Miksi itsetuhoisia kohdellaan kuin roskia?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:26"]

Noi on sen takia tuollaisia, että ne vertaa noita itsetuhoisia esim. kolarissa kuolleisiin pikkulapsiin, joita ne on olleet auttamassa.

Niiden perspektiivi on tuollainen, sen takia ne halveksii niitä, jotka tahallaan vahingoittavat itseään.

[/quote]

He ovat yksinkertaisia, nuo halveksujat. Jos he eivät sitä olisi, he tajuaisivat että aivan samalla tavalla kuin vaikkapa ne heidän mielestään "arvostettavammat" kolariin joutuvat ovat joutuneet epäonnen/julmuuden/onnettomuuden tmv. kohteeksi, niin hyvinkin todennäköisesti se itsetuhoinenkin on AIKOINAAN joutunut, joko henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi esimerkiksi. Tapahtumaketju ei vaan ole niin ilmiselvä, että se tyhmä ja kova "pelastaja" tulisi ajatelleeksi. Menisi vähän liian laajaksi ajatteluksi? Harvapa hyvää ja tasapainoista elämää elänyt joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hän haluaa kuolla oman käden kautta, vaan kyllä siellä on surkeita tragedioita taustalla, joihin kyseisellä ihmisellä ei välttämättä ole mitään omaa osaa eikä arpaa. Mutta kun jotkut ihmiset on niin pirun yksinkertaisia... Onko se tosiaan niin vaikeaa empaattisesti ajatella että tuo itsetuhoinen tuossa tarvitsee nyt oikeaa välittämistä ja apua, oikeaa ihmistä ihmiselle, koska on mennyt rikki jostakin tapahtumasta jo kenties kauan sitten. Eikä ainakaan mitään halveksuntaa. Ihminen osaa olla niin ällöttävä olento pahimmillaan.

[/quote]

Tämä oli viisainta tekstiä tällä palstalla vuosikausiin.

No ihmisellä on oikeus päättää päivänsä niin halutessaan. Ei siinä poliiseja tarvita, ei niillä oo valtuuksia tossa auttaa vaikka pyssy onkin mukana. Poliiseilla vois olla vaikka jonkun hengen pelastavia tehtäviä sillä välin ja ekana varmaan pitäis auttaa niitä jotka EI haluu kuolla vaan selvitä hengissä...

Vastustakaa abortteja ennemmin. Eivät ole saaneet päättää haluavatko elää kun jo tapetaan ja se jos mikä on kammottavaa.

Kyllä se on niin että tämä paapominen pitäisi lopettaa. Jos joku haluaa ottaa hengen itseltään niin se ottaa ja sillä hyvä. 

Mitä sitä tunteilemaan jos joku on päässyt mieleiseensä ratkaisuun. Hyvä homma pelkästään. 

Muutenkin vastuuta pitäisi siirtää yksilöille itselleen, kaikkia ei voida pitää hengissä; olisi sitten itsetuhoinen tai kuoleman sairas. Miksi ei saisi kuolla?

27, missä sitä "paapomista" on? Eka sivu on täynnä paskoja kokemuksia kaikkialta ja koskien juuri empatian puuttumista.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 13:18"]

27, missä sitä "paapomista" on? Eka sivu on täynnä paskoja kokemuksia kaikkialta ja koskien juuri empatian puuttumista.

[/quote]

Mun mielestä ongelmana on myös se, että suomessa ihmiset pitävät viranomaisia jonain vanhempien korvikkeena, jolta odottavat saavansa empatiaa yms. 

Suomessa on nykyään, ikävä kyllä, todella kovat arvot, ja viranomaiset, valtio yms. koneisto ei todellakaan välitä yksittäisistä ihmisistä yhtään, ajatelkaa vanhusten kohtelua, fyysisestikin sairaat saavat todella tylyä kohtelua jne.

Ehkä ei kannattaisi edes odottaa mitään empaattisuutta, tai muutakaan inhimillisyyttä tuolta koneistolta, vaan käsittää se, että itse joutuu huolehtimaan omistaan ja itsestään, koska niin se on tällä hetkellä, elämä on mun mielestä helpompaa, jos vain hyväksyy tosiasiat ja tilanteet, eikä odota sellaista, joka sillä hetkellä on epärealistista.

Monilla suomalaisilla on jonkinlainen odotus ja käsitys siitä, että elämä on jotenkin oikeudenmukaista jne. en tiedä mistä se tulee, mutta elämä on edelleen selviytymistaistelua ja taistelua resursseista, ja se on vaan onnea, eikä ehdoton perusolettamus, jos kohtaat jonkun empaattisen ihmisen.

Enkä siis tällä viestillä tarkoita, että tuo olisi oikein, vaikka tosiasia on, että noin asiat ovat täällä tällä hetkellä, eikä ihmiset saa enää verorahoilleen mitään vastinetta, eikä viranomaiset/valtio ole enää mikään autoritäärinen äidin/isän korvike mitä ne oli 80-luvulla.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 13:18"]

27, missä sitä "paapomista" on? Eka sivu on täynnä paskoja kokemuksia kaikkialta ja koskien juuri empatian puuttumista.

[/quote]

Mun mielestä ongelmana on myös se, että suomessa ihmiset pitävät viranomaisia jonain vanhempien korvikkeena, jolta odottavat saavansa empatiaa yms. 

Suomessa on nykyään, ikävä kyllä, todella kovat arvot, ja viranomaiset, valtio yms. koneisto ei todellakaan välitä yksittäisistä ihmisistä yhtään, ajatelkaa vanhusten kohtelua, fyysisestikin sairaat saavat todella tylyä kohtelua jne.

Ehkä ei kannattaisi edes odottaa mitään empaattisuutta, tai muutakaan inhimillisyyttä tuolta koneistolta, vaan käsittää se, että itse joutuu huolehtimaan omistaan ja itsestään, koska niin se on tällä hetkellä, elämä on mun mielestä helpompaa, jos vain hyväksyy tosiasiat ja tilanteet, eikä odota sellaista, joka sillä hetkellä on epärealistista.

Monilla suomalaisilla on jonkinlainen odotus ja käsitys siitä, että elämä on jotenkin oikeudenmukaista jne. en tiedä mistä se tulee, mutta elämä on edelleen selviytymistaistelua ja taistelua resursseista, ja se on vaan onnea, eikä ehdoton perusolettamus, jos kohtaat jonkun empaattisen ihmisen.

Enkä siis tällä viestillä tarkoita, että tuo olisi oikein, vaikka tosiasia on, että noin asiat ovat täällä tällä hetkellä, eikä ihmiset saa enää verorahoilleen mitään vastinetta, eikä viranomaiset/valtio ole enää mikään autoritäärinen äidin/isän korvike mitä ne oli 80-luvulla.

[/quote]

Pitääkö yhteiskunnan kyynelehtiä kaikkien kohtaloa kun sitä eivät tee sukulaisetkaan! on menty siihen että sukua paskat kiinnostaa missä mummot ja papat on, on yhteiskunnan tehtävä huolehtia. Ja sit jos se ei tee sitä tarpeeksi empaattisesti niin voi voi.

Noh, poliisit ja sairaanhoitajat haluavat vain varmistaa ettei väärällä tavalla hengenvaarallisesti sairaat enää häiritse heitä kun he hoitavat oikealla tavalla hengenvaarallisesti sairaita. Ei kuulu käytäviltä että mitäh, taasko Tarmon syöpä on uusinut ja se ruikuttaa täällä huomiota itselleen? Ollanpa sille nyt mahdollisimman epäystävällisiä että ymmärtää seuraavan kerran pysyä poissa. Saa ruumisauto hoitaa jatkon.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:58"]

Siinä vaiheessa kun tuntee olevansa yksin ja epätoivoinen, saakin välittämisen ja halausten sijaan uuden hylkäämisen.

[/quote]

tämä on itsetuhoisen kohtalo.

Kohtelu tapahtuu myös tunnevammaisten ammattilaisten kuten psykiatristen lääkärien, psykiatristen sairaanhoitajien ja terapeuttien toimesta.

Ei ole sellaista koulutusta, joka opettaa pohjimmiltaan typerän ja kehittymättömän persoonallisuuden hoitamaan ja välittämään muista ihmisistä.

Kaikkien surullisinta on olla itsetuhoinen ja kohtalostaan vihainen. Jos olet vihainen, sinut torjutaan.

En ole koskaan omalle vihalleni löytänyt yhtäkään auttajaa, en ammattilaisista enkä muistakaan. Muilta en tietysti sitä odotakaan ,mutta ammattilaisilta kyllä.

Viha, katkeruus ja epätoivo ovat itsetuhoisen ihmisen tragedia. Kukaan ei halua itsetuhoiseksi. Kukaan ei halua olla hyljeksitty ja vihainen kohtalosta, jota ei toivoisi vihamiehlleenkään.

Itsetuhoista on kuitenkin oikeus käsitellä hylkäävästi, koska hän on vihainen kohtalostaa. Hän jää näin oman sairautensa yhden oireen uhriksi. Se on kauheaa.

Kauheinta on se, että jopa tosiaan ammattilaiset (muka ammattilaiset) oikeuttavat torjuvuutensa sillä, että itsetuhoinen on "väärällä" tavalla sairas. Pitäisi olla nöyrä itsetuhoinen.

Minuakin kiinnostaisi tietää. Olen mielenterveysongelmainen.

Yritin itsemurhaa viime jouluna, kahlasin meriveteen syrjäisellä rannalla lääkkeissä. Kulunut vuosi oli todella, todella raskas (menetin lapseni, muutin jne. isoja asioita, enkä saanut sairaslomaa edes pyynnöstä) ja jouluna jaksaminen vaan loppui, kun miehen kanssa tuli riideltyä rajusti. Otin rauhoittavia n. viikon tarpeen edestä ja lähdin kompuroimaan rantaan.

Olin vasta n. polviani myöten hyisessä vedessä, mutta yhtäkkiä unisessa, sekavassa päässäni heräsi tarve huutaa, itkeä ja ELÄÄ. Huusin niin lujaa kun keuhkoista lähti, itkin puolisen tuntia ja kävelin palellen pitkin rantaa kunnes tajusin soittaa itselleni ambulanssin. Ambulanssin henkilökunta, nuoret ammattilaiset, hoitivat työnsä erinomaisesti mutta heitäkään ei kiinnostanut kuin fyysiset seikat, eivät kysyneet mitään. Päädyin sairaalaan, jossa istuin käytävällä hytisemässä kylmästä reilun tunnin, tapasin hoitajan kahdesti nopeasti ja sieltä sitten Auroraan. Aurorassa pitivät tunnin sielläkin, keskustelin nopeasti hoitajan kanssa ja tapasin vielä nopeammin lääkärin, joka sanoi ettei aio ottaa minua osastolle koska "olen kontaktissa eikä ole psykoosiakaan ETKÄ SÄ AIO ENÄÄ TÄNÄÄN TAPPAA ITSEÄSI". Antoi yhden rauhoittavan (niiden kahdeksan muun päälle..) kotiinviemisiksi, taksi tilattiin ja minut vietiin kotiin. Kukaan ei keskustellut, lohduttanut, määrännyt sairaslomaa.

Luin tietojani vähän aikaa sitten ja sain tietooni, että minulla on ollut psykoottisia jaksoja. Sen lisäksi Auroran lääkäri oli tehnyt huomautuksen riittämättömästä hoidosta ja moittinut omahoitajaani toisaalla. Mutta kukaan ei edelleenkään puhunut kanssani tuosta tapahtumasta, kysynyt kuinka voin ja miten voisi käsitellä lapsen menettämisen tuskaa rakentavasti.

Jos yhteiskunta luulee, että se säästi, joudun ikävä kyllä toteamaan, että näin ei käynyt: Kela maksaa minulle traumaterapian, jonka kesto voi olla vuosia. Tämän lisäksi syön edelleen rauhoittavia sekä myös psykoosinestolääkettä, nämä korvattavia lääkityksiä tietenkin. Työkykyni on mennyttä, se mitä siitä oli jäljellä.

Kuka hyötyy?