En halua miestä enkä lapsia
vaikka haaveilin niistä vuosia erittäin kiihkeästi. Omat haaveeni ja todellisuus eivät vain kohdanneet. Olen mielummin ilman miestä, kuin miehen kanssa joka ei vastaa tarpeitani ja tuo mitään lisäarvoa naiseuteeni. En ole katkera siitä ettei toiveeni oman perheen perustamisen suhteen täyttynyt. Siinä vain kävi niin, ja olen sen asian hyväksynyt ja ihan tyytyväinen näin. Tykkään kuitenkin lapsista ja haluaisin mahdollisesti sellaisen työn jossa voin olla lasten parissa. Onko mielestänne itsekästä tai häpeällistä jos joku haluaa omasta tahdostaan olla yksin eikä olla parisuhteessa tai hankkia lapsia? En käy edes baareissa enkä harrasta mitään irtosuhteita. En kaipaa sitäkään. Olenko outo?
T: Reilu parikymppinen (nunna?)
Kommentit (6)
Et ole outo, vaan nimenomaan oikeilla jäljillä. Itse ajattelin ihan samalla tavoin tuon ikäisenä. Harmikseni menin mukaan tuohon parisuhde/lapsi -pelleilyyn ja vituiksihan se meni. Kaikkia ei ole tarkoitettu sen enempää parisuhteeseen kuin vanhemmiksikaan, eikä siinä ole mitään vikaa tai väärää.
Jotkut ovat jo aikojen alussa osanneet kulkea omia polkujaan. Toisille se onnistuu vain saamalla ensin muiden hyväksyntä. Kumpi sinä olet, ap?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 16:40"]
Jotkut ovat jo aikojen alussa osanneet kulkea omia polkujaan. Toisille se onnistuu vain saamalla ensin muiden hyväksyntä. Kumpi sinä olet, ap?
[/quote]
Tässä vaiheessa mulla on asian suhteen vielä melko ristiriitaiset tunteet, sillä haaveilin miehestä ja lapsista koko tähän astisen nuoruuteni. Aloitin sen jo hyvin varhaisella iällä. Olen vasta melko hiljattain tullut tähän pisteeseen, ettei perhe ehkä olekaan minua varten. En usko, että toisten mielipiteet vaikuttaa muhun siinä mielessä että antaisin niiden vaikuttaa päätökseeni. Tuntuisi aika hölmöltä ruveta parisuhteeseen ja lasten hankkimiseen vain muiden mieliksi, se on kuitenkin niin iso ja vastuullinen asia. Mutta kyllä ympäristölläkin on osittain vaikutusta siihen millaiseksi koen itseni ja elämäni tämän valintani kanssa. Ajoittain tunnen asiasta jopa häpeää, kun tutut nuoret naiset ympärillä alkavat saamaan ensimmäisiä lapsiaan. Vaikka olen vielä melko nuori, ja mahdollisuus mielenmuutokseen on olemassa niin olen kuitenkin melko varma ettei niin tule käymään.
Pidän sinua järkevänä ja olen vähän kateellinenkin. Suurperheen äitinä olen sitä mieltä, että onnellisinta elämäni olisi ollut, jos en olisi koskaan tehnyt yhtään lasta ja hankkinut miestä. Rakastan nimittäin ihan liikaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta ja eläisin mieluiten yksin. Onneksi lapset sentään joskus muuttaa pois kotoa, mutta mies ei koskaan. Eihän siitä voi eroa ottaa, kun on paras mies mitä ihmisellä voi olla.
KULJE VAIN OMIA POLKUJASI
Ja kuuntele sydämesi ääntä. Tee juuri niin, kuin sinusta parhaalta tuntuu ja olet itse onnellinen. Älä anna muiden vaikuttaa elämäsi päätöksiin. Onni lähtee ihmisestä itsestään. Ei mies ja lapset kaikille sitä onnea tuo, vaan saattaa olla ihan päinvastoin. Minulla on mies, mutta koskaan en ole lapsia halunnut. Näin on hyvä minulle. Tätäkin ovat jotkut kummastelleet. Et ole ollenkaan outo. Ihmiset ovat erlaisia ja se on rikkaus. Ei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla. Nauti elämästäsi!!!!!
mulla on kans näin. tv mies 33v, enkä usko että tuun koskaan ees tekemään
lapsia saatika akkaa löytämään.
muistahan synkkyydessäsi että alle 25 vuotiaat on vielä lapsosia eli
aikaa kyllä on jos mieliala. ei kuulu musta kellekkään muille mitä sulle itelles, RIIPPUMATTA että hameväki painoistaa jokapaikassa tähän samaan lopputulokseen :(