Kaikista stressaavan elämänvaiheesi?

0-23 vuotta. Olin lapsi ja nuori nainen. 

3 kk ja esikoisen koliikki.

Tällä hetkellä lasten koulunkäynti Helsingissä, kun poliitikot eivät vieläkään ymmärrä päästää etäkouluun! Ottaisin mieluummin uuden koliikin ja siitä seuraavan unettomuuden ja väysymyksen, kuin että lasten koulussa uudestaan ja uudestaan on koronatapauksia ja etään ei päästetä!

Lapsena kotiväkivallan keskellä kasvaminen, kun kukaan ei auttanut. Kesti jonnekin teini-ikään asti, tai väkivalta jatkui niin kauan kuin asuin vanhemmilla, mutten itse enää teininä tuntenut mitään enkä välittänyt.

Stressaavinta oli toisen lapsen ikävuodet 0-3. Olen suorittajatyyppi ja yritin kaikkeni että koti pysyi koko ajan viimeisen päälle hienona, tein terveellistä ruokaa, leivoin ja järkkäsin lapsille kehittävää toimintaa. Olin siis molempien lapsien kanssa kotona tuon kolme vuotta.

Oma vikani siis.

Kylllähän elämä on sellainen fatalistinen kokemus jossa uudet kokemukset tulevat eteen sitä mukaaan kun elämää elää ja aivot pelaa sillä pelisäännöilllä että joko hautoo tai uuudet kokemukset korvaavat vanhoja.

Avioero. Kaksi ensimmäistä vuotta. Niiden vuosien aikana siis erosin, myimme rakkaan talon ja puutarhan, isä kuoli, irtisanouduin, muutin toiselle puolelle Suomea ja sain uuden työpaikan. Plus kaksi täysin pösilöä rakastajaa, jotka aiheuttivat viimeisenkin uskon menetyksen parisuhteen mahdollisuuteen elämässäni.

Avioero oli vaikea, mutta ei yhtä stressaava kuin korona.

Koronassa stressaa, kun menetetään mahdollisuuksia torjua ja tukahduttaa koronaa ja samalla suositellaan torjumaan ja itse otat sen vakavasti ja vastuullisesti, mutta samalla pakotetaan päästämään lapsi koronakouluun. Ja kun lapsi käytti maskia, niin yhtäkkiä hän ei päättäjien mielestä olekaan altistunut luokalla olleelle koronalle ja pakotetaan jatkamaan lähiopetuksessa! Et voi tietää, että onko lapsesi kohta koulussa käymisen vuoksi orpo.  Kohta uhkailtaneen myös, että jos et ota rokotetta, niin käy kalpaten.  Esitetään miten joillekin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Avioero oli vaikea, mutta ei yhtä stressaava kuin korona.

Koronassa stressaa, kun menetetään mahdollisuuksia torjua ja tukahduttaa koronaa ja samalla suositellaan torjumaan ja itse otat sen vakavasti ja vastuullisesti, mutta samalla pakotetaan päästämään lapsi koronakouluun. Ja kun lapsi käytti maskia, niin yhtäkkiä hän ei päättäjien mielestä olekaan altistunut luokalla olleelle koronalle ja pakotetaan jatkamaan lähiopetuksessa! Et voi tietää, että onko lapsesi kohta koulussa käymisen vuoksi orpo.  Kohta uhkailtaneen myös, että jos et ota rokotetta, niin käy kalpaten.  Esitetään miten joillekin kävi.

Tässä kunnon hysteerikko.

Vierailija kirjoitti:

Avioero oli vaikea, mutta ei yhtä stressaava kuin korona.

Koronassa stressaa, kun menetetään mahdollisuuksia torjua ja tukahduttaa koronaa ja samalla suositellaan torjumaan ja itse otat sen vakavasti ja vastuullisesti, mutta samalla pakotetaan päästämään lapsi koronakouluun. Ja kun lapsi käytti maskia, niin yhtäkkiä hän ei päättäjien mielestä olekaan altistunut luokalla olleelle koronalle ja pakotetaan jatkamaan lähiopetuksessa! Et voi tietää, että onko lapsesi kohta koulussa käymisen vuoksi orpo.  Kohta uhkailtaneen myös, että jos et ota rokotetta, niin käy kalpaten.  Esitetään miten joillekin kävi.

Siis mitä ihmettä, mistä sinä puhut? Rutto, espanjantauti, mikä? Koska koronasta et selvästi voi puhua. Lopeta tollanen ihan naurettava hysteria, aikuinen ihminen. Sulla on selvästi ollut tosi helppo elämä.

Autokoulu kolmekymppisenä. 

Varmaan syksy, kun olin reputtanut ruotsin kirjoituksissa ja olin armeijassa. Inhosin armeijaa, inhosin ruotsin lukemista ja tyttöystävänkin kanssa oli ongelmia. 

Kaikki meni kuitenki hyvin. Sain lakin, pääsin intistä, sain opiskelupaikan ja muutettiin tyttöystävän kanssa yhteen. En kyllä pystynyt uskomaan noista mihinkään sen syksyn aikana.

Kun sain lapseni, olin nuori ja vielä miehen kuoleman vuoksi yh. Sitten vielä suurin tukeni, äitini sairastui ja kuoli.

Onhan se aivan helvettiä, että kun käyttää tunnollisesti maskia, niin sen vuoksi  ei päästetä etäopetukseen samalla tavalla kuin maskia käyttämätön päästetään! Yritetään huolehtia siitä, että kaikki saisivat tartunnan vai?

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapseni, olin nuori ja vielä miehen kuoleman vuoksi yh. Sitten vielä suurin tukeni, äitini sairastui ja kuoli.

Ja kesti n. 3 v

Juuri nyt. Jo usean vuoden (edelleen täysi tuloksettomat), kalliit lapsettomuushoidot meneillään, kuolemansairas isä, joka tullee menehtymään viimeistään muutaman vuoden sisällä ja tähän päälle stressaava työ, jossa 50-60 tuntiset työviikot (uutta työtä ei ole löytynyt hakemalla eikä voi irtisanoutua kun mm. nuo lapsettomuushoidot pitää jostain maksaa ja miehekkä koronan takia epävakaa työtilanne). 

Kirjoitukset ja välivuosi. Stressi tulevaisuudesta.

Lukion "neljäs vuos" (kesti 3 kuukautta). Laihduin stressin takii ekan kuukauden aikana 10 kiloo ja toisen kuukauden aikana viis kiloo. En saanu nukuttuu ja oksentelin lähes joka päivä. Otin kait liian isot paineet kurssien suorittamisesta tai jotain. :/ Meni melkein kaks vuotta, et sain itteni kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero oli vaikea, mutta ei yhtä stressaava kuin korona.

Koronassa stressaa, kun menetetään mahdollisuuksia torjua ja tukahduttaa koronaa ja samalla suositellaan torjumaan ja itse otat sen vakavasti ja vastuullisesti, mutta samalla pakotetaan päästämään lapsi koronakouluun. Ja kun lapsi käytti maskia, niin yhtäkkiä hän ei päättäjien mielestä olekaan altistunut luokalla olleelle koronalle ja pakotetaan jatkamaan lähiopetuksessa! Et voi tietää, että onko lapsesi kohta koulussa käymisen vuoksi orpo.  Kohta uhkailtaneen myös, että jos et ota rokotetta, niin käy kalpaten.  Esitetään miten joillekin kävi.

Tässä kunnon hysteerikko.

Pitää yrittää ymmärtää. Sillä on varmaan maskin käytöstä johtuvaa hapenpuutetta ja siitä seuraavaa ajattelukyvyn alenemaa.

Välivuosi oli minulle parasta aikaa. Seikkailua! Näin eri tavoin voi mennä.