: hyvin kirjoitettuja sekä tuli ilmi yhteisiä arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Ensitreffien jälkeen huomasin, että ajattelevani, että hänen kanssaan oli luonteva jutella ja olla, mutta muistan kuitenkin jostain syystä ajatelleeni, että noinko vielä uudestaan tapaamme. En ihastunut, mutta ei tuntunut toisaalta siltäkään, että hän ei ole yhtään minun tyyppiäni. Tapasimme muutaman päivän päästä kuitenkin uudestaan ja nyt voi sanoa, että onneksi! Ei ole mitään superihastumista tai rakastumista tullut, mutta kiintymys on syvä ja hänen kanssa on hyvä ja turvallista olla.

Lisää kokemuksia?

En ollut, tavatttiin nettitreffeillä ja hän oli vähän outo, mukava kylläkin. Edelleen vähän outo ja mukava. 17 v takana.

Oishan se rakastumisen tunne hyvä kokea, että jaksaa sitten ne kaikki vastoinkäymiset mitä tää elämä väistämättä eteen tuo.

En toki epäile etteikö kaveripohjaltakin vois onnistua.

Olin, ihan täysin kertakaikkisesti ja niin oli hänkin. Alusta asti meidät valtasi kiistämätön tunne, että sielunkumppani tuli löydettyä. Tästä on kuusi vuotta aikaa ja ollaan edelleen kuin vastarakastuneita, toki myös syvempi, arkisempi rakkaus on kuvioissa nykyään. Mutta yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas, meillä on niin syvä henkinen yhteys etten ole koskaan kokenut mitään niin suurta ja aitoa kenenkään kanssa elämässäni. Seksuaalinen kemiakin toimii, seksiä meillä on edelleen joka päivä ja meidän fetissit ja kinkyt mieltymykset käy yksiin täydellisesti ja intohimoa riittää. Tunnen voittaneeni lotossa pääpalkinnon, semmonen helmi tuli vierelleni löydettyä!

Olimme mieheni kanssa molemmat hullun rakastuneita toisiimme alusta saakka. Eilen illalla juteltiin että nyt ollaan yli 10 vuotta oltu yhdessä, neljällä lapsella siunattuina monenmoista koettu mutta edelleenkin olemme aivan hullun rakastuneita toisiimme.

En ollut, mutta tunteet kyti pikkuhiljaa voimakkaaksi kiintymykseksi. Mies oli se, joka rakastui nopeasti minuun. 20 vuoden jälkeen olemme edelleen kuin paita ja peppu, sekä sänkyelämä kukoistaa. En ole ollut kuin kerran elämässäni ihastunut johonkin, mutta se hiipui kun tapasin mieheni. Olisiko ollut himoa vaan sitten,koska en varsinaisesti edes tuntenut ko. ihmistä.

Up

Kyllä ja tunne oli molemman puolista. Twin flame kumppani.

Olin aivan sekaisin hullaantumisesta mieheeni. Mies oli rehellisesti komein, charmikkain ja seksikkäin mies jota olin koskaan eläissäni nähnyt. Olin onnesta sekaisin kun hän halusi kanssani sänkyyn (olin ehkä elämäni uskomattomin yö, ainakin siihen asti). Edelleen vatsanpohjasta ottaa kun miestä katsoo. 15v naimisissa.

Miten kuvailisit tuota henkistä yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Olin, ihan täysin kertakaikkisesti ja niin oli hänkin. Alusta asti meidät valtasi kiistämätön tunne, että sielunkumppani tuli löydettyä. Tästä on kuusi vuotta aikaa ja ollaan edelleen kuin vastarakastuneita, toki myös syvempi, arkisempi rakkaus on kuvioissa nykyään. Mutta yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas, meillä on niin syvä henkinen yhteys etten ole koskaan kokenut mitään niin suurta ja aitoa kenenkään kanssa elämässäni. Seksuaalinen kemiakin toimii, seksiä meillä on edelleen joka päivä ja meidän fetissit ja kinkyt mieltymykset käy yksiin täydellisesti ja intohimoa riittää. Tunnen voittaneeni lotossa pääpalkinnon, semmonen helmi tuli vierelleni löydettyä!

Seurustelun alkaessa olin ihastunut ja rakastunut. Yleensäkin teen aloitteen, jos ihastun. Välttämättä ei tapahdu heti kohdatessa. Nyt onnellisesti avoliitossa.

Miksipä hullaantua ilman, että kertoo ihastuksen kohteelle?

Olin alussa todella hullaantunut hänestä, niin myös hän minusta. En uskonut että meistä koskaan voisi tulla mitään, mies oli varattu. Mutta niin vain elämä johdatti meidät yhteen, ollaan naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Hän on ainoa keneen olen ollut oikeasti rakastunut.

Kyllä olen kaksi kerta saanut juuri hänet, jonka olen halunnut. Ensimmäinen suhde päättyi 20 vuoden jälkeen siihen, että toisen osapuolen tunteet loppuivat. Piti minua jotenkin itsestään selvänä, että omatkin tunteet loppuivat sitten. Toinen suhde menossa ja tämä on tämä on syvempää ja aidompaa rakkautta kuin ed. suhteessa.

Lisää?