Joitain vuosia sitten miehen silloin hyvä lapsuudenystäväpariskunta
pyysi esikoisensa kummiksi vain miestäni. Olemme olleet yhdessä nyt 12 vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin he. Heidän käytöksensä oli koko ajan minua kohtaan jotenkin syrjivää, tai outoa. Sen vain aisti, ja tämä kummiasia tietenkin vahvisti sen. Aivan naurettavaa kun minä hoidan kaikki muistamiset ja mies ei mitään, niin hän olisi sitten ollut yksin kummina. Tosi mukava alku ystävyydelle.
No mies kysyi/ varmisti heiltä että tosiaanko tarkoitus että hänet vain pyydetään kummiksi, ja nämä moukat vielä oikein vahvistivat asian. Mies siihen kohteliaasti vastasi, että koska meillä on jo kummilapsi hänellä siltä ajalta kun emme olleet yhdessä, ja minä hoidan hänenkin kaikki lahjansa, muistamisensa niin tulemme kummeiksi vain yhdessä. Eli kieltäytyi kummiudesta, kun tiesi, että minä aivan varmasti hoidan kummiuden velvoitteet, mutta minä en ole tervetullut kummiksi. Tuntui kyllä silloin tosi tosi pahalta, ja loukkaavalta anopin ja koko suvun silmissä. Että muita pyydetään pariskunnittain mutta meiltä vain miestäni yksin, vaikka tosiasiassa olemme naimisissa, vakiintunut pari ja yhteinen elämä.
No arvatakin varmaan saattaa, että tämän jälkeen emme ole käytännössä olleet missään tekemisissä. Muodolliset välit, mutta eivät olleet häissämme, emmekä ole näitä lapsia nähneet. Siinä tyrehtyi täydelliseen ajattelemattomuuteensa tämä ystävyys. Varmaan ajattelivat että eroamme heti. Onko muilla kokemuksia vastaavista menettelyistä? Itse jos lapsia joskus saamme, niin pitää miettiä tarkkaan, itse en vakiintuneista pareista kyllä vaimoa pois jättäisi, varsinkin kun todella vaikea nähdä miestä lahjaostoksilla, ja kummilapsen kortteja ja muistamisia askartelemassa ja itsenäisesti huolehtimassa. Tällöin kyllä onnistutaan hyvin loukkaamaan.
Kommentit (57)
2, outoa. Toivottavasti et ikinä sano tuota ääneen! Itse en kehtaisi.... Mutta tämä ajattelu on juuri tätä minä-minä-maailmaa. Kunhan minulle on hyvä ystävä... Ei mietitä esim miltä ystävästäsi tuntuu, että hänen puolisonsa ei merkitse teille mitään? Huh...
2, Pariskuntana on vähän väistämätöntä etteikö molemmat olisi lapsen kanssa tekemisissä jos toinen on kummi. Siksikin se on hiukan outoa pyytää vain toinen.
Tapaan paljon ystävieni kanssa keskenämme. Toisekseen, ystäväpiirissäni on ihan normia, ettei ole molemmat kummeja. Esim. meillä on ollut periaate, että kumpikin saa valita yhden tärkeän ihmisen lapsen kummiksi. Emme ole halunneet kummeja enempää kuin kaksi. Harvemmin toisen hyvän ystävän kumppani on se toisen läheisin ystävä.
Minunkin mielestäni sellainen ajattelu on jo vanhanaikaista, että kummiksi pitäisi pyytää kumpaakin pariskunnasta. Jos esim. kummiksi on jo valittu vaikka toisen vanhemman hyvä naimaton kaverinainen, niin sittenkö niitä kummeja pitäisikin olla kolme vain siksi, että mukaan otetaan hyvän kaverimiehen vähän tuntemattomampi puoliso? Ei näin.
Tottakai pitää pyytää molempia, jos on pariskunta. Minun mieheni ei kuulu kirkkoon eikä voi olla virallinen kummi, mutta ystäväni on siltikin kohdellut häntä kummina.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:48"]
Tottakai pitää pyytää molempia, jos on pariskunta. Minun mieheni ei kuulu kirkkoon eikä voi olla virallinen kummi, mutta ystäväni on siltikin kohdellut häntä kummina.
[/quote]
Miten "kohdellaan kummina" henkilöä, joka ei ole kummi?
4, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Siihen ei ole mitään estettä, etteikö mies voisi näitä muistamisia tehdä! Jos mieheltä onnistuisi nämä muistamiset yksin niin hienoa olisi! Mutta meidän, ja varmaan useimpien muiden parien tapauksessa, haluaa tietenkin, luonnollisesti varmistaa puolisolta (minulta) mistä tämänikäiset tykkäävät, haluaa hommata kivat kortit ja muistamiset, ei varmasti yksin kyläile niin paljon, minähän se tietenkin kokkaan, järjestän kyläilyjä ja muistamisia, joten todella todella juuri kuten sanoit, en tuolloin ymmärtänyt, enkä nyt ymmärrä, miten tuo käytännössä tapahtuisi, että mieheni yksin virallisena kummina olisi kummiutensa hoitanut. Mietin sitäkin, oliko tarkoitus vain loukata. Ja kyse ei teini-ikäisistä. Ap
Onpa käsittämätön ajatus, ettei mies yksin osaisi lahjoja ja muistamista kummilapselle hoitaa. Onko jollain vielä näin avuttomia miehiä nykyäänkin...
Joissain suvuissa on ihan tavallista pyytää vain yhtä pariskunnan jäsentä kummiksi. Silloin voi olla ajatus, että pyytää sitä puolisoa sitten vaikka seuraavalle lapselle. Kaikilla ei ole valtavaa määrää läheisiä ihmisiä.
Mä en pysty oikein kuvittelemaan miten kukaan edes ajattelisi, että käyttäisi vastasyntynyttä vauvaansa aseena tarkoituksellisesti loukkaamaan. Minusta kyllä kuulostaa siltä, että ap olet vetänyt tyhjästä herneen nenään ja olette hölmöyksissänne loukanneet kummiksi pyytäneitä.
Jos he ap olisivat halunneet katkaista sinuun väliin, niin miksi he olisivat siihen käyttäneet lastaan. Eikö olisi riittänyt, etteivät olisi kutsuneet sua esim kylään enää?
Aika monella minun kavereistani on tilanne, että on sekä naisella että miehellä kummilapsia, jotka saatu jo ihan nuorella iällä ennen suhdetta. Ihan yhdessä he näiden luona vierailevat ja muistavat. Täysin luontevasti, vaikka vain toinen onkin tuon muksun kummi ja toinen taas tuon toisen.
10, LOL! Taidat olla näitä minäminä -ihmisiä? Ei ole avuttomia, mutta luonnollisesti lukee tuossa, että HALUAA JA KYSYY, puolison mielipidettä. Sinulta voisi kysyä, onko jollain näin piittaamattomia puolisoita. Pahoittelen puolestasi.
12 sisälukutaito taas hankassa. Tuossahan luki, että tälläisesti ei ollut kyse. Vaan nimenomaan vakiintunutta avioparia yritetään jättää vaimo rannalle.
Meillä kaksi kummia jäänyt erojen takia unholaan. Onneksi loput ovat pariskunnan toinen puolisko. Mieheni veljet ovat kummeja, enkä nähnyt mitään syytä pyytää tyttöystäviä. En juuri edes tapaa heitä, edes kerran vuodessa. Ei siitä kukaan ole loukkaantunut. Ihmeellistä kohkaamista.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:48"]Tottakai pitää pyytää molempia, jos on pariskunta. Minun mieheni ei kuulu kirkkoon eikä voi olla virallinen kummi, mutta ystäväni on siltikin kohdellut häntä kummina.
[/quote]
Ystäväni lapsi kutsuu meitä molempia kummeiksi, meidät kutsutaan koko perheenä syntymäpäiville, puhutaan monikkona kummeista, kummipoika lähettää kortteja meidän molempien nimellä jne. Mies on todella ylpeä siitä, että hänkin on jollekin lapselle kummi.
11, eiväthän he ole kutsuneetkaan. Ja sen vahvisti vielä tuo, että pyysivät vain miestäni. Mutta nyt jäivät sitten kokonaan ilman kummeja. Me olemme perhekeskeisiä, ja me ajattelemme muidenkin tunteita, kuin vain omiamme. Toivottavasti löysivät kuitenkin näitä yksittäisi kummeja, tai riittävän kelpaavia pariskuntia vauvalleen. Noin vain ei ystävyyttä, ja ihmissuhteita rakenneta. Terv Ap
Minusta alkaa tuntua, että ap:tä ei ole pyydetty kummiksi, koska ne miehen ystävät halusivat nimenomaan antaa miehelle mahdollisuuden toimia kummina ja luoda läheisen suhteen lapseen. Ap ilmeisesti tunnetaan sellaisena välissäsohlaajana, joka olisi sitten ominut kaikki asiat itselleen ja työntänyt miehensä syrjään kummiudesta. Miehen ystävillä riitti uskoa hänen kasvuunsa vastuuseen, ap:llä ei.
meillä kyllä toimittiin noin, molempien lapsien kohdalla. Eli kummiksi pyydetttiin molempien sisarus (yksin) sekä molemmat "valitsi" oman ystävän. Jos olisimme kaikki puolisoineen pyytäneet, olisi kummeja ollut 8, molemmilla. No eipä siinä mitään, ei se lapselta pois ole, jos on paljon kummeja.. mutta näin on myös toimittu ystäväpiirissämme, eikä kukaan ole loukkaantunut. Kysymys ei siis ole siitä, etteikö tykkättäisi/arvostettaisi puolisoita, mutta kummiksi pyysimme sen, jonka kautta puoliso on tullut tutuksi, emmekä myöskään ajatelleet mahdollista eroa tms. Toki asian olisimme voineet hoitaa niin, että molemmat pyytävät vain sisarustaan puolisoineen, joten ystävät olisivat jääneet kysymättä. Mekin olemme molemmat kummeja, eri lapsille, eikä se haittaa yhtään kumpaakaan!
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:04"]
12 sisälukutaito taas hankassa. Tuossahan luki, että tälläisesti ei ollut kyse. Vaan nimenomaan vakiintunutta avioparia yritetään jättää vaimo rannalle.
[/quote]
Otinkin tämän vain esimerkiksi siitä, että ei ole mitään estettä pariskunnan kummivierailuille, vaikka vain toinen on se oikea kummi. Se tietysti on este, jos vaimo vetää herneen nokkaan siitä, että hänetkin olisi pitänyt kutsua vielä yhdeksi ylimääräiseksi oikeaksi kummiksi.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:48"]Tottakai pitää pyytää molempia, jos on pariskunta. Minun mieheni ei kuulu kirkkoon eikä voi olla virallinen kummi, mutta ystäväni on siltikin kohdellut häntä kummina.
[/quote]
Ystäväni lapsi kutsuu meitä molempia kummeiksi, meidät kutsutaan koko perheenä syntymäpäiville, puhutaan monikkona kummeista, kummipoika lähettää kortteja meidän molempien nimellä jne. Mies on todella ylpeä siitä, että hänkin on jollekin lapselle kummi.
[/quote]
No on teillä sitten kovin kummikeskeistä toimintaa...
Mielestäni on vanhanaikaista pyytää molempia kummeiksi vain velvollisuudesta. Ehkä heillä on muitakin läheisiä. Ei se, että joku on minulle hyvä ystävä, tarkoita sitä, että hänen puolisonsa on meille läheinen.