Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hukkunut elämänilo :(
11.05.2014 |
Miten selvittää mitkä asiat tekevät onnelliseksi?
Elämä tuntuu kylmettyneelle puurolle. Jähmeän tahmealta ja inspiroimattomalle. Olen muuttunut masennuksieni myötä niin paljon, että tuntuu ettei minussa ole mitään vanhaa jäljellä. Mikään mikä ennen viihdytti ja mistä tykkäsin ei enää kiinnosta. Kaikki intohimot ovat sammuneet eikä uusia ole tullut. Päivittäiset tunnetilat pyörivät pelkojen, huonommuudentunteiden ja suuttumuksen välillä. On tunne, että joudun taistelemaan jatkuvasti olemassaolostani enkä vakuuta edes itseäni. On tunne etten pärjää. En pärjää sairauksieni kanssa, en saa liikuttua vaikka pitäisi, työ josta kyllä pidän ja joka on ollut henkireikä on vaikeaa, vaativaa ja syö itseluottamustani. Olo on hyväksikäytetty ja tarpeeton huonon palkan ja lomautuksien takia. 80 prosenttia ajasta tekisi mieli heittää hanskat nurkkaan ja lakata taistelemasta. Miksi mikään ei voi sujua itsestään? Pää on niin täynnä huolia ja ajatuksia, että hermostun.
Katselin kaverin fb-kuvia. Teki täyskäännöksen joku aika sitten, muutti ulkomaille ja löysi miehen. Kuvat täynnä aktiivista tekemistä ja onnellisuutta. Ilmiselvästi kannatti. Olen iloinen hänen puolestaan mutta surullinen omastani. Miten pystyn nostamaan itseni tästä lamaannuksesta kun en edes tiedä mitä tarvitsen :(
Haavekuvani elämästä on yksinkertainen: aamulla virkeänä töihin, illalla salin kautta kotiin, ruokaa yhdessä mieheni kanssa, iloisia keskusteluja. Ehkä inspiroiva maalaushetki kanvaasin edessä. Yhdessä saunaan. Viikonlopun odotusta. Ihanaa viikonloppu! Erilaisia aktiviteetteja yhdessä. Naurua ja olemista. Ystäviä.
Todellisuus. Väsyneenä töihin. Ajatus ja työt takkuaa. Huolia rahasta, työn jatkuvuudesta, siitä etten ole vielä 35 vuotiaana saanut hyvää ammattiosaamista alle enkä lapsiakaan aikaiseksi. Kun halusin ensin työasiat kuntoon. Illasta kotiin väsyneenä. Ehkä jotain roskaruokaa kun en jaksa tehdä ruokaa. Mies kokannut jo aiemmin itselleen ja viipyy illan työhuoneessa tekemässä harrasteitaan. Minä yksin sohvalla pelaten candy crushia ja vauvapalstaillen samalla kun puolsilmällä katson televisiota. Menee niin myöhään ettei jaksais hampaitakaan pestä mutta pesen silti. Kääriydyniehen kainaloon ja herään taas uuteen aamuun tylsämielisenä ja väsyneenä.
Minun elämäni ei ole todellakaan ole elämisen arvoista enkä osaa tehdä siitä sellaista koska mikään ri kiinnosta.
Apeaa.
Kommentit (39)
Älä valita, mä teen ton kaiken joka päivä eikä mulla oo miestäkään:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä että elämänne on melko surkeaa... :/ En tiedä mitä voisitte tehdä mutta tsemppiä, kyllä se siitä :)
Avain ommelliseen elämään on olemassa. Se avain onnellisuuteen ei ole ihmisissä, harrastuksissa. matkailussa. Ei kuntoilussa, ei lääkkeissä eikä terapeuteissa. Se on kaikkien tavoitettavissa ja se on Jumalassa. Kyllä säkin tahdot olla onnellinen elämässä ja kuka ei tahtoisi. Ei kukaan ihminen ole umpikujassa, et sinäkään. Ja olet vielä nuori ja elämää paljon edessä.
J-P
Kaikista ahdistavinta on se että olin se tyyppi joka soitti tyttöbändissä, kävin sukelluskurssit ja tartuin epätavallisiin töihin kuten esim. Showtanssiryhmien managerointi yms... Minun verkostoni olivat auki, levällään ja rönsyili joka suuntaan. Olin kiinnostunut urheilusta, lääketieteestä ja tieteestä ylipäätään. Kirjoitin novelleja ja päänsisäinen maailma oli vilkasta.
Nyt ei mitään. Pelkkää staattisuutta ja tekemättömyyttä. Lamaannusta ja pelkoa. Kuvittelen muiden pitävän minua huonona ja etsin merkityksiä sanoista ja käytöksestä. Loukkaannun ääneti.
Ei ole tervettä tämä, tiedän.
-ap
Pimeässä ei kannata kirjoittaa. Huomasin, että oli tullut m-kirjaimet n-kirjainten paikalle :)
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jo paljon että sinulla on jonkunlainen haavekuva elämästäsi. Mitä voisit arjessa tehdä että se olisi edes vähän lähempänä? Esim töiden jälkeen päättää käydä salilla? Laittaa joku ilta inspiroivaa ruokaa, ihan etsiä joku resepti ja ostaa varta vasten aineet. Muutoksia kannattaa tehdä pikku hiljaa. Miettiä myös että kuinka tärkeää lopulta on päästä juuri tiettyyn tilanteeseen työssä ennen lapsia jos tiedät varmasti haluavasi lapsia - työ voi kuitenkin mennä alta joku kaunis päivä vaikka varmistelisit kuinka, mikset siis toteuttaisi lapsihaaveitasi?
päätä että teet tästä lähtien joka päivä jotakin toisin, ihan kuinka pientä hyvänsä. Joku ihana, positiivinen asia joka saa sinut paremmalle mielelle. Ala myös miettimään aktiivisesti mitä elämääsi toivot. Tee vaikka listoja, kirjoita itseksesi vaikka joka ilta juuri ennen nukkumaanmenoa elämäsi toiveista, siitä mitä tahdot tehdä, miten haluat elää. On tosi tärkeää tietää niin sitten osaa valita oikeat asiat ja lakata tekemästä vääriä valintoja.
kovasti voimia elämääsi ap.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 00:15"]Avain ommelliseen elämään on olemassa. Se avain onnellisuuteen ei ole ihmisissä, harrastuksissa. matkailussa. Ei kuntoilussa, ei lääkkeissä eikä terapeuteissa. Se on kaikkien tavoitettavissa ja se on Jumalassa. Kyllä säkin tahdot olla onnellinen elämässä ja kuka ei tahtoisi. Ei kukaan ihminen ole umpikujassa, et sinäkään. Ja olet vielä nuori ja elämää paljon edessä.
J-P
[/quote]
Miksi jumala toisi onnen. Samalla lailla ulkopuolelta tuleva oljenkorsi kuin nuo muutkin. Sitäpaitsi kun mulla ei ole uskoa persoonalliseen jumalaan. Uskon kyllä johonkin korkeampaan voimaan mutta se on enemmänkin kuin ravintoliuos joka pitää kaiken liikkeessä kuin joku setä taivaassa rakastamassa mua lempeästi. Mutta kiitos kuitenkin uskostasi minuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 00:22"]
Kaikista ahdistavinta on se että olin se tyyppi joka soitti tyttöbändissä, kävin sukelluskurssit ja tartuin epätavallisiin töihin kuten esim. Showtanssiryhmien managerointi yms... Minun verkostoni olivat auki, levällään ja rönsyili joka suuntaan. Olin kiinnostunut urheilusta, lääketieteestä ja tieteestä ylipäätään. Kirjoitin novelleja ja päänsisäinen maailma oli vilkasta.
Nyt ei mitään. Pelkkää staattisuutta ja tekemättömyyttä. Lamaannusta ja pelkoa. Kuvittelen muiden pitävän minua huonona ja etsin merkityksiä sanoista ja käytöksestä. Loukkaannun ääneti.
Ei ole tervettä tämä, tiedän.
-ap
[/quote]
Sulla on ollu vilkas elämä, mutta mitään ei saa kuitenkaan kerättyä pulloon ja ottaa sietä sitten, kun tuntuu tyhjältä.
J-P
"Ei kenelläkään ole hauskempaa kuin itse itsellensä järjestää, sanoi Muumipappa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänilo löytyy yksinkertaisista asioista ja kunnon hetkessä olemisesta. Minä vielä vuosi sitten söin ahdistukseeni kaiken ja makasin sohvalle hyppien kanavalta toiselle. Aina oli este tehdä jotain. Ystävällinen naapuri haki kotisohvalta salille ja vastustelin. Pakotin itseni käymään siellä. Nyt elämä parempaa: urheilen neljä kertaa viikossa ja saan endorfiineja, tulee oikea nälkä, seksi haluttaa ja olen iltaisin väsynyt.
olen edelleen todella ylipainoinen mutta nautin elämästä. Ja minun ei tarvinnut muuttaa kuin yksi asia niin muut alkoivat tipahdella kohdilleen. Kokeile sitä liikuntaa kunnolla kuukausi, se vaan saa ihmeitä aikaa. Elämääni kuuluu nykyisin asioita paljon.
Kuulostaa siltä, että olet yhä masentunut. Hoidetaanko masennustasi vielä mitenkään? Ainakin sulla on yhä sana hallussa, et ole menettänyt ilmaisuasi ainakaan kokonaan, ja loppukin varmasti palaisi jos antaisit. Entä jos huomenna vauvapalstan sijaan avaatkin wordin tai muistikirjan tai mihin ikinä ennen kirjoitit. Kirjoita vaikka siitä, miltä kolmevitosesta naisesta tuntuu, kun elämä näivettyy kestämättömäksi ja mitä hän päätti asialle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän rajallisuuden ymmärtäminen auttaa, ei sillä niin väliä vaikkei elämässä mitään saisi aikaiseksi tai ettei ole kivaa... Ollaan kaikki sen verran merkityksettömiä laajemmassa mittakaavassa että täydellisen onnistunutkaan elämä ei loppupeleissä ole juhlimisen arvoinen asia. Täällä hengaillaan hetki ka mennään mullan alle nukkumaan, sen jälkeen ei kukaan muista. Joten ei kannata ottaa vakavasti, elämänlaatu on kullakin mitä on.
Vanheneminen...ympärillä ei enää innostuneita sekopäitä vaan joko systeemiputkeen sujahtaneita tai laitapuolelle lähteneitä.
Ja minulle Jumala ei ole mitään onnea antanut vaikka olen rukoillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 14:16"]Kärsitkö lapsettomuuskriisistä?
[/quote]
Mikä sellainen on? Jokin kriisi tai pelko on, mutta se ei ole totuudenmukainen. En kärsi mistään diagnosoidusta hedelmättömyydestä. En ole vielä tähän päivään mennessä yrittänyt raskautumista. Tosin voi olla ettei raskaus tule olemaan helppo saavuttaa.vajaa 20 vuotta seksiä keskeytetyillä yhdynnöillä eikä ikinä ole tullut raskautta. Tuota mä vähän jännään jne... kuinka niin? Kuulostiko jotenkin tutulta?
[/quote]
Kyllä tuo minullekin mielen tulee. Että alkaa olla ahdistusta asiasta, vaikkei sitä itse hahmotakaan eikä ole tullut vielä mieleenkään yrittää lasta. Jos vaikka huomaa, ettei halua olla tekemisissä lapseutuvien kanssa, se voi olla sitä. Se on jotenkin niin syvä puutostila, että sitä ei suostu kokemaan, koska sitten se olisi sietämättömän raskas tunne.
Meinaatko, että tuo sinun persoonallisuuskato johtuu lääkkeistä vai masennuksesta? Onko se pelottava tunne?
[/quote]
Epäilen että johtuu lääkkeistä sillä vaikka olen käynyt läpi (ja parantunut) kaksi masennusta niin tuollaista tunnetta ei ole tullut masennuksissa eikä aiemman lääkityksen yhteydessä. Se ei ole pelottava mutta tosi hämmentävä. Kuin tunnemuisti olisi leikattu aiemmasta elämästä. Luulen, että kokemus siitä että henki ja ruumis on yhtä on tärkeä psyykeelle ja den puuttumisesta seuraa hämmennys ja tunne ettei tunne itseään eikä ole läsnä. Mutta siihenkin tottuu :/
Suomi on henkisesti perseestä oleva maa.
http://puu.olotila.net/terveys/depersonalisaatio.html
len joskus tutkinut tätä tunnekatoani ja ajattelin että ehkä kys. Voisi olla depersonalisaatio.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 14:16"]Kärsitkö lapsettomuuskriisistä?
[/quote]
Mikä sellainen on? Jokin kriisi tai pelko on, mutta se ei ole totuudenmukainen. En kärsi mistään diagnosoidusta hedelmättömyydestä. En ole vielä tähän päivään mennessä yrittänyt raskautumista. Tosin voi olla ettei raskaus tule olemaan helppo saavuttaa.vajaa 20 vuotta seksiä keskeytetyillä yhdynnöillä eikä ikinä ole tullut raskautta. Tuota mä vähän jännään jne... kuinka niin? Kuulostiko jotenkin tutulta?
[/quote]
Kyllä tuo minullekin mielen tulee. Että alkaa olla ahdistusta asiasta, vaikkei sitä itse hahmotakaan eikä ole tullut vielä mieleenkään yrittää lasta. Jos vaikka huomaa, ettei halua olla tekemisissä lapseutuvien kanssa, se voi olla sitä. Se on jotenkin niin syvä puutostila, että sitä ei suostu kokemaan, koska sitten se olisi sietämättömän raskas tunne.
Meinaatko, että tuo sinun persoonallisuuskato johtuu lääkkeistä vai masennuksesta? Onko se pelottava tunne?
Olet masentunut. Sen tunnustaminen on kova paikka. MUTTA: Hae apua ennen kuin on liian myähäistä. Jo lieväkin masennuslääkitys auttaa. Elämä on KOVAA. Senkin tunnustaminen on itselle kova paikka. Masennuslääkitys auttaa tähänkin. Ota päivä kerrallaan. Ei yhtään enempää. Tee niitä asioita mistä tulet onnelliseksi tai tuovat hymyn kasvoillesi. Päivä kerrallaan. Joskus joutuu tekemään KOKO päivän niitä asioita jotka ahdistavat tai eivät tee onnelliseksi, mutta nekin asiat on hoidettava, valitettavasti, kuten laskujen maksu (kuka voittaa lottoarvonnan). Seuraavan päivän teet VAIN niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä: peset pyykkikaapin tyhjäksi, leivot tai vaikka Pinterestin sivuilta haet itseäsi inspiroivia kuvia. Pitää muistaa AINA antaa myös itselleen aikaa. Tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä EIKÄ TUNTEA SIITÄ HUONOA OMATUNTOA! Elät tämän elämän itseäsi varten, et ketään muuta varten. Jos sinulla on hyvä olla, se jakaantuu myös läheisillesi ja kertaantuu. Älä tee muulle ihmiselle sitä mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Ole avoin ja natelias, se tulee jossain vaiheessa takaisin periaatteella "Anna hyvän kiertää."
Alue: Aihe vapaa
Samojen tunteiden kanssa kamppailen :(
Ahdistaa kaikista eniten että oon raskaana nyt näissä olotiloissa. Jos musta elämä tuntuu ilottomalta ja raskaalta, miten voin välittää lapselle muunlaista kuvaa maailmasta? En jaksaisi mennä töihin huomenna tuntemaan itseäni epäonnistuneeksi, mutta pää on niin tukossa, ettei mikään suju, en edes työkavereille osaa olla normaalisti. Kotona en saa mitään aikaiseksi eikä mikään ilahduta tai innosta (paitsi tämä palsta, missä on mennyt koko viikonloppukin). Välillä itkeskelen kun tunnen itseni niin surkeaksi. Ei tuleva äiti saisi olla tällainen, äitien pitäisi olla reippaita, iloisia ja vahvoja.