Onko uskovaisen elämä vain yhtä synkkää kuoleman odotusta

Ei ole. En voi selittää tätä, koska sinulla ei ole edellytyksiä ymmärtää. Uskovalle on kaikki luvallista (mutta kaikki ei ole hyödyllistä), joten ei ole kieltoja ja rajoituksia.

Ilman Jeesusta sinulla ei ole oikeaa elämää.

Onneksi on keksitty rippituoli ja anekauppa.

Eiköhän uskovaisia ole jo tarpeeksi mätkitty.

Pikkusen sitä suvaitsevaisuutta.

Mä paranin syvästä masennuksesta ja elämän merkityksettömyydeltä, kun tulin uskoon.

Nythän mulla on se ilo.

Toki joo, muakin ahdistaa ajatus, ettei rakkaimpani pääsis taivaaseen. Mutta koska Jumaka tietää parhaiten, rakastaa meitä kaikkia ja hänellä on kaikille suunnitelma, uskon ja luotan tämänkin asian Hänen käsiinsä uskoen, että pelastaa heidätkin, vaikka sitten kuolenan hetkellä. Tuntemattomat ovat Jumalan tiet.

Kiihkoluterilaiset serkut on. Yksi vetää seurakuntajuttuja, ainakin aiemmin. Siinä se elämä menee.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on keksitty rippituoli ja anekauppa.

Ripittäytyminen on hyvä asia jos se tehdään vilpittömästi. Katolinen anekauppa lakkautettiin jo ajat sitten, uskon kanssa sillä ei ollut mutään tekemistä vaan rahanahneuden.

Mistä ap olet saanut päähäsi että uskovan elämässä ei olisi mitään kivaa tai kaikki kiva olisi kielletty syntinä?

Minulle ei tule mieleen yhtään kivaa asiaa, joka minulta olisi kielletty sen takia, että olen uskovainen.

Ei ole (synkkää kuoleman odotusta). Mutta uskoisin, että on aika paljon lohdullisempaa ajatella edessä olevaa varmaa kuolemaa, kun on luottamus siihen, että tämän elämän päätyttyä odottaa vielä parempi elämä.

Elämään liittyvät rajoitukset näyttäytyvät yleensä muille pahempina kuin uskovalle itselleen. Esim. henkilö, joka ei käytä alkoholia vakaumuksellisista syistä, ei ajattele, että hänen elämänsä on kurjaa, kun hän ei SAA juoda. Ennemminkin ajatus on se, että välttyy monelta alkoholin tuomalta ikävältä asialta (aika pieni on se turvallisen ja riskittömän alkoholinkulutuksen määrä).

Itselleni usko tuo turvaa ja iloa elämään!

Niissä "rajoituksissa" saattaa piilläkin siunaus. Minä lopetin seksin harrastamisen tultuani uskoon, koska ymmärsin, että Jumalan tahto on, että seksi kuuluu avioliittoon. Sillä on ollut valtavan positiivinen vaikutus elämääni, vaikka selibaatissa ei olekaan ollut ollenkaan helppoa elää. Omanarvontuntoni on kohonnut valtavasti, kun tiedän että mies ei saa kehoani, ennen kuin hän on tunnustanut Jumalan ja ihmisten edessä, että haluaa sitoutua minuun loppuelämäkseen. Miesten tapaileminen ja seurustelu ovat paljon yksinkertaisempia, kun pelisäännöt ovat molemmille osapuolille selvät: seurustelu tähtää avioliittoon ja avioliitto on elinikäinen.

Miksiköhän nimenomaan suomalaiset uskovaiset ajattelevat, että ainoat synnit ovat tupakan poltto, alkoholinkäyttö ja irtosuhteet. Tiedän monia uskovaisia saarnaajamiehiä ja naisiakin joilla on keskivartalo-obesiteettia - eli siis harrastavat mässäilyä ja sekö ei olekaan sitten syntiä. Juoruilu ja rahanahneuskin ovat syntejä.

Saako sitä olla uskovainen, vaikka ei ole suu vaahdossa joka rautatieasemalla pamauttamassa ihmisiä raamatulla päähän. Armostahan sitä pelastutaan, eikä tekojen kautta vai mitä uskovaiset?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. En voi selittää tätä, koska sinulla ei ole edellytyksiä ymmärtää. Uskovalle on kaikki luvallista (mutta kaikki ei ole hyödyllistä), joten ei ole kieltoja ja rajoituksia.

Ilman Jeesusta sinulla ei ole oikeaa elämää.

Mitä elämää me jeesuksettomat sitten elämme?

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän nimenomaan suomalaiset uskovaiset ajattelevat, että ainoat synnit ovat tupakan poltto, alkoholinkäyttö ja irtosuhteet. Tiedän monia uskovaisia saarnaajamiehiä ja naisiakin joilla on keskivartalo-obesiteettia - eli siis harrastavat mässäilyä ja sekö ei olekaan sitten syntiä. Juoruilu ja rahanahneuskin ovat syntejä.

Ja vissiin tuo muiden tuomitseminen mitä moni uskova tuntuu harrastavan. Eikö tuomitseminen ole Jullen ja Jessen heiniä?

Ei ole. Jos toden teolla uskoo, eikä siis ole jonkun ulkoisen pakotteen alaisena, on elämä iloineen ja ajoittaisine kärsimyksineen päinvastoin paljon antoisampaa.

Ei ole.

Uskovat ovat yhtä epävarmoja ja totuutta etsiviä ihmisiä kuin muutkin tässä maailmassa.

On sairasta ja harhaista luulla tietävänsä, millaisia ihmisiä uskovat ovat ja mitä he miettivät ja ajattelevat elämästä ja mahdollisesta tuon puoleisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän nimenomaan suomalaiset uskovaiset ajattelevat, että ainoat synnit ovat tupakan poltto, alkoholinkäyttö ja irtosuhteet. Tiedän monia uskovaisia saarnaajamiehiä ja naisiakin joilla on keskivartalo-obesiteettia - eli siis harrastavat mässäilyä ja sekö ei olekaan sitten syntiä. Juoruilu ja rahanahneuskin ovat syntejä.

Ja vissiin tuo muiden tuomitseminen mitä moni uskova tuntuu harrastavan. Eikö tuomitseminen ole Jullen ja Jessen heiniä?

Nimenomaan. Me emme ole täällä tuomitsemassa. Valitettavasti monilla tuntuu synnin ja syntisen vihaaminen menevän sekaisin. Teot voi ja pitääkin välillä tuomita, mutta ihmistä ei. Me ollaan kaikki alttiita vaikka mihin pahuuteen.

Kasvoin luterilaisessa (ei-lestadiolaisessa) keskivertoa uskovaisessa kodissa ja joo, noinhan se menee. Rajoitukset varsinkin lapsille ja nuorille, jotka eivät itse saa päättää omista asioistaan, ovat tiukat.

Toki riippuu myös perheestä. On myös liberaaleja uskovaisperheitä, joissa lapsiin luotetaan ja lapset saavat elää maailmassa. Mutta minun kokemukseni mukaan syntinä voidaan kyllä pitää telkkarin katsomista, pelejä, pokémoneja, seurustelua... Myös ei-uskovaisten lasten ja nuorten seura voi olla kyseenalaista.

Omasta näkökulmastani uskolla ei ole juuri positiivista vaikutusta lapsen ja nuoren elämään.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän nimenomaan suomalaiset uskovaiset ajattelevat, että ainoat synnit ovat tupakan poltto, alkoholinkäyttö ja irtosuhteet. Tiedän monia uskovaisia saarnaajamiehiä ja naisiakin joilla on keskivartalo-obesiteettia - eli siis harrastavat mässäilyä ja sekö ei olekaan sitten syntiä. Juoruilu ja rahanahneuskin ovat syntejä.

Alkoholin ja irtosuhteiden vaikutus muihin ihmisiin on valtavan paljon suurempi kuin tuon mainitsemasi "mässäilyn". Tupakanpoltostakin koituu enemmän haittaa muille, kuin lihavuudesta, johtuipa se sitten mistä syystä tahansa. Toisaalta joissakin lahkoissahan nimenomaan pitää olla laiha (koivuniemeläisyys taisi ainakin olla sellainen).

Vierailija kirjoitti:

Niissä "rajoituksissa" saattaa piilläkin siunaus. Minä lopetin seksin harrastamisen tultuani uskoon, koska ymmärsin, että Jumalan tahto on, että seksi kuuluu avioliittoon. Sillä on ollut valtavan positiivinen vaikutus elämääni, vaikka selibaatissa ei olekaan ollut ollenkaan helppoa elää. Omanarvontuntoni on kohonnut valtavasti, kun tiedän että mies ei saa kehoani, ennen kuin hän on tunnustanut Jumalan ja ihmisten edessä, että haluaa sitoutua minuun loppuelämäkseen. Miesten tapaileminen ja seurustelu ovat paljon yksinkertaisempia, kun pelisäännöt ovat molemmille osapuolille selvät: seurustelu tähtää avioliittoon ja avioliitto on elinikäinen.

Tämä. Elämä muuttuu merkittävästi helpommaksi, kun omaksuu tietyt säännöt. Lisäksi ei tule ongelmia itsekurin tai päätöksentekouupumuksen kanssa, koska olet kerran sitoutunut niihin päätöksiisi.

Sitäpaitsi ei meiltä ole kielletty mitään muuta kuin vahingollinen käytös. Seksi sinänsä ei ole synti, päinvastoin, seksi avioliitossa on mitä suurimmassa määrin Jumalan siunaama. Satunnainen seksi on kielletty, koska se aiheuttaa ihmisille enimmäkseen riesaa, huolta, murhetta ja terveys- ja turvallisuusriskejä, vallankin naisille.

Herkkujen syöntiä ei ole kielletty. Mässäily on, koska se on haitallista. Viha on syntiä, ei siksi että siitä olisi muille haittaa vaan koska vihaamalla vaan pilaa oman elämänsä ja Jumala noin yleisesti ottaen tahtoo meidän olevan onnellisia ja elävän hyvää elämää. Jne.

Minulle ainakin uskonnon suurin anti on siinä, että elämäni on helppoa ja tunnen syvää rauhaa ja turvallisuutta juuri nyt. Olen siinä mielessä huono kristitty että en ajattele kuolemanjälkeistä elämää juuri lainkaan: koen että se on Jumalan "päänsärky". Minun hommaani on elää niin hyvin kuin taidan ja Jumala huolehtii sitten siitä elämän jälkeisestä ajasta. Ja kuten aiempi kommentoija jo totesi, luotan siihen että hyvä ja kaikkivaltias Jumala on kyllä keksinyt miten järjestää asiat niin, että hyvät ihmiset eivät joudu helvettiin. Tai oikeastaan kukaan, koska en näe että ikuinen kadotus olisi kohtuullinen rangaistus mistään synnistä.