Lue keskustelun säännöt.
Kollega aiheuttaa stressiä
17.01.2024 |
Ei ole kovin montaa kertaa elämässä tullut vastaan, että joku ihminen voi läsnäolollaan aiheuttaa näin kovaa stressiä. Itse istun joka päivä toimistolla, koska on ihan mahtavat ihmiset ympärillä. Oma tiimini on harvoin fyysisesti toimistolla ja on todella kiva jos tulevat, paitsi tämä yksi. Kun hän ilmoittaa tulevansa paikan päälle toimistolle niin stressaannun siitä jostain syystä todella paljon ja tulen kiukkuiseksi.
Hän on ihan mukava ihmisenä ja vaihdellaan kuulumisia, mutta saa jostain syystä niskavillat pystyyn kun joku on hänessä kuitenkin karmivaa. En ikinä haluaisi jäädä hänen kanssaan kahdestaan mihinkään. Tänään hän aamulla ilmoitti tulevansa tänne taas ja stressitaso nousi aivan älyttömästi. Olen koittanut pohtia, että mikä hänessä on sellaista ja en ole löytänyt syytä. Hän pukeutuu siististi, ei haise, puhuu asiallisesti ja välillä tekee jopa töitä. On suhteellisen uusi meidän tiimissä ja koittaa sopeutua meidän kanssa työskentelyyn ja itse pyrin opastamaan häntä ja tukemaan kuitenkin, että hänellä olisi hyvä olla meidän kanssa. Tiimissämme ei ole kuitenkaan resursseja pitää ihmistä, joka ei opi tai sopeudu.
onko teillä tullut vastaan näitä ihmisiä, joista tulee jotenkin epämääräinen olo, vaikka ei pitäisi syytä olla? Millä saitte päänne käännettyä ja pystyitte olemaan toisen seurassa ihan normaalisti?
Kommentit (31)
Samanlainen tilanne itsellä töissä. Olen päätynyt pysymään etänä, kun uusi tulokas aiheuttaa monilla toimillaan niin paljon ärtymistä ja stressiä itselle, etten halua olla samassa tilassa. Hän on hallityöntekijä, ja pidän häntä äärettömän laiskana. Työpaikalla olisi paljonkin tekemistä, johon tarttua, sen sijaan hän on jämähtänyt toimistoon etätyöpisteelle, vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä tietokoneella. Aika kuluukin sitten avokonttorissa tyhmiä juttuja hölötellessä ja häiriten avokonttorin työrauhaa.
Hänen persoonansa ja sanomiset saavat myös itsellä nousemaan niskakarvat pystyyn. Kaikin puolin tyyppi, joka vaikuttaa töihin potkittavalta ja äärettömän paljon typeryyksiä laukovalta. Hänen koeaika on pian ohi, en usko palaavani toimistolle, haen aktiivisesti uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen juttu, jos kerran aidosti et itsekään ymmärrä, että mikä hänessä saa karvat pystyyn. Minulla on oma kokemus uudesta työkaverista, joka oli hyvä ja tarkka työntekijä, ja iihmisenä sinänsä ihan mukava ja halusi tutustua. Samaa sukupuolta kuin itsekin olen. Mutta ihan jo ensi päivistä asti jokin hänessä ärsytti aivan kamalasti.
Kai se hänen tapansa tutustua tai jokin hänessä tuntui liian aggressiiviselta ja tunkeilevalta, vaikken osannut suoraan nimetä, että miten. Kun hän tuli juttelemaan, niin tuntui että en halunnut vastailla hänelle, en halunnut avata elämääni hänelle yhtään. Ehkä hän onnistui olemaan jotenkin tunkeileva, vaikkei varsinaisesti edes ollut kun miettii mitä hän puhui. Se jokin.
Vaihdoin sitten jonkin ajan kuluttua työpaikkaa (pääasiallisesti muista syistä, mutta tämäkin vaikutti asiaan) ja huokaisin helpotuksesta. Aiempi työpaikka työkavereineen oli ollut aivan ihana, mutta hänen vuokseen suorastaan ahdisti mennä töihin, kun pelkäsi myös hänen olevan vuorossa. Jonkin aikaa työpaikan vaihdoksen jälkeen hänen kuvansa pomppasi esiin Facebookin kaveriehdotuksissa ja tuntui oikeasti, että saan paniikkikohtauksen. Jokin siinä ihmisessä hankasi tosi pahasti vastakarvaan.
En ole kokenut tuollaista, että joku toinen ihminen stressaisi. Joistakin ihmisistä en pidä, mutta sitten vain vietän heidän kanssa niin vähän aikaa kuin mahdollista. Myös harrastuksissa on jatkuvasti ihmisiä, joista ei yhtään ota selvää onko lintu vai kala ja heistä tulee vähän outo fiilis. Mutta en stressaa asiasta tai koe mitenkään raskaaksi sitä tai muutenkaan asia ei haittaa ollenkaan. En vain sitten ole heidän kanssaan ja otan sellaisen "ei kiinnosta, aivan sama" - asenteen. Tottakai siis tervehdin aina kohteliaasti ja jos kysytään jotain vastaan ystävällisesti, mutta muuten olen niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Toki varmasti vaikeampaa jos toimistolla on pakko olla joka päivä tai joka päivä harrastuksessa on tällainen ihminen.
En oikein ymmärrä. Kyllä sinun pitäisi pystyä vähän paremmin analysoimaan, mikä hänessä ärsyttää, tai muuten voit vain etsiä syytä itsestäsi. Projisoitko jotakin omia tuntemuksiasi häneen? Esim. tuoko hän sinulle mieleen sen, kun olit itse uusi työntekijä ja ehkä hieman avuton ja stressaantunut (hän ei siis välttämättä itse ole avuton ja stressaantunut, mutta sinä projisoit omia tunteitasi, esim. koska hän on nuoren näköinen tai jotain)?
Totta kai olen kohdannut tosi stressaaviakin kollegoja, mutta yleensä siihen löytyy joku "syy". Jos on fiksu ihminen, analyyttinen mieli ja ok itsetunto, niin tuollaiset epämääräiset projisoinnit pystyy kyllä selättämään mielestään. Se onkin sitten vaikeampaa, jos "laukaiseva tekijä" on oikeasti siinä toisessa ihmisessä. Toimeen pitää tulla kuitenkin, ylin ystävä ei tarvitse olla.
Lause "tiimissämme ei ole kuitenkaan resursseja pitää ihmistä, joka ei opi tai sopeudu" on älyttömän jyrkkä siihen nähden, että sinulle henkilökohtaisesti tulee epämääräinen tunne kyseistä ihmisestä ilman, että pystyt edes erittelemään onko kyseessä oikeasti oppimmattomuus ja sopeutumattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin nyt karvat kenestäkään nousee pystyyn. Ei kyllä oman elämän aikana ole oikeastaan kuin pari ihmistä ollut joista nyt jää vähän kummallinen fiilis. Toinen oli juoppo joka tuli joskus juttelemaan. Hänestä paljastuikin sitten perheväkivaltaa. Toinen oli sellainen mies jolla oli erittäin kylmät silmät ja pistävä katse. Hänestä tuli kummallinen olo ja ilmeni että hän oli hyvin kontrolloiva kumppaniaan kohtaan.
Ärsyttäviä ihmisiä on toki tullut vastaan paljonkin mutta sellaisia jotka saa karvat pystyyn vain muutama. Eli en yhdistäisi ärsyttävyyttä välttämättä mihinkään karvat pystyssä efektiin. Tai mitä se nyt kullekin tarkoittaa.
Positiivistahan tässä on se, että AP sentään avasi tämän keskustelun eli on jollain tasolla ajatellut asiaa.
Pahimmassa tapauksessa ihmiset luottavat täysin sokeasti näihin omiin epämääräisiin tuntemuksiinsa, ja joku saa jopa potkut syyttä suotta, kun on käyty ihan viattomasti vähän puhumassa pomolle toisen "sopeutumattomuudesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä tapauksissa joissa toinen ihminen järjellä ajateltuna on mukava ja käyttäytyy hyvin, mutta silti aiheuttaa epämukavia tuntemuksia, voi ehkä olla kysymys ihan vaikka jostain elekielen poikkeavuudesta? Ehkä ihmisen ilmeet ja eleet eivät jotenkin ihan istu luontevasti vaikkapa siihen mitä sanotaan tai mitä tapahtuu, ja siitä herää sitten alitajuisesti tulkinta, että tuolla ei ole puhtaat jauhot pussissa?
Itse olen ehkä jonkin verran sosiaalisesti poikkeava ja joutunut opettelemaan vuorovaikutusta, ilmeitä ja elehdintää matkimalla ja televisiosta. Voisin kuvitella että minusta voi joku saada karvansa pystyyn.
Ja siis vaikka kommentoinkin tähän jo aiemmin, niin haluun vaan sanoo, että en tietenkään tarkoita myöskään sitä, etteikö omaan perstuntumaan saisi luottaa. Ei tietenkään tarvitse esim. lainata lounasrahaa tai siirtää työkaveruutta vapaa-ajalle, jos henkilöstä tulee "outo olo". Töissä pitää kuitenkin muistaa työnantajan intressit. Siihen on joku syy, miksi hänet on palkattu. Työnantaja saa tietysti viheltää pelin poikki tarvittaessa. Mutta mun mielestä se ei ole rivityöntekijän hommaa päättää, kuka saa olla talossa ja kuka ei. Jos pomo kysyy mielipidettä uudesta ihmisestä, niin saa tietysti vastata tai jos on jotakin vedenpitävää palautetta työskentelystä.
Koulumaailmasta tulee mieleen yksi hämmentävä ihminen, joka saattaa vaikuttaa ensin suht normaalilta avoimelta ihmiseltä. Mä en todellakaan tiedä, mikä hänellä on, mutta en siltikään sanoisi tunnetta epämääräiseksi. Hän on jostakin syystä x todella liian tuttavallinen ja käytökseltään "rajaton", hepulikohtauksia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa on niin, että olet aiemmin elämässäsi tavannut ihmisen, joka aiheutti sinulle aikoinaan ikäviä tunteita. Jos tuon uuden työtoverin olemuksessa tai puheessa on jotain sellaisia piirteitä, jotka alitajuisesti yhdistät tuohon vanhaan tuttavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi ja sama kirjoittaja.
Miten niin? Itse en ole AP, kirjoitin tätä ennen 3 viestiä, en kaikkia.
Toivoisin kyllä AP:lta jonkinlaista "välianalyysia" tähän, tai keskustelu alkaa aikalailla olla taputeltu muuten, kiinnostavasta aiheesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työkaveri, joka oli aluksi mukava, mutta oltuaan työssä muutaman kuukauden hän alkoi juoruta muista ihan päättömällä tavalla, osa jutuista ei ollut lähelläkään totuutta. Olisipa minullakin noussut karvat pystyyn ensireaktiona, niin en olisi kertonut hänelle mitään itsestäni!
Vierailija kirjoitti:
Näissä tapauksissa joissa toinen ihminen järjellä ajateltuna on mukava ja käyttäytyy hyvin, mutta silti aiheuttaa epämukavia tuntemuksia, voi ehkä olla kysymys ihan vaikka jostain elekielen poikkeavuudesta? Ehkä ihmisen ilmeet ja eleet eivät jotenkin ihan istu luontevasti vaikkapa siihen mitä sanotaan tai mitä tapahtuu, ja siitä herää sitten alitajuisesti tulkinta, että tuolla ei ole puhtaat jauhot pussissa?
Itse olen ehkä jonkin verran sosiaalisesti poikkeava ja joutunut opettelemaan vuorovaikutusta, ilmeitä ja elehdintää matkimalla ja televisiosta. Voisin kuvitella että minusta voi joku saada karvansa pystyyn.
Tai diagnosoimaton autismi.
Muista, että työelämässä ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen pl. selkeät asiattomuudet, kuten lähentelyt yms.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaveri, joka oli aluksi mukava, mutta oltuaan työssä muutaman kuukauden hän alkoi juoruta muista ihan päättömällä tavalla, osa jutuista ei ollut lähelläkään totuutta. Olisipa minullakin noussut karvat pystyyn ensireaktiona, niin en olisi kertonut hänelle mitään itsestäni!
Mulla on periaate, että en tee muista päätelmiä muiden puheiden pohjalta. Kuitenkin toistaiseksi on joka kerta käynyt niin, että muiden puheisiin olisi pitänyt luottaa silloin kun se "tuomio" on tullut monelta ihmiseltä eikä vain yhdeltä. Vaikeaa sitten ottaa etäisyyttä kaikenlaisiin ongelmakimppuihin ja mm. liian avoimiin seksiasioistaan avautujiin, kun on alkuun koettanut olla heille ystävällinen muiden kartellessa.
Olen itse uusi työntekijä tiimissä, ja voisin luulla että ap kirjoittaa minusta. Sen vaan näkee, että jokin minussa hankaa tiimikaveria. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä että olemme todella paljon samanlaisia, mutta silti työskentelytavoissa vähän eri tyylisiä. Olen alussa ehkä myös liian seurallinen, ehkä se ärsytti kun halusin tutustua tiimiläisiin ja olin tottunut aikaisemmassa työpaikassa siihen. Täällä kukaan ei tapaa työkavereita työajan jälkeen, pelkkä ajatuskin on kauhistus.
Nyt olen omaksanut samanlaisen "kohteliaat mutta etäiset"-suhtautumistavan, mutta vahinko on varmaan jo tapahtunut.
Tiimiläinen on perfektionisti ja tosi jäykkä toimintatavoiltaan ja itse olen joustavampi. Ehkä tämä mun "joustavuus" sitten ärsyttää. En ole laiska, ja aikaisemmissa työpaikoissa minua on kehuttu ahkeraksi ja tehokkaaksi, mutta uusissa työtehtävissä tietenkin teen hitaammin kuin konkarit. Esihenkilö on sanonut, että on voimavara jos on erilaisia tapoja ja tyylejä tehdä töitä. Kyselin ehkä liikaa, enkä vain tehnyt mekaanisesti niin kuin ennenkin. En kyllä omasta mielestäni kyseenalaistanut vaan halusin aidosti tietää miksi joku juttu tehdään jollain tietyllä tavalla.
Itseäni on alkanut jo hieman ahdistamaan kokoaikainen kyylääminen ja seläntakana juoruaminen. En viihdy enää tässä tiimissä just sen takia vaikka työtehtävät ja muut ovatkin mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Jospa on niin, että olet aiemmin elämässäsi tavannut ihmisen, joka aiheutti sinulle aikoinaan ikäviä tunteita. Jos tuon uuden työtoverin olemuksessa tai puheessa on jotain sellaisia piirteitä, jotka alitajuisesti yhdistät tuohon vanhaan tuttavaan.
Sama tuli mieleen. Jatkuvastihan yhdistelemme tapaamiemme ihmisten olemuksia enemmän ja vähemmän alitajuisesti menneisyydessä kohtaamiimme ihmisiin, ja teemme olettamuksia kokemustemme pohjalta. Kannattaa siis miettiä onko kyse tästä, ja mitä voi tehdä pärjätäkseen tunteen kanssa. Tuollaisen ei saa antaa vaikuttaa siihen saako uusi työkaveri jatkaa tehtävässä, jos hänen käyttäytymisensä on asiallista ja hoitaa tonttinsa.
Oletko varma, että vika ja sopeutumisvaikeus on hänessä, eikä sinussa?
Miksi ylipäänsä hänen pitäisi sopeutua teidän tiimiin, eikä koko tiimin yhdessä ja kaikkien jåsenten yksilöiden kannalta olisi parempi, että tulee uusia vaikutteita ja tiimi ja sen toimintatavat uudistuvat eikä jämähdä paikoilleen?
Mieti siis rehellisesti, mistä se sun epåmukava olo johtuu. Todennäköisesti siitä, että sun itse pitäis nyt tulla ulos mukavuusalueelta ja oppia uusia asioita. Jos ei muusta niin kollegoihin suhtautumisesta ja tiimityöstä. Ja tietenkin se on vähän epämukavaa. Mutta usko vaan, työmarkkinakilpailussa siitä on sulle itsellesikin enemmän hyötyä kun jämähtämisestä.