Joitain vuosia sitten miehen silloin hyvä lapsuudenystäväpariskunta

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:06"]

11, eiväthän he ole kutsuneetkaan. Ja sen vahvisti vielä tuo, että pyysivät vain miestäni. Mutta nyt jäivät sitten kokonaan ilman kummeja. Me olemme perhekeskeisiä, ja me ajattelemme muidenkin tunteita, kuin vain omiamme. Toivottavasti löysivät kuitenkin näitä yksittäisi kummeja, tai riittävän kelpaavia pariskuntia vauvalleen. Noin vain ei ystävyyttä, ja ihmissuhteita rakenneta.  Terv Ap

[/quote]

Juu, juu. Eli sinä ja miehesi katsotte kaikkea jonkun pariskuntavinkkelin läpi ja miehesi ystävät puolestaan katsovat ennen kaikkea ystävinä asioita. Täytyy sanoa, että tapasi kuulostaa ahdistavalta. Älä huolehdi, kyllä ne miehen ex-ystävät varmasti löysivät itselleen sopivat ja mukavat kummit joistain muista ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:11"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:48"]Tottakai pitää pyytää molempia, jos on pariskunta. Minun mieheni ei kuulu kirkkoon eikä voi olla virallinen kummi, mutta ystäväni on siltikin kohdellut häntä kummina.

[/quote]

Ystäväni lapsi kutsuu meitä molempia kummeiksi, meidät kutsutaan koko perheenä syntymäpäiville, puhutaan monikkona kummeista, kummipoika lähettää kortteja meidän molempien nimellä jne. Mies on todella ylpeä siitä, että hänkin on jollekin lapselle kummi.

[/quote]

No on teillä sitten kovin kummikeskeistä toimintaa...

[/quote]

Vastasin kysymykseen miten kohdellaan kummina ihmistä joka ei ole virallinen kummi.

22, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, kuuluu vanha sanonta! Taidat kuulua näihin moukkiin, jotka ensisijaisesti ajattelevat vain itseään...

Siis olitteko te naimisissa jo tuolloin kun miestäsi kummiksi pyysivät? Pyysivätkö he muut kummit pariskunnittain? Olisko voinut olla kyse vain sellaisesta, että molemmat pyysivät yhtä ystäväänsä kummiksi?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:16"]22, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, kuuluu vanha sanonta! Taidat kuulua näihin moukkiin, jotka ensisijaisesti ajattelevat vain itseään...

[/quote]

Eikö kummiasioissa nimenomaan ajatellakin itseä ja omaa vauvaa? Ensisijaisesti siinä kai omalle perheelle etsitään sopivinta henkilöä eikä niin että yritetään miellyttää jotain muuta.

Minä en pyytänyt pariskuntia kummeiksi siksi että opin kerrasta. Siskoni ja silloinen miehensä ovat esikoisen kummia,ja sitten tuli ero.Ei ole tuosta miehestä sen koomin kuulunut.

Siksi toisen ja kolmannen kohdalla pyysin kummiksi vain niitä jotka olivat olleet jo ystäviäni,en kenenkään puolisoita.

Puolisoa ei pyydetä, jos hän ei ole läheinen. Luulisi olevan kaikille ihan selvää.

Ap:n kannattaisi vähän miettiä sitä kummiriidan aikaista tilannetta. Menikö silloin jotenkin miehen kanssa huonosti? Olisiko mahdollista, että miehellä oli silloin jotain sutinaa, josta vain hänen ystävänsä tiesivät eivätkä tietenkään kertoneet ap:lle?

Jos ne muut kummiksi pyydetyt olivat pariskuntia ja ap:n ja miehen tapauksessa vain mies, niin sitten niillä saattoi olla ihan hyvä syy ajatella, että ap ei enää kovin kauaa matkassa pysy.

Sitten taas jos kummiksi oli toisena pyydetty joku yksinäinen ihminen tai pariskunnan puolikas myös, niin ap:n miestä oli pyydetty saman käytännön mukaan.

Mun mielestä kaverinne toimi ihan normaalisti. Lisäksi teidän toimintanne oli vähän noloa. Eihän kummiksi pyydetty voi alkaa noin asettamaan lapsen vanhemmille mitään ehtoja ja vaatimuksia, että "jos ette ota sitäkin kummiksi niin minäkään en tule!!!". Olisiko sinusta sitten kiva olla tullut valituksi kummiksi väkisin, koska miehesi niin vaati tai vasten lapsen vanhempien tahtoa mutta siksi että olet miehesi vaimo? Niin.

On täysin korrektia pyytää vain toinen puolisoista. Kummeja saa olla max. 4, joten kahdesta pariskunnasta muodostuva kummilauma voi johtaa siihen , etyä joku läheinen ystävä ei voi toimia kummina. Kummius voi olla jopa taakka joillekin, ei vaan kehtaa kieltäutyä, kun pyydetään.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:59"]Onpa käsittämätön ajatus, ettei mies yksin osaisi lahjoja ja muistamista kummilapselle hoitaa. Onko jollain vielä näin avuttomia miehiä nykyäänkin...

[/quote]

Toki varmaan joka mies pystyy ja osaa hoitaa muistamiset noin teoriassa. Aivan eri juttu sitten on toimiiko näin ja muistaako? Useimmiten varmaan ei ja ko.asiat jäävät naisen harteille.

Ja sitten, miksi niitä kummeja valitaan? Kummin tehtävä on tukea kristillistä kasvatusta. Te tapauskovaiset ette tätä tajua, vaan kutsutte papin kotiinne kun se nyt sattuu olemaan tapana. Aivotonta.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:36"]

pyysi esikoisensa kummiksi vain miestäni. Olemme olleet yhdessä nyt 12 vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin he. Heidän käytöksensä oli koko ajan minua kohtaan jotenkin syrjivää, tai outoa. Sen vain aisti, ja tämä kummiasia tietenkin vahvisti sen. Aivan naurettavaa kun minä hoidan kaikki muistamiset ja mies ei mitään, niin hän olisi sitten ollut yksin kummina. Tosi mukava alku ystävyydelle.

No mies kysyi/ varmisti heiltä että tosiaanko tarkoitus että hänet vain pyydetään kummiksi, ja nämä moukat vielä oikein vahvistivat asian. Mies siihen kohteliaasti vastasi, että koska meillä on jo kummilapsi hänellä siltä ajalta kun emme olleet yhdessä, ja minä hoidan hänenkin kaikki lahjansa, muistamisensa niin tulemme kummeiksi vain yhdessä. Eli kieltäytyi kummiudesta, kun tiesi, että minä aivan varmasti hoidan kummiuden velvoitteet, mutta minä en ole tervetullut kummiksi. Tuntui kyllä silloin tosi tosi pahalta, ja loukkaavalta anopin ja koko suvun silmissä. Että muita pyydetään pariskunnittain mutta meiltä vain miestäni yksin, vaikka tosiasiassa olemme naimisissa, vakiintunut pari ja yhteinen elämä.

No arvatakin varmaan saattaa, että tämän jälkeen emme ole käytännössä olleet missään tekemisissä. Muodolliset välit, mutta eivät olleet häissämme, emmekä ole näitä lapsia nähneet. Siinä tyrehtyi täydelliseen ajattelemattomuuteensa tämä ystävyys. Varmaan ajattelivat että eroamme heti. Onko muilla kokemuksia vastaavista menettelyistä? Itse jos lapsia joskus saamme, niin pitää miettiä tarkkaan, itse en vakiintuneista pareista kyllä vaimoa pois jättäisi, varsinkin kun todella vaikea nähdä miestä lahjaostoksilla, ja kummilapsen kortteja ja muistamisia askartelemassa ja itsenäisesti huolehtimassa. Tällöin kyllä onnistutaan hyvin loukkaamaan.

[/quote]

Siis olitte vai ette olleet naimisissa, kun pyysivät miestäsi kummiksi?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 07:36"]

pyysi esikoisensa kummiksi vain miestäni. Olemme olleet yhdessä nyt 12 vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin he. Heidän käytöksensä oli koko ajan minua kohtaan jotenkin syrjivää, tai outoa. Sen vain aisti, ja tämä kummiasia tietenkin vahvisti sen. Aivan naurettavaa kun minä hoidan kaikki muistamiset ja mies ei mitään, niin hän olisi sitten ollut yksin kummina. Tosi mukava alku ystävyydelle.

No mies kysyi/ varmisti heiltä että tosiaanko tarkoitus että hänet vain pyydetään kummiksi, ja nämä moukat vielä oikein vahvistivat asian. Mies siihen kohteliaasti vastasi, että koska meillä on jo kummilapsi hänellä siltä ajalta kun emme olleet yhdessä, ja minä hoidan hänenkin kaikki lahjansa, muistamisensa niin tulemme kummeiksi vain yhdessä. Eli kieltäytyi kummiudesta, kun tiesi, että minä aivan varmasti hoidan kummiuden velvoitteet, mutta minä en ole tervetullut kummiksi. Tuntui kyllä silloin tosi tosi pahalta, ja loukkaavalta anopin ja koko suvun silmissä. Että muita pyydetään pariskunnittain mutta meiltä vain miestäni yksin, vaikka tosiasiassa olemme naimisissa, vakiintunut pari ja yhteinen elämä.

No arvatakin varmaan saattaa, että tämän jälkeen emme ole käytännössä olleet missään tekemisissä. Muodolliset välit, mutta eivät olleet häissämme, emmekä ole näitä lapsia nähneet. Siinä tyrehtyi täydelliseen ajattelemattomuuteensa tämä ystävyys. Varmaan ajattelivat että eroamme heti. Onko muilla kokemuksia vastaavista menettelyistä? Itse jos lapsia joskus saamme, niin pitää miettiä tarkkaan, itse en vakiintuneista pareista kyllä vaimoa pois jättäisi, varsinkin kun todella vaikea nähdä miestä lahjaostoksilla, ja kummilapsen kortteja ja muistamisia askartelemassa ja itsenäisesti huolehtimassa. Tällöin kyllä onnistutaan hyvin loukkaamaan.

[/quote]

Siis olitte vai ette olleet naimisissa, kun pyysivät miestäsi kummiksi?

[/quote]

Kas vaan, ap jäi kiinni provostaan. Ilmankos ei ole tänne enää kirjoitellut.

Etkö käsitä että pyydettiin kummia ei kummeja?

Teit virheen kun tuppasit itsesi siihen väliin.

Totta kai voi pyytää vain toista parisuhteen osapuolta kummiksi.

Sen sijaan, jos muuten on tapana pyytää pariskuntia ja vain yhden pariskunnan kohdalla tätä ei toteuteta, niin onhan se syrjivää.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:10"]

Totta kai voi pyytää vain toista parisuhteen osapuolta kummiksi.

Sen sijaan, jos muuten on tapana pyytää pariskuntia ja vain yhden pariskunnan kohdalla tätä ei toteuteta, niin onhan se syrjivää.

[/quote]

Ottakaa nyt jo pois ne pariskunta-lasit silmiltänne. On niitä sellaisiakin tapauksia, että kaveriporukasta kaksi löytää toisensa ja menee naimisiin. Tai miehen kaveri  ja naisen kaveri. Silloin ne kumpikin voivat olla kummeja ja siitä huolimatta pyydetään jostain toisesta pariskunnasta kummiksi vain se, joka on jommankumman vanhemman hyvä ystävä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:10"]

Totta kai voi pyytää vain toista parisuhteen osapuolta kummiksi.

Sen sijaan, jos muuten on tapana pyytää pariskuntia ja vain yhden pariskunnan kohdalla tätä ei toteuteta, niin onhan se syrjivää.

[/quote]

Ottakaa nyt jo pois ne pariskunta-lasit silmiltänne. On niitä sellaisiakin tapauksia, että kaveriporukasta kaksi löytää toisensa ja menee naimisiin. Tai miehen kaveri  ja naisen kaveri. Silloin ne kumpikin voivat olla kummeja ja siitä huolimatta pyydetään jostain toisesta pariskunnasta kummiksi vain se, joka on jommankumman vanhemman hyvä ystävä.

[/quote]

Huoh... Kai jokainen tajuaa, että on olemassa myös poikkeuksia, mutta tarvitseeko ne oikeasti erikseen luetella?

Tarinassa on vähän liikaa epämääräisyyksiä. Olitteko naimisissa vai ette silloin kun kutsu tuli? Olitteko ystäviä vai ei siinä vaiheessa kun kummiusasia oli ajankohtainen, ilmeisesti ap oli lasten vanhemmille täysin vieras (koska puhuu "huonosta tavasta aloittaa ystävyys tällä tavalla"). Miten niin nolottaa anopin ja koko miehen suvun edessä, jos joku miehen kaveri ei pyydä kummiksi, tuliko koko jengi muka ristiäisiin? Vaikka olisi miten hyvä miehen lapsuudenystävä ja pienikin paikkakunta, todennäköisesti ei ketään kiinnosta pätkän vertaa.

No minusta on ihan ok pyytää vain toista puolisoa kummiksi.  Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta, joista 5 naimisissa. Miestä on tänä aikana pyydetty kahden sisaruksensa lapsen kummiksi ja ei minusta siinä ole mitään outoa, että minua ei pyydetty enkä siitä ole loukkaantunut.

Minäkin olen miehen yhden siskon lapsen kummi ja mies ei ole ja sen lisäksi minulla on yksi yhteiselomme aikana saatu kummilapsi.