Olenko ihan hullu kun ajattelen omaa kuolemaani?
Asia on nyt niin, että olen " sairastanut" noin 8 vuotta. Vatsan kanssa on ollut ongelmia ja vasta nyt, 2 viikon päästä olen pääsemässä tutkimuksiin.
Pessimisti kun pohjimmilani olen olen ruvennut miettimään sitä, että mitä jos ne löytävätkin jonkin kuolemaan johtavan sairauden? Miten kertoa perheelle ja lähimmäisille? Miten peheeni pärjää (avomies ja 3v poika) jos kuolen? Olemme juuri ostaneet asunnon ja velkaa on. Suurin pelko on miten muut asian ottavat. Itse olisin melkein vain tyytyväinen jos pääsisin pois koska olen kärsinyt liiankin kauan. Välillä on parempia päiviä ja välillä näitä päiviä kuten tänään kun vain itkettää ja voimat totaalisesti lopussa. Onneksi pieni poikani pitää äidin joteki tolkuissa ja tässä hetkessä kiinni. Miten poikani selviää jos kuolen?
Olen monta kertaa miettinyt tänne kirjoittamista mutta tuntuu, että tämän on niin vähäpätöistä verrattuna muiden ongelmiin ja suruun. Nyt kuitenkin uskalsin. Osaksi tämäkin helpotti kun muille ei voi tästä jutella.
Anteeksi tämä sekava teksti mutta niin on myös ajatukset.
Kiitos, että jaksoitte lukea!
niin kyselit miten paksusuolen tähystys suoritetaan ja valmistelut.Eli jouduin joumaan 3litraa tyhjennysliuosta aloitin aamulla klo 7.kolmen tunnin aikana oli jotava tämä 3l ja aivan hirveän makuista litkua mutta juotua tuli.tähystys oli minulla klo 13.sairaalaan mentäessä hoitaja kutsui huoneeseen jossa vaihdoin kalsarit jalkaa joissa takasauma avoin.sen jälkeen neuvoteltiin kipulääkkeestä olisi pitänyt laittaa tippakanyyli jota kautta lääke tiputettu toimenpiteen aikana,mutta minä neulakammoinen en siihen suostunut joten sain vain kaksi diabamia suun kautta otettuna mutta niiden vaikutus alkoi vasta puolentunnin päästä ja toim.pide piti aloittaa heti joten olin vasta sekasin ja raukea toim.piteen jälkeen.toim pide sellainen että makasin sängyllä kyljelleen ja ja letkua työnnettin suolisoon välillä piti vaihtaa asentoa selälleen ja toiselle kyljelle ei ainaka minua satunut kun pari kertaa kun mentiin suolen mutkien ohi kipu oli kuin kova supistus synnytyksessä mutta meni nopeasti ohi ja kun en ottanut mitään kipulääkettä ni varmaan sen takia vähän koski.vaikka oli kivuton toimenpide silti erittäin epämiellyttävä.hengissä selvisin vaik luulin että kamalamoi olisi ollut.