Mun äiti on kuolemassa alzheimerintautiin.
Olisiko mun läsnäolosta jotain iloa äidilleni? Ajattelin, että en mene paikalle.
Kommentit (44)
Se on kyllä kamala kuolema, viimeisenä nielemislihasten hallinta menee, ja vähitellen ihminen tukehtuu. Mun äidillä sama ehkä edessä, melkein toivois, että tulis joku muu kohtaus ennen tuota vaihjetta :(
Jos tuntuu, että on liian raskasta, niin minusta on ihan ok olla menemättä.
Mitä sä nyt tänne tulet tuollaista kertomaan. Ei ole kokemusta meidän suvussa. Pahoittelut.
Äitini kuoli joulukuussa. Isäni piti häntä kädestä kuolemaan saakka. Äidillä oli rauhallinen loppu.
Olen pahoillani tilanteestasi.
Suosittelen, että menet katsomaan äitiäsi. Silitä hänen hiuksiaan tai pidä hänen kädestään kiinni. Läheisten tuki on tärkeää myös muistisairaille.
Kiitos 3.
Just tänään soitti hoitaja, ettei äiti saa enää nieltyä. Ei ole viikkoon syönyt, eikä oikein juonutkaan, että ei tässä varmaan enää paljon ole aikaa jäljellä.
En haluaisi mennä. Haluaisin muistaa äidin sellaisena, kuin hän terveenä oli. Mutta on myös kamalaa ajatella, että äiti "joutuu kuolemaan ihan yksin". Mutta kun en yhtään tiedä, olisiko siitä äidille mitään iloa, vaikka olisinkin paikalla.
ap
Äitiäsi ajatellen toivoisi, että voisit mennä, vaikka raskasta se varmasti on. Ehkä kuitenkin muistelisit läsnäoloasi äitisi luona hyvänä muistona, vaikka äitisi olo ei helppo olisikaan. Jaksamista.
saat päättää itse. Otan osaa, läheisellä on sama tauti. Ken on yhtään läheltä nähnyt tietää tuon sairauden kauheuden. Loppu pelottaa minuakin.
saat päättää itse. Otan osaa, läheisellä on sama tauti. Ken on yhtään läheltä nähnyt tietää tuon sairauden kauheuden. Loppu pelottaa minuakin.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 18:59"]
Olisiko mun läsnäolosta jotain iloa äidilleni? Ajattelin, että en mene paikalle.
[/quote] Miten haluaisit itse kuolla jos saisit valita? Yksin kylmassa, steriilissa sairaalassa vai ainakin niin etta joku rakas pitaisi kadesta kiinni ja auttaisi sinua lahtemaan?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 19:09"]
Mitä sä nyt tänne tulet tuollaista kertomaan. Ei ole kokemusta meidän suvussa. Pahoittelut.
[/quote]
Mitä sä nyt sitä ihmettelet, kun ei kerran suvussas ole kokemusta (vielä)?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 18:59"]
Olisiko mun läsnäolosta jotain iloa äidilleni? Ajattelin, että en mene paikalle.
[/quote] Miten haluaisit itse kuolla jos saisit valita? Yksin kylmassa, steriilissa sairaalassa vai ainakin niin etta joku rakas pitaisi kadesta kiinni ja auttaisi sinua lahtemaan?
[/quote]
sillä on alzheimer, ei se tajua, kuka siinä on. Mutta se tajuaa melko varmati, että joku on pitämässä kädestä ja kosketus voi toki rauhoittaa ja helpottaa.
Mun läheiseni kuili syöpään, joka toki on aika erilainen kuolema, mutta ei hänkään lopulta enää tiennyt mistään mitään. Mulle on kuitenkin ollut jälkeenpäin tärkeää nimenomaan tietoisuus siitä, että tein parhaani hönen eteensä, olin paikalla ja yritin helpottaa - miten se sitten onistuikaan. Ja vaikka hän kuollessaan oli melko lailla erilainen kuin eläessään, ei tuon kuoleman ja kuilevan läheisen näkeminen mitenkään ole vienyt minulta niitä kauniimpia muistoja.
Ehkä kannattaa kuitenkin mennä. Se on taatusti raskasta, mutta ei jää jälkeenpäin vaivaamaan. Ei ne hyvät muistot mihinkään katoa vaikka kävisit katsomassa äitiä.
Saattaa olla että käymättömyys jää jälkeenpäin harmittamaan ja siinä vaiheessahan sille asialle ei enää voi tehdä mitään...
Ihan loppuvaiheen alzheimerissa, jos siis tosiaan etenee loppuun asti, ilman, että joku muu sairaus ja komplikaatio nopeuttaa kuolemaa, ihmisen aivotoiminta on kyllä ihan vegetatiivisessa tilassa. Yleensä kuolinhetkellä läsnäolo on kuitenkin tärkeää omaisille. Mutta jos tuntuu, että ei pysty, niin ei kannata potea syyllisyyttä. Ne tärkeät hetket Alzheimer-potilaan kanssa ovat olleet jo aikaisemmin, silloin, kun molemmat tajuavat toistensa läsnäolon edes jollain tasolla, hetkittäin.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 19:13"]
Kiitos 3.
Just tänään soitti hoitaja, ettei äiti saa enää nieltyä. Ei ole viikkoon syönyt, eikä oikein juonutkaan, että ei tässä varmaan enää paljon ole aikaa jäljellä.
En haluaisi mennä. Haluaisin muistaa äidin sellaisena, kuin hän terveenä oli. Mutta on myös kamalaa ajatella, että äiti "joutuu kuolemaan ihan yksin". Mutta kun en yhtään tiedä, olisiko siitä äidille mitään iloa, vaikka olisinkin paikalla.
ap
[/quote]
Nopeimmissakin tapauksissa sairastumisesta nielulihasten lamaantumiseen menee vuosia. Eli olet varmaan tavannut hänet sairaana.
Oletko nyt ihan varma, että hän on kuolemassa just nyt? Hoitajat sanoivat ensimmäisen kerran kai kolmisen viikkoa sitten, ettei muistisairas omaiseni enää saa juuri nieltyä, ja olen sen itsekin huomannut. Hän on kuitenkin välillä vielä ihan pirteä ja keskustelee.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 19:51"]
Oletko nyt ihan varma, että hän on kuolemassa just nyt? Hoitajat sanoivat ensimmäisen kerran kai kolmisen viikkoa sitten, ettei muistisairas omaiseni enää saa juuri nieltyä, ja olen sen itsekin huomannut. Hän on kuitenkin välillä vielä ihan pirteä ja keskustelee.
[/quote]
Hän saa siis ravintoa ja nestettä suoraan suoneen?
Ei saa, sen hän on kieltänyt hoitotahdossaan. Hän pystyy nelemään muutaman kulauksen nestettä. Häntä yritetään edelleen syöttää, mutta hän vain imeskelee ruokaa, ei niele. Sylkee pois. t. 16
on oa päätöksesi menetkö vai etä, älä anna muiden siihen vaikuttaa. Kuten tuossa aiemmin kerrottiin, niin noin loppuvaiheessa muistisairautta ihminen on jo niin syvässä vegetatiivisessa tilassa, ettei äitisi ymmärtäisi sinun olevan läsnä.
Terveisin lähihoitaja. Juuri saattohoidin äitisi kanssa samassa tilassa olevan viimeiselle matkalle.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 20:01"]
Ei saa, sen hän on kieltänyt hoitotahdossaan. Hän pystyy nelemään muutaman kulauksen nestettä. Häntä yritetään edelleen syöttää, mutta hän vain imeskelee ruokaa, ei niele. Sylkee pois. t. 16
[/quote]
Käsittääkseni alzheimer-potilaita ei letkuruokita, vaikka hoitotestamenttia ei olisikaan. Mutta ihmeen kauan omaisesi on sinnitellyt, ilman ruokaa kestää pitkään, mutta nestehukka vie yleensä viimeistään viikossa.
Ei äiti juuri näillä hetkillä kai ole kuolemassa, lähipäivinä ilmeisesti kuitenkin. Hoitajat soittelivat jo jotain pari kuukautta sitten, että ei oikein niele enää ja on muuttunut huonommaksi. Tänään soittavat, ettei ole noin viikkoon syönyt, eikä juuri juonut. Nesteytys on luullakseni kielletty, tästä isäni on puhunut hoitajien kanssa. Mutta ei äitikään olisi taatusti halunnut lisäaikaa letkuissa vihanneksena. Asiasta ei vaan tullut koskaan keskusteltua silloin, kun äiti vielä puhumaan pystyi. Nyt minun vaan pitäisi päättää, että menenkö paikalle. Asun 250 kilometrin päässä, eli matka vie useita tunteja ja työnantajalle pitäis ilmoittaa...
ap
Jo pelkkä kädestä pitäminen voi auttaa ahdingossa.