Sinä joka lahjoitat varojasi - teetkö lahjoituksen suomalaiseen kohteeseen vai ulkomaille yms
Millä perusteella teet lahjoituksen?
Tiedän, että monella on hätä, mutta olisiko hyvä lahjoittaa varat suomalaisille avuntarvitsijoille?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suurin osa lahjoittaa sekä että. Olen Unicefin kuukausilahjoittaja, säännöllisesti rahaa menee myös Viipurin koirille. Kolmas säännöllinen kohde on Ensi- ja turvakotien toiminta Suomessa ja neljäs paikallinen eläinsuojeluyhdistys, josta tämänhetkinen koirani on peräisin. Kohteet on valittu sen perusteella, että tunnen toimintaa hyvin harrastusten ja töiden puolesta.
Aiemmin minulla oli kummilapsi Intiassa. Surullinen tarina, kun tyttö ei pitänyt koulunkäynnistä eikä se aina sujunut kovin hyvin. Tyttö sairasteli ja oli ehkä lapsena koetun aliravitsemuksen takia vaikeampi pärjätä koulussa. En tiedä miten hänelle lopulta kävi. Perhe ei vaikuttanut hyvältä, ehkä naitettiin nuorena?
Suomalaisille aikuisille ihmisille en koe tarvetta lahjoittaa ainakaan usein. Pelastusarmeija ja Iso Numeron ostaminen ovat satunnaisesti kohteena. Sosiaaliturva kuitenkin takaa perusasiat kaikille, jos ei ole vaikeaa päihdeongelmaa. Vaikeasti päihdeongelmaisen on asuntoa vaikea pitää, kyllä voisin heillekin lahjoittaa ja auttaa, mutta toistaiseksi ei ole tullut tilannetta, missä se olisi mahdollista.
Lisään vielä, Hesarissa oli viime viikolla koskettava kirjoitus yksinhuoltajasta, jolla ei ole varaa joulukuuseen, jouluruokiin eikä lahjoihin, äiti ja tytär. Heidän tilanteeseensa olisin halunnut puuttua lahjoittamalla jotakin, mutta tällä hetkellä ei itselläni ole rahaa koronan takia. Toivottavasti joku muu lahjoitti ottamalla toimitukseen yhteyttä. Kyllä 500 eurolla olisi jo saanut heille hienon muovikuusen koristeineen, ruokaa ja lahjoja.
Mä en periaatteesta koskaan ole antanut rahaa Punaiselle Ristille.
Kun solttupojat keräsi ovelta sotaveteraaneille, niin aina hain lompakon.
Pari ropoa on myös mennyt Pelastusarmeijan joulupataan. Olen vienyt sinne joskus lahjaksi myös piirustuskirjoja, värikyniä ja paperia. Tänä vuonna vien sinne leegoja.
En todellakaan lahjoita suomalaisille. Olin joskus feissarina yhdelle järjestölle, joka kerää rahaa suomalaisille lapsille, ja jäi kyllä hyvin selväksi, että ei sitä rahaa edes mihinkään tarvita. Sitä kerätään vain lisää ja lisää kaikenlaiseen ylimääräiseen pilipaliin. Suomessa kumminkin on koulut, lastensuojelut, sosiaaliturvat ym. (vaikkei ne täydellisesti toimi täälläkään). Maissa, joissa julkinen puoli ei pysty turvaamaan ihmisten hyvinvointia, kolmannella sektorilla on ihan toinen arvo.
Selittäkää nyt tuo idea tuossa taustalla, että miksi maantieteellisesti lähempänä oleva on enemmän oikeutettu apuun.
Lahjoitan ulkomaille.
Suomalaisilla ei ole oikeaa köyhyyttä eikä mitään muutakaan hätää. En ymmärrä sitä, että lahjoitetaan suomalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Annan romanikerjäläisille käteistä rahaa täällä kotimaassa.
Apu menee suoraan tarvitsijalle.
🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂
Siis meneekö se niin että jos lahjoittaja asuu Helsingissä, niin mieluiten lahjoittaa jollekkin joka asuu Vantaalla? Ja Torniossa asuvalle voisi vielä harkita lahjoittavansa, mutta Haaparannassa asuvalle ei. Muuttaako tilannetta jos Haaparannassa asuva puhuu sujuvaa suomea?
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt tuo idea tuossa taustalla, että miksi maantieteellisesti lähempänä oleva on enemmän oikeutettu apuun.
Jos ajatellaan valtioiden olevan kansalaisiaan varten ja jokainen valtio tekee politiikkaa kansansa parhaaksi ja huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on Intiassa ja toinen Kambodzassa. Tänä vuonna olen lahjoittanut heille vähän enemmän kuin yleensä, koska terveystietojen mukaan terveys on molemmilla heikentynyt. On ihan mahdollista että he kuolevat johonkin sairauteen, kun ovat heikkokuntoisia. En oikein ymmärrä tuota näkökulmaa että mitä lähempänä joku on, sitä enemmän hänen kohtalonsa pitäisi koskettaa minua. Kyllä minua koskettaa enemmän lasten kuolemanvaara. Olen itse köyhästä perheestä Suomessa, enkä kuitenkaan koskaan ollut kuolemanvaarassa.
Ongelmana on vain se, että onko näitä kummilapsia edes olemassa ja kuinka monta tukijaa heillä yhteensä on ja meneekö apu sitten sille,kummilapselle? Minä olen, kuten Uunojen Hartikaisen, niin härski jätkä, etten usko mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt tuo idea tuossa taustalla, että miksi maantieteellisesti lähempänä oleva on enemmän oikeutettu apuun.
Jos ajatellaan valtioiden olevan kansalaisiaan varten ja jokainen valtio tekee politiikkaa kansansa parhaaksi ja huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista.
Mutta jos tiedetään että moni valtio ei huolehdi ja noissa valtioissa lapsia kuolee siksi etteivät saa tarpeeksi ravintoa. Lahjoitan myös esim. joulupuukeräykseen. Minusta on mukava tuottaa iloa myös esim. suomalaiselle teinille, joka pyytää vaikka ripsiväriä lahjaksi. Minulla on vara auttaa häntäkin, mutta jos ei olisi, niin kyllä minä priorisoisin sen nälässä olevan enkä ripsivärin puutteessa olevaa.
Olen joskus antanut pultsarille rahaa.
Joskus olen antanut puuttuvat rahat sille, jolta loppui mua ennen kaupan kassajonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on Intiassa ja toinen Kambodzassa. Tänä vuonna olen lahjoittanut heille vähän enemmän kuin yleensä, koska terveystietojen mukaan terveys on molemmilla heikentynyt. On ihan mahdollista että he kuolevat johonkin sairauteen, kun ovat heikkokuntoisia. En oikein ymmärrä tuota näkökulmaa että mitä lähempänä joku on, sitä enemmän hänen kohtalonsa pitäisi koskettaa minua. Kyllä minua koskettaa enemmän lasten kuolemanvaara. Olen itse köyhästä perheestä Suomessa, enkä kuitenkaan koskaan ollut kuolemanvaarassa.
Ongelmana on vain se, että onko näitä kummilapsia edes olemassa ja kuinka monta tukijaa heillä yhteensä on ja meneekö apu sitten sille,kummilapselle? Minä olen, kuten Uunojen Hartikaisen, niin härski jätkä, etten usko mitään.
Minä voin milloin tahansa matkustaa tapaamaan näitä kummilapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kummilapset ovat jossain tuolla maailmalla, mikä vika on suomalaisessa lapsessa?
Etkö ymmärrä eroa? Suomessa on sentään turvaverkkona toimeentulotuki, mutta monissa maissa ollaan täysin tyhjän päällä. Siksi itsekin autan yhtä kehitysmaalaista perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on Intiassa ja toinen Kambodzassa. Tänä vuonna olen lahjoittanut heille vähän enemmän kuin yleensä, koska terveystietojen mukaan terveys on molemmilla heikentynyt. On ihan mahdollista että he kuolevat johonkin sairauteen, kun ovat heikkokuntoisia. En oikein ymmärrä tuota näkökulmaa että mitä lähempänä joku on, sitä enemmän hänen kohtalonsa pitäisi koskettaa minua. Kyllä minua koskettaa enemmän lasten kuolemanvaara. Olen itse köyhästä perheestä Suomessa, enkä kuitenkaan koskaan ollut kuolemanvaarassa.
Ongelmana on vain se, että onko näitä kummilapsia edes olemassa ja kuinka monta tukijaa heillä yhteensä on ja meneekö apu sitten sille,kummilapselle? Minä olen, kuten Uunojen Hartikaisen, niin härski jätkä, etten usko mitään.
Kannattaa pyrkiä auttamaan suoraan ilman välikäsiä. Transferwise ja westernunion mahdollistaa suoran auttamisen. Tietty hyvä varmistaa, kobtaktoida ja jopa kohdata autettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt tuo idea tuossa taustalla, että miksi maantieteellisesti lähempänä oleva on enemmän oikeutettu apuun.
Jos ajatellaan valtioiden olevan kansalaisiaan varten ja jokainen valtio tekee politiikkaa kansansa parhaaksi ja huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista.
Mutta jos tiedetään että moni valtio ei huolehdi ja noissa valtioissa lapsia kuolee siksi etteivät saa tarpeeksi ravintoa. Lahjoitan myös esim. joulupuukeräykseen. Minusta on mukava tuottaa iloa myös esim. suomalaiselle teinille, joka pyytää vaikka ripsiväriä lahjaksi. Minulla on vara auttaa häntäkin, mutta jos ei olisi, niin kyllä minä priorisoisin sen nälässä olevan enkä ripsivärin puutteessa olevaa.
Mites liikakansoitusongelma juuri noissa maissa? Vaikka kaikki länsimaalaiset kuolisivat, ei liikakansoitusongelma poistu, jos sitä ei pidetä keinotekoisesti yllä kehitysavulla ja kansainvälisten järjestöjen avustustoimilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on Intiassa ja toinen Kambodzassa. Tänä vuonna olen lahjoittanut heille vähän enemmän kuin yleensä, koska terveystietojen mukaan terveys on molemmilla heikentynyt. On ihan mahdollista että he kuolevat johonkin sairauteen, kun ovat heikkokuntoisia. En oikein ymmärrä tuota näkökulmaa että mitä lähempänä joku on, sitä enemmän hänen kohtalonsa pitäisi koskettaa minua. Kyllä minua koskettaa enemmän lasten kuolemanvaara. Olen itse köyhästä perheestä Suomessa, enkä kuitenkaan koskaan ollut kuolemanvaarassa.
Ongelmana on vain se, että onko näitä kummilapsia edes olemassa ja kuinka monta tukijaa heillä yhteensä on ja meneekö apu sitten sille,kummilapselle? Minä olen, kuten Uunojen Hartikaisen, niin härski jätkä, etten usko mitään.
Minä voin milloin tahansa matkustaa tapaamaan näitä kummilapsia.
😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt tuo idea tuossa taustalla, että miksi maantieteellisesti lähempänä oleva on enemmän oikeutettu apuun.
Jos ajatellaan valtioiden olevan kansalaisiaan varten ja jokainen valtio tekee politiikkaa kansansa parhaaksi ja huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista.
Mutta jos tiedetään että moni valtio ei huolehdi ja noissa valtioissa lapsia kuolee siksi etteivät saa tarpeeksi ravintoa. Lahjoitan myös esim. joulupuukeräykseen. Minusta on mukava tuottaa iloa myös esim. suomalaiselle teinille, joka pyytää vaikka ripsiväriä lahjaksi. Minulla on vara auttaa häntäkin, mutta jos ei olisi, niin kyllä minä priorisoisin sen nälässä olevan enkä ripsivärin puutteessa olevaa.
Mites liikakansoitusongelma juuri noissa maissa? Vaikka kaikki länsimaalaiset kuolisivat, ei liikakansoitusongelma poistu, jos sitä ei pidetä keinotekoisesti yllä kehitysavulla ja kansainvälisten järjestöjen avustustoimilla jne.
...tai siis tietenkin, ongelma ei poistu, kun sitä pidetään yllä...
Ensin hoidetaan lähellä olevat, sitten muut.
Varmaan suurin osa lahjoittaa sekä että. Olen Unicefin kuukausilahjoittaja, säännöllisesti rahaa menee myös Viipurin koirille. Kolmas säännöllinen kohde on Ensi- ja turvakotien toiminta Suomessa ja neljäs paikallinen eläinsuojeluyhdistys, josta tämänhetkinen koirani on peräisin. Kohteet on valittu sen perusteella, että tunnen toimintaa hyvin harrastusten ja töiden puolesta.
Aiemmin minulla oli kummilapsi Intiassa. Surullinen tarina, kun tyttö ei pitänyt koulunkäynnistä eikä se aina sujunut kovin hyvin. Tyttö sairasteli ja oli ehkä lapsena koetun aliravitsemuksen takia vaikeampi pärjätä koulussa. En tiedä miten hänelle lopulta kävi. Perhe ei vaikuttanut hyvältä, ehkä naitettiin nuorena?
Suomalaisille aikuisille ihmisille en koe tarvetta lahjoittaa ainakaan usein. Pelastusarmeija ja Iso Numeron ostaminen ovat satunnaisesti kohteena. Sosiaaliturva kuitenkin takaa perusasiat kaikille, jos ei ole vaikeaa päihdeongelmaa. Vaikeasti päihdeongelmaisen on asuntoa vaikea pitää, kyllä voisin heillekin lahjoittaa ja auttaa, mutta toistaiseksi ei ole tullut tilannetta, missä se olisi mahdollista.