Mistä johtuu että tunteet ja ajatukset heittelee erään asian suhteen laidasta laitaan?
Välillä olen täysin valmis sitoutumaan vakavasti ja välillä haluan ottaa takapakkia reilusti. Välillä olen valmis antamaan tälle asialle kaikkeni ja rakkaus ja intohimo melkein pakottaa mua etenemään. Välillä taas lähes olen eron partaalla, pelkään mitä sitoutumisesta voisi seurata, haluankin pitää vapauteni ja entisen vanhan elämäni. Muuten olen ihan stabiili ja elän tavallista vastuullista elämää mutta tuon ison asian osalta todella heittelee niin tunteet kuin ajatukset.
Onko muilla ollut tällaista koskaan? Mistähän johtuu ja miten ihmeessä voi edetä mihinkään suuntaan näine ajatuksin ja tuntein.
Kommentit (17)
Yksinkertaisesti et tiedä mitä haluat. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksin asiaa suunnittelemassa? Vaihtoehtojen punnitseminen kai ihan normaalia
Voin suunnitella muidenkin kanssa ja saada näkökulmia mutta päätös koskee suuresti omaa elämääni. Toinen osapuoli on ollut valmis siihen mitä mietin jo pitkään joten asia etenee kyllä jos suostun.
Ap
No tulee mieleen, että yrität sovittaa tunnetta ja järkeä yhteen. Järki tietää riskit, mutta tunne haluaa kokea kaiken, riskeistä huolimatta. Järjen ääntä edustaa se mitä olet elämässäsi jo oppinut - ehkä kokemusten kautta viisastunut. Mutta jos joku asia on sinua pidemmän aikaa mietityttänyt niin kehoitan ottamaan riskin.
Mitään ei saa, jos ei yritäkään. Kokeilemalla sen sitten tietää.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti et tiedä mitä haluat. Ei jatkoon.
Totta, en tiedäkään, pitäiskö suunnata kohti jotain muuta? Kyse kuitenkin tärkeästä asiasta, jos en kohta sitoudu siihen niin luultavasti tilaisuus menee ohi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen, että yrität sovittaa tunnetta ja järkeä yhteen. Järki tietää riskit, mutta tunne haluaa kokea kaiken, riskeistä huolimatta. Järjen ääntä edustaa se mitä olet elämässäsi jo oppinut - ehkä kokemusten kautta viisastunut. Mutta jos joku asia on sinua pidemmän aikaa mietityttänyt niin kehoitan ottamaan riskin.
Mitään ei saa, jos ei yritäkään. Kokeilemalla sen sitten tietää.
Kiitos, tämä selkeytti.
Ap
Tuotahan se on nykypäivän pitkitetty nuoruus. Ei tiedetä mitä halutaan, halutaan sekä syödä että säästää kakku, ja tuskaillaan miksei se onnistu. Lähdetään oletuksesta, että pitäisi saada kaikki.
Minua auttoi viisaus jonka jostain luin: ihmisellä on elämässään vain rajallinen mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi, tehdä työtä ja saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on nykypäivän pitkitetty nuoruus. Ei tiedetä mitä halutaan, halutaan sekä syödä että säästää kakku, ja tuskaillaan miksei se onnistu. Lähdetään oletuksesta, että pitäisi saada kaikki.
Minua auttoi viisaus jonka jostain luin: ihmisellä on elämässään vain rajallinen mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi, tehdä työtä ja saada lapsia.
En nyt ihan tiedä miten päättämättömyys liittyy nuoruuteen, se voi olla myös ihmisen pysyvä ominaisuus.
Ehkä ihmiset nykyään tuskailevat ja haluavat sekä "syödä että säästää kakkua" koska elämä ei ole niin normitettua ja mene sillä tietyllä kaavalla millä ennenvanhaan oli pakko elää jotta oli ns kunnon ihminen. Nykyään ajatellaan enemmän tunteita ja halutaan varmistua siitä mitä itse haluaa, ettei tee ratkaisuja joidenkin ulkoisten pakkojen tai painostuksen vuoksi.
AP, olen ihan samassa tilanteessa. Olen tajunnut että olen aina ollut tällainen jahkailija, jolle on miltei mahdotonta tehdä päätöksiä. Kai se on osittain muutoksen pelkoa, pelkoa että valitsee väärin ja valinta onkin sitten muka peruuttamaton. Olen sitä tyyppiä joka jossittelee aina joka tapauksessa sitä vaihtoehtoa jota ei valinnut.
Kai mussa on jotain vikaa, ympärillä näyttää siltä että ihmiset tekee isoja päätöksiä ja sitoutuu tuosta vain.
Ap älä päästä tilaisuutta ohi! Vaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ap älä päästä tilaisuutta ohi! Vaan toimi.
Minä taas sanoisin että antaa vaan mennä ohi. Ei selvästikään ole hänelle oikea ihminen, silloin päätös olisi selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksin asiaa suunnittelemassa? Vaihtoehtojen punnitseminen kai ihan normaalia
Voin suunnitella muidenkin kanssa ja saada näkökulmia mutta päätös koskee suuresti omaa elämääni. Toinen osapuoli on ollut valmis siihen mitä mietin jo pitkään joten asia etenee kyllä jos suostun.
Ap
Ota aikalisä.
Jos asia kariutuu aikalisällä, niin olis kariutunut joka tapauksessa myöhemmin isommilla vaurioilla.
Hyvä neuvo:
Jollet tiedä, mitä pitäisi tehdä, niin älä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti et tiedä mitä haluat. Ei jatkoon.
Totta, en tiedäkään, pitäiskö suunnata kohti jotain muuta? Kyse kuitenkin tärkeästä asiasta, jos en kohta sitoudu siihen niin luultavasti tilaisuus menee ohi.
Ap
Siis suostuisit sen takia, kun PELOTTAA, että tilaisuus menee ohi?!
Pelko on huono motiivi tehdä hyviä päätöksiä.
Jokainen vanhus sanoo, että eniten kaduttaa ne asiat, mitä ei tehnyt. Sitä voi miettiä rauhassa ja ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vanhus sanoo, että eniten kaduttaa ne asiat, mitä ei tehnyt. Sitä voi miettiä rauhassa ja ajan kanssa.
Höpöhöpö.
JOTKUT vanhukset katuvat JOITAKIN asioita, jotka jäivät tekemättä.
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen asioista, jotka olen USKALTANUT jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vanhus sanoo, että eniten kaduttaa ne asiat, mitä ei tehnyt. Sitä voi miettiä rauhassa ja ajan kanssa.
Höpöhöpö.
JOTKUT vanhukset katuvat JOITAKIN asioita, jotka jäivät tekemättä.
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen asioista, jotka olen USKALTANUT jättää tekemättä.
Palataan asiaan sitten, kun olet yhdeksänkymppinen, Elviira.
Oletko yksin asiaa suunnittelemassa? Vaihtoehtojen punnitseminen kai ihan normaalia