Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsetuhoisia kohdellaan kuin roskia?
14.05.2014 |
Katsoin jotain poliisisarjoja ja välillä oli jotain sairaalasta pakkohoitoon siirtämisiä itsetuhoisuuden takia, joihin poliisi antoi virka-apua. Lähes aina kun tällainen tehtävä tuli, oli poliisien reaktio "Huooooooh, näitä taas...". Tai kun joku oli tehnyt itsemurhan ja poliisit tulivat paikalle totesivat lähes töykeään sävyyn "Jaaha, vai tällasta". Aika epäkunnioittavaa minusta, vaikka kytille onkin ehkä "vaan työtä".
Oikeasti, mitä vittua?
Voin vaan kuvitella, miltä sellaisista ihmisistä tällaiset asenteet tuntuu, jos muutenkin on paska fiilis.
Oksettavaa.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:26"]
Noi on sen takia tuollaisia, että ne vertaa noita itsetuhoisia esim. kolarissa kuolleisiin pikkulapsiin, joita ne on olleet auttamassa.
Niiden perspektiivi on tuollainen, sen takia ne halveksii niitä, jotka tahallaan vahingoittavat itseään.
[/quote]
Onko sitä asennettaan silti pakko julkisesti näyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiallinen empaattisuus saattaa myös ruokkia itsetuhoisen henkilön itsesääliä. Toki kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat pitäisi olla, ei pitäisi olla loukkaava tai välinpitämätön, mutta jotenkin varovaisesti sellainen ihminen pitäisi saada kääntämään huomio vähän muuallekin kuin itseensä.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:41"]
Liiallinen empaattisuus saattaa myös ruokkia itsetuhoisen henkilön itsesääliä. Toki kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat pitäisi olla, ei pitäisi olla loukkaava tai välinpitämätön, mutta jotenkin varovaisesti sellainen ihminen pitäisi saada kääntämään huomio vähän muuallekin kuin itseensä.
[/quote]
Tätähän hoito jo edustaa? Pakkokuljetus psykiatriselle, yksin lukittuun koppiin, lepareihin muutamaksi päiväksi ja that's it. Siis hyvällää tuurilla näin, useimmat jää ilman mitään.
En oikein usko, että ihmisestä joka kokee elämänsä syystä tai toisesta helvetiksi tuntuu kauhean mukavalta tuollainen, tai vielä töykeä kohtelu siihen päälle. Siinä vaiheessa kun tuntee olevansa yksin ja epätoivoinen, saakin välittämisen ja halausten sijaan uuden hylkäämisen.
Hmm....itse olen ollut itsetuhoinen ( takana mm. kaksi itsemurhayritystä, joista viimeisin tosiaan oli viedä henkeni. Teholla päädyin) ja oikeastaan juurikin empaattisuus olisi auttanut paljon. Kylmä ja sellainen hälläväliä-meininki olivat juuri niitä asioita, jotka suorastaan ajoivat itsetuhoisuuteen. Tunsin olevani turha eikä ketään kiinnosta edes se, mitä minulle tänään kuuluu.
Mutta siis, olen itsekin nähnyt noita jaksoja ja toisaalta ymmärrän noita poliiseja. Heille on lähes arkipäivää nähdä kuolemaa ja kärsimystä. Jotenkin ajattelen, että jossakin kohtaa on yritettävä "koventaa" itseään. Olikohan se viimeisimmän perhesurman jälkeen kun luin keskustelupalstoja, joissa arvosteltiin sitä, että paikalle ensin tulleet poliisit joutuivat turvautumaan ammattiapuun. Ovathan se he poliiseja, joiden kuuluu kestää mitä tahansa. Väärin, he ovat ihmisiä siinä missä mekin ja myös heillä on tunteet.
Oma isäni on myös käyttäytynyt itsetuhoisesti ja yksi kerta johti siihen, että jouduin soittamaan poliiseille (en nyt lähde tässä erittelemään syitä miksi). Minä nostan hattua noille(kin) poliiseille. Vanhempi heistä jututti isääni ja sai jopa isäni itkemään. Nuorempi jutteli minun kanssani (minä raivoissani ja huolissani). Minä olen edelleen kiitollinen siitä, että poliisit estivät jotakin peruuttamatonta tapahtumasta ja suhtautuivat isääni ymmärtäväisesti. He eivät syyllistäneet mutta eivät olleet myöskään välinpitämättömiä vaan päinvastoin. Ja nykyään isäni on jälleen tukevasti kiinni elämässä, mikä on todella hyvä.
Mutta siis, pointtina on se, että poliisin työ ei ole vain rikollisten ottamista kiinni vaan paljon muutakin. Poliisisarjat näyttävät vain pintaraapaisun poliisin työstä ja arjesta. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että heillä tosiaan on myös tunteet.
Olipas pitkä jaaritus ja menee varmaan tosi paljon ohi aiheen mutta menkööt.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:41"]
Liiallinen empaattisuus saattaa myös ruokkia itsetuhoisen henkilön itsesääliä. Toki kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat pitäisi olla, ei pitäisi olla loukkaava tai välinpitämätön, mutta jotenkin varovaisesti sellainen ihminen pitäisi saada kääntämään huomio vähän muuallekin kuin itseensä.
[/quote]
Tätähän hoito jo edustaa? Pakkokuljetus psykiatriselle, yksin lukittuun koppiin, lepareihin muutamaksi päiväksi ja that's it. Siis hyvällää tuurilla näin, useimmat jää ilman mitään.
En oikein usko, että ihmisestä joka kokee elämänsä syystä tai toisesta helvetiksi tuntuu kauhean mukavalta tuollainen, tai vielä töykeä kohtelu siihen päälle. Siinä vaiheessa kun tuntee olevansa yksin ja epätoivoinen, saakin välittämisen ja halausten sijaan uuden hylkäämisen.
[/quote]
Niinpä. Surullista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä kukaan muu kohtele itsetuhoista huonommin kuin hän itse.
Kyynisiä noi poliisit.
Valitettavaa mutta työ kovettaa... Sen näkee naamasta että moni sinilakki voi pahoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 02:15"]Kyynisiä noi poliisit.
Valitettavaa mutta työ kovettaa... Sen näkee naamasta että moni sinilakki voi pahoin
[/quote]
Ja tutkijat ne vasta on huonostivoivan näköisiä. Enemmän näyttävät rosvoilta kuin rosvot konsanaan.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:41"]
Liiallinen empaattisuus saattaa myös ruokkia itsetuhoisen henkilön itsesääliä. Toki kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat pitäisi olla, ei pitäisi olla loukkaava tai välinpitämätön, mutta jotenkin varovaisesti sellainen ihminen pitäisi saada kääntämään huomio vähän muuallekin kuin itseensä.
[/quote]
Tätähän hoito jo edustaa? Pakkokuljetus psykiatriselle, yksin lukittuun koppiin, lepareihin muutamaksi päiväksi ja that's it. Siis hyvällää tuurilla näin, useimmat jää ilman mitään.
En oikein usko, että ihmisestä joka kokee elämänsä syystä tai toisesta helvetiksi tuntuu kauhean mukavalta tuollainen, tai vielä töykeä kohtelu siihen päälle. Siinä vaiheessa kun tuntee olevansa yksin ja epätoivoinen, saakin välittämisen ja halausten sijaan uuden hylkäämisen.
[/quote]
En tietenkään tarkoita että sekään olisi hyvä asia. Itsekin pariin otteeseen psykiatrisella osastolla olleena tiedän mitä ne paikat ovat. Säilytyslaitokseksi kai niitä voisi kutsua. Hoitajia kyllä on yleensä useampiakin mutta silti vuorovaikutus potilaiden kanssa on vähäistä. Oman kokemukseni mukaan hoitajat eivät oma-aloitteisesti ole kovin aktiivisia ottamaan kontaktia potilaisiin ja huomioimaan mutta kuitenkin apu on lähettyvillä. Moni ei vain ehkä osaa, uskalla tai ymmärrä pyytää sitä. Ja tietenkin on aina hoitajasta kiinni kenen kanssa kemiat kohtaa ja syntyy luottamus. Toki empatiaa ja sympatiaa tarvitsee ja kaipaa varmasti jokainen itsetuhoisessa tilassa oleva, mutta yritin kai sanoa, että ei ole ihan sama minkälaista se on. Sen pitäisi olla sellaista mikä saa ryhdistäytymään. Ei sellaista loputonta ymmärtämistä, joka saa kyseisen henkilön tuntemaan itsensä vain uhriksi, joka näkee ainoastaan vikoja itsessään tai ympäristössä. Samassa maailmassa me kaikki muutkin kuitenkin eletään. Mutta nämä on tietenkin aina tapauskohtaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma on oikeasti myös syvemmin länsimaisen kulttuurin kipupiste. Itsetuhoisen ihmisen auttamisessa nimittäin kohtaavat kaksi ristiriitaista kulttuurimme perusvaatimusta: toisaalta se että toisia pitäisi jotenkin auttaa ja olla empaattinen ja toisaalta se, että ihmisyksilön perusoikeuksiin pitäisi kuulua oikeus määrätä omasta elämästään. Itseään vahingoittavan ihmisen kohdalla jommasta kummasta näistä joudutaan luopumaan, eikä se ole helppoa koska molemmat ovat meillä niin syvään iskostettuja perusperiaatteita. Jotta itsetuhoista voidaan auttaa, on häntä lakattava pitämästä ihmisenä, jolla on oikeus päättää omista asioistaan. Tai jos hänen annetaan päättää omista asioistaan, häntä on lakattava pitämästä ihmisenä, jonka elämää pitää suojella ja jota pitää auttaa. Valitsee siitä sitten kumminpäin tahansa, lopputulos on, että ihmisyys kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 11:01"]
ongelma on oikeasti myös syvemmin länsimaisen kulttuurin kipupiste. Itsetuhoisen ihmisen auttamisessa nimittäin kohtaavat kaksi ristiriitaista kulttuurimme perusvaatimusta: toisaalta se että toisia pitäisi jotenkin auttaa ja olla empaattinen ja toisaalta se, että ihmisyksilön perusoikeuksiin pitäisi kuulua oikeus määrätä omasta elämästään. Itseään vahingoittavan ihmisen kohdalla jommasta kummasta näistä joudutaan luopumaan, eikä se ole helppoa koska molemmat ovat meillä niin syvään iskostettuja perusperiaatteita. Jotta itsetuhoista voidaan auttaa, on häntä lakattava pitämästä ihmisenä, jolla on oikeus päättää omista asioistaan. Tai jos hänen annetaan päättää omista asioistaan, häntä on lakattava pitämästä ihmisenä, jonka elämää pitää suojella ja jota pitää auttaa. Valitsee siitä sitten kumminpäin tahansa, lopputulos on, että ihmisyys kärsii.
[/quote]
Miksi ei voisi auttaa inhimillisemmällä tavalla?
Silloin kun minulla on paha olo, ei mikään muu helpota niin paljon kuin se, että saa puhua jonkun kanssa ja itkeä jonkun olkapäätä vasten ja halata. Se on niin totta, että yksi halaus voi poistaa tuhat murhetta. Voisin uskoa, etten ole ainoa joka näin tuntee.
Suurin osa itsetuhoisuudesta on huomionhakua. Huomiota saa muutenkin kuin leikkimällä jauhelihaa, ottaa vaikka silikonitissit. Jos ei elämäänsä ja itseään sen vertaa arvosta, niin tuhotkoon sitten itsensä. Itse yritin auttaa n. vuoden verran itseni ikäistä nuorta, joka oli syvällä masennuksessa ja puhui itsensä tappamisesta päivittäin. Olin empaattinen ja tarjosin kuuntelevaa korvaani, esitin vaihtoehtoja ja juttelin. Tuntui kuin millään mitä sanoin, ei ollut mitään vaikutusta ja hän sai minulta huomiota. Lopuksi ehdotin että poistaa vaikka jarrut autostaan ja lähtee sjelulle, jos tosiaan pitää itsensä hengiltä saada. Ja jos ei auta niin kiipeää vaikka sähkönjakajaan. Puhui jatkuvasti itsemurhasta, mutta eihän sellainen paskahousu sitäkään saanut tehtyä.
Poliiseista sen verran, että nämä tapaukset ovat heille työtä ja siihen on pakko suhtautua ammatillisesti. Jos he vievät työt ajatuksissa mukanaan kotiin, se alkaa painaa. Empatiaa pitää olla, mutta mielestäni se pitää näyttää niin sanotusti käsivarren mitan päästä tai poliisi joutuu useamman tapauksen jälkeen kuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 11:01"]
ongelma on oikeasti myös syvemmin länsimaisen kulttuurin kipupiste. Itsetuhoisen ihmisen auttamisessa nimittäin kohtaavat kaksi ristiriitaista kulttuurimme perusvaatimusta: toisaalta se että toisia pitäisi jotenkin auttaa ja olla empaattinen ja toisaalta se, että ihmisyksilön perusoikeuksiin pitäisi kuulua oikeus määrätä omasta elämästään. Itseään vahingoittavan ihmisen kohdalla jommasta kummasta näistä joudutaan luopumaan, eikä se ole helppoa koska molemmat ovat meillä niin syvään iskostettuja perusperiaatteita. Jotta itsetuhoista voidaan auttaa, on häntä lakattava pitämästä ihmisenä, jolla on oikeus päättää omista asioistaan. Tai jos hänen annetaan päättää omista asioistaan, häntä on lakattava pitämästä ihmisenä, jonka elämää pitää suojella ja jota pitää auttaa. Valitsee siitä sitten kumminpäin tahansa, lopputulos on, että ihmisyys kärsii.
[/quote]
Miksi ei voisi auttaa inhimillisemmällä tavalla?
Silloin kun minulla on paha olo, ei mikään muu helpota niin paljon kuin se, että saa puhua jonkun kanssa ja itkeä jonkun olkapäätä vasten ja halata. Se on niin totta, että yksi halaus voi poistaa tuhat murhetta. Voisin uskoa, etten ole ainoa joka näin tuntee.
[/quote]
Et varmasti olekaan. Mutta mä kysyn sulta, että miksi et halua, että sinua uskotaan ja otetaan vakavasti? Miksi, jos haluat halauksen, et pyydä halausta vaan kuolemaa? Miksi haluat tehdä auttamisesi niin vaikeaksi, että muiden on arvailtava, mitä oikeasti haluat, eikä voi uskoa siihen, mitä sanot? Miksi et määrittele itse, miten haluat sinua kohdeltavan? Haluatko viedä meiltä muiltakin oikeuden määritellä itse, miten haluamme meitä kohdeltavan? Koska niin teet jos hoet että et sä halua sitä mitä sanot, vaan muiden pitää arvailla, mitä sä oikeasti haluat.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 11:19"] Et varmasti olekaan. Mutta mä kysyn sulta, että miksi et halua, että sinua uskotaan ja otetaan vakavasti? Miksi, jos haluat halauksen, et pyydä halausta vaan kuolemaa? Miksi haluat tehdä auttamisesi niin vaikeaksi, että muiden on arvailtava, mitä oikeasti haluat, eikä voi uskoa siihen, mitä sanot? Miksi et määrittele itse, miten haluat sinua kohdeltavan? Haluatko viedä meiltä muiltakin oikeuden määritellä itse, miten haluamme meitä kohdeltavan? Koska niin teet jos hoet että et sä halua sitä mitä sanot, vaan muiden pitää arvailla, mitä sä oikeasti haluat.
[/quote]
Mitä helvettiä sinä selität?
Huokaus. En puhunut vain itsestäni, vaan tilanteesta yleisesti.
Kaikille ei se turpa täysillä tärskyttäminen ole niin helppoa. Miten esim. ne, joita on lapsena halveksittu sen takia, että olisivat halunneet halauksen, voisivat sitä yhtäkkiä uskaltaa pyytää, vaikka sitä haluaisivatkin?
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:26"]
Noi on sen takia tuollaisia, että ne vertaa noita itsetuhoisia esim. kolarissa kuolleisiin pikkulapsiin, joita ne on olleet auttamassa.
Niiden perspektiivi on tuollainen, sen takia ne halveksii niitä, jotka tahallaan vahingoittavat itseään.
[/quote]
He ovat yksinkertaisia, nuo halveksujat. Jos he eivät sitä olisi, he tajuaisivat että aivan samalla tavalla kuin vaikkapa ne heidän mielestään "arvostettavammat" kolariin joutuvat ovat joutuneet epäonnen/julmuuden/onnettomuuden tmv. kohteeksi, niin hyvinkin todennäköisesti se itsetuhoinenkin on AIKOINAAN joutunut, joko henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi esimerkiksi. Tapahtumaketju ei vaan ole niin ilmiselvä, että se tyhmä ja kova "pelastaja" tulisi ajatelleeksi. Menisi vähän liian laajaksi ajatteluksi? Harvapa hyvää ja tasapainoista elämää elänyt joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hän haluaa kuolla oman käden kautta, vaan kyllä siellä on surkeita tragedioita taustalla, joihin kyseisellä ihmisellä ei välttämättä ole mitään omaa osaa eikä arpaa. Mutta kun jotkut ihmiset on niin pirun yksinkertaisia... Onko se tosiaan niin vaikeaa empaattisesti ajatella että tuo itsetuhoinen tuossa tarvitsee nyt oikeaa välittämistä ja apua, oikeaa ihmistä ihmiselle, koska on mennyt rikki jostakin tapahtumasta jo kenties kauan sitten. Eikä ainakaan mitään halveksuntaa. Ihminen osaa olla niin ällöttävä olento pahimmillaan.
Osa itsemurhayrityksistä on seurausta huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä ja valitettavasti tämä porukka leimaa loputkin. Uskoisin jopa, että tosi iso osa itsemurhayrityshälytyksistä on heidän vuokseen tehtyjä - en siis tarkota, että itsemurhaa yrittävistä iso osuus olisi huomiohakuisia, vaan että yrityksistä iso osa on heidän tekemiään.
Epätoivoissaan itsemurhaa yrittävälle masentuneelle tms. positiivinen huomio olisi todella tärkeää, mutta huomiohakuiselle se on valitettavasti bensaa liekkeihin, joka saa entistä varmemmin nämä "yritykset" jatkumaan. Ja persoonallisuushäiriöitähän on äärimmäisen vaikeaa hoitaa, harvojen kohdalla mikään auttaa.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:41"]
Liiallinen empaattisuus saattaa myös ruokkia itsetuhoisen henkilön itsesääliä. Toki kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat pitäisi olla, ei pitäisi olla loukkaava tai välinpitämätön, mutta jotenkin varovaisesti sellainen ihminen pitäisi saada kääntämään huomio vähän muuallekin kuin itseensä.
[/quote]
Tätähän hoito jo edustaa? Pakkokuljetus psykiatriselle, yksin lukittuun koppiin, lepareihin muutamaksi päiväksi ja that's it. Siis hyvällää tuurilla näin, useimmat jää ilman mitään.
En oikein usko, että ihmisestä joka kokee elämänsä syystä tai toisesta helvetiksi tuntuu kauhean mukavalta tuollainen, tai vielä töykeä kohtelu siihen päälle. Siinä vaiheessa kun tuntee olevansa yksin ja epätoivoinen, saakin välittämisen ja halausten sijaan uuden hylkäämisen.
[/quote]
Niin, itse me olemme rakentaneet yhteiskunnastamme tällaisen VIRANOMAISyhteiskunnan, jossa kukaan ei halua puuttua toisen ihmisen asioihin, vaan asiat hotiaa VIRANOMAISET. Ja viranomaisilla on säännökset, joiden mukaan toimitaan, ei siinä ole sijaa millekään halimisille ja oikeasti kuuntelemiselle.
Näin me haluamme asiamme hoitaa, miksi siis valitus?
Mun mielestä noissa sarjoissa taas suhtautuminen on ollut yllättävän empaattista. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa on oikeasti ollut kyse siitä, että viedään henkilö saamaan hoitoa, eikä jostain kännisen itsesäälistä, joka loppuu kun pääkin selviää.
Uskoisin, että kun joka puolella on enemmän hätää ja työtehtäviä kuin mihin aika riittäisi, niin väkisinkin alkaa jollain tavalla arvottaa sitä, että mihin haluaisi sen aikansa käyttää ja mihin ei. En usko, että kyse on empatian puuttumisesta, vaan siitä, että työ vaatii kovettamaan itseään, jotta itse pärjäisi.
Noi on sen takia tuollaisia, että ne vertaa noita itsetuhoisia esim. kolarissa kuolleisiin pikkulapsiin, joita ne on olleet auttamassa.
Niiden perspektiivi on tuollainen, sen takia ne halveksii niitä, jotka tahallaan vahingoittavat itseään.