Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joitain vuosia sitten miehen silloin hyvä lapsuudenystäväpariskunta
11.05.2014 |
pyysi esikoisensa kummiksi vain miestäni. Olemme olleet yhdessä nyt 12 vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin he. Heidän käytöksensä oli koko ajan minua kohtaan jotenkin syrjivää, tai outoa. Sen vain aisti, ja tämä kummiasia tietenkin vahvisti sen. Aivan naurettavaa kun minä hoidan kaikki muistamiset ja mies ei mitään, niin hän olisi sitten ollut yksin kummina. Tosi mukava alku ystävyydelle.
No mies kysyi/ varmisti heiltä että tosiaanko tarkoitus että hänet vain pyydetään kummiksi, ja nämä moukat vielä oikein vahvistivat asian. Mies siihen kohteliaasti vastasi, että koska meillä on jo kummilapsi hänellä siltä ajalta kun emme olleet yhdessä, ja minä hoidan hänenkin kaikki lahjansa, muistamisensa niin tulemme kummeiksi vain yhdessä. Eli kieltäytyi kummiudesta, kun tiesi, että minä aivan varmasti hoidan kummiuden velvoitteet, mutta minä en ole tervetullut kummiksi. Tuntui kyllä silloin tosi tosi pahalta, ja loukkaavalta anopin ja koko suvun silmissä. Että muita pyydetään pariskunnittain mutta meiltä vain miestäni yksin, vaikka tosiasiassa olemme naimisissa, vakiintunut pari ja yhteinen elämä.
No arvatakin varmaan saattaa, että tämän jälkeen emme ole käytännössä olleet missään tekemisissä. Muodolliset välit, mutta eivät olleet häissämme, emmekä ole näitä lapsia nähneet. Siinä tyrehtyi täydelliseen ajattelemattomuuteensa tämä ystävyys. Varmaan ajattelivat että eroamme heti. Onko muilla kokemuksia vastaavista menettelyistä? Itse jos lapsia joskus saamme, niin pitää miettiä tarkkaan, itse en vakiintuneista pareista kyllä vaimoa pois jättäisi, varsinkin kun todella vaikea nähdä miestä lahjaostoksilla, ja kummilapsen kortteja ja muistamisia askartelemassa ja itsenäisesti huolehtimassa. Tällöin kyllä onnistutaan hyvin loukkaamaan.
Kommentit (57)
Ap tosi outo syy loukkaantua. Nehän ihmiset ovat miehesi lapsuudenystäviä, ja sinuako olisi pitänyt uutena tuntemattoman ihmisenä pyytää kummiksi?
Sinuna miettisin tämän yhtälön uusiksi. Sulla on selvästi ollut epäselvää se, millä perusteella ihmisiä kummiksi pyydetään ja olet asettanut myös miehesi hankalaan tilanteeseen. Tuossa ei ole todellakaan ollut kyse siitä että sinut olisi haluttu jättää ulkopuolelle, vaan siitä että he halusivat ottaa läheisiä ystäviään kummeiksi.
Anteeksipyyntö lapsen vanhemmille olisi paikallaan välien korjaamiseksi. Sanot vaikka jotain että olitte niin kiinni toisissanne silloin että unohtui ajatella asiaa muulta kuin omalta kannalta.
Tai sitten olet pelkkä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaveripiirissä on aina tapana pyytää vain yhtä ihmistä kummiksi, ei pariskuntaa. Ihan turhaan loukkaannuit, elleivät sitten muuten pyytäneet pariskuntia.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:21"]
Ensimmäisenä tuli mieleen että toivottavasti miehellä on muitakin hyviä lapsuudenystäviä, kun tähän ystävään piti katkaista yhteydenpito sen takia että uusi puoliso on vetänyt melonin sieraimeensa. Yleensäkin on huolestuttava merkki parisuhteesta jos uusi puoliso edellyttää yhteydenpidon katkaisua aikaisempiin, ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.
[/quote]
Eikä pelkästään huolestuttava vaan siinä vaiheessa pitäisi hälytyskellot soida.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:10"]
Totta kai voi pyytää vain toista parisuhteen osapuolta kummiksi.
Sen sijaan, jos muuten on tapana pyytää pariskuntia ja vain yhden pariskunnan kohdalla tätä ei toteuteta, niin onhan se syrjivää.
[/quote]
Ottakaa nyt jo pois ne pariskunta-lasit silmiltänne. On niitä sellaisiakin tapauksia, että kaveriporukasta kaksi löytää toisensa ja menee naimisiin. Tai miehen kaveri ja naisen kaveri. Silloin ne kumpikin voivat olla kummeja ja siitä huolimatta pyydetään jostain toisesta pariskunnasta kummiksi vain se, joka on jommankumman vanhemman hyvä ystävä.
[/quote]
Huoh... Kai jokainen tajuaa, että on olemassa myös poikkeuksia, mutta tarvitseeko ne oikeasti erikseen luetella?
[/quote]
Ilmeisesti tarvitsee, kun sellaisesta tilanteestahan se ap:kin veti herneen nenään. Se pariskunta oli kaikesta päätellen kumpikin osapuoli miehen ystäviä ennen kuin ap tuli kuvioon.
Ap märisee tästä vielä vuosienkin jälkeen? Taitavat vaan olla tyytyväisiä, että pääsivät ap:stä eroon silläkin hinnalla, että menetti vanhan ystävän siinä sivussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, meillä vedettiin herne nenuun, kun ei pyydetty avokkia kummiksi. Mehän emme tienneet, että he ovat niin vakavissaan, että yrittivät lasta, meille he nyt olivat "vain" parikymppisiä seurustelijoita. Lisäksi ekan lapsen kohdalla oli pyydetty yksittäisiä henkilöitä (vaikka nämäkin seurustelusuhteissa silloin), joten meidän ns. menetelmä oli jo tiedossa.
Eli emme olleet liikkeellä pahoissa aikeissa, ajattelimme vain, että olisi kiva saada kummit, joiden läsnäolo lapsemme elämässä toivon mukaan ei muuttuisi vaivaannuttavaksi. Siis kuinka moni oikeasti haluaa tulla jonkun ex-avokin suvun juhliin vielä vuosien jälkeen?
Kun on kyse vakiintuneesta pariskunnasta, jotka esim. vierailevat siellä tuttavaperheen luona yhdessä, niin on se minusta vähän outoa, että vain toista pyydetään kummiksi. Olen siis itse tässä tilanteessa, että avomieheni (yhdessä 10 v., yhteinen asunto jne.) pyydettiin jokin aika sitten kummiksi ystävänsä lapselle, mutta minua ei. Nyt on sitten vähän hakemista, että miten tässä tilanteessa pitäisi oikein toimia. Jos vaikka lähetämme lapselle kortin, niin laitetaanko siihen vain miehen nimi, molempien nimet ihan normaalisti vai tyyliin "kummisetäsi Mikko + Minna"? Itse tykkään katsella lapsille lahjoja, esim. vaatteita, miestä ei niinkään kiinnostaisi, mutta tämän kummilapsen kohdalla olen todennut, että lahjojen suunnittelu on miehen tehtävä, kun hänet kerta kummiksi haluttiin.
Toivoisin, että kummeja miettivät pohtisivat myös tätä puolta eli että on sille kaveripariskunnalle vähän kiusallista, kun vain toinen on kummi. JOS kyse on oikeasti jo tosi vakiintuneesta parista, niin se toisen jättäminen kummiuden ulkopuolelle tuntuu kyllä vähän keskisormen näyttämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle saa enemmän kummeja kun pyytää pariskunnista vaan yhden, koska ne puolisot tulevat siinä sivussa. Olen myös huomannut että näin tapahtuu usein eikä ne puolisot ole loukkaantuneet. Itse olen ottanut hoitaakseni edesmenneen mieheni kummilasten muistamiset.
Luulisi että ap tuntisi syyllisyyttä kun noin mitättömän asian takia on saanut ihmisten välejä rikki. Huonommaltahan se näyttää ulkopuolisten silmissä kuin se ettei pyydetty kummiksi. Ja jokaisella on oikeus tehdä tavallaan eikä ulkopuolisten kannata olettaa mitään. Ap:n mieskin on aika nössykkä kun lähti vaimon pyynnöstä typeriä kyselemään - en olisi tuommoista miestä jaksanut kovin pitkään katsoa.
Aikana, jolloin puolet avioliitoista päätyy eroon, ei kummiksi kannata ottaa pariskuntaa, iha nsama kuinka vakiintuneeksi nämä parisuhdettaan väittävät. Ei siinä mitään keskisormen näyttämistä ole, että kummiksi otetaan vain se henkilö, jonka ystäviä tai sukulaisia ollaan ja puoliso jätetään kummilistasta pois. En minäkään ole mieheni kummilasten kummi, mutta ei se minua estä ostamasta miehen kummilapselle lahjaa tai laittamasta nimeä korttiin. En tarvitse kummiuden mainetta ja kunniaa ollakseni antelias lapselle tai jutellakseen hänen kanssaan. Ja eipähän tule ongelmia sitten, jos ero tulee.
Yksi kummeistani lopetti yhteydenpidon minuun erottuaan sedästäni. Hekin olivat "vakiintunut" pariskunta, 10 vuotta avioliitossa ennen minun syntymääni. Niin se ero vaan tuli kun olin 5-vuotias ja menetin yhden kummeistani.
Olisi minustakin aika kummallista olla ex-miehen lapsuudenystävän kotona juhlimassa kummilapsen syntymäpäiviä yhdessä exän kanssa. Ihan sama kuinka hyviä kavereita puolison kavereiden kanssa ollaan, on oma side heihin aina paljon heikompi ja helpommin katkeava.
En ikinä tule tekemään sitä virhettä, että otan pariskunnan kummeiksi, ellei sitten molemmat pariskunnan osapuolet ole olleet minun tai miehen ystäviä jo ennen näiden parisuhteen muodostumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä karulla tavalla näkee mistä kummiudessa on paljon kysymys. Lapselle toivotaan erityinen aikuinen, joka huomioi lapsen erityisesti. Samalla osoitetaan luottamusta henkilöä kohtaan jota kummiksi pyydetään.
Monessa suvussa perinteenä on pyytää pariskunnasta molemmat. Jos perinteestä poiketaan on perusteet painavia heille. Kuulostaa, että eivät luottaneet syystä tai toisesta puolisoon. Kokivat vaikka sinut uhaksi. Oletko kenties pätevämpi kuin he, joissakin heille merkityksellisissä asioissa? Enemmän tuo kertoo heidän aikuisuuden puutteestaan, kuin sinusta. Harmi tietty miehellesi, mutta onneksi miehesi asettui perheensä puolelle eikä lapsuuden ystävän puolelle.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:32"]
Tässä karulla tavalla näkee mistä kummiudessa on paljon kysymys. Lapselle toivotaan erityinen aikuinen, joka huomioi lapsen erityisesti. Samalla osoitetaan luottamusta henkilöä kohtaan jota kummiksi pyydetään.
Monessa suvussa perinteenä on pyytää pariskunnasta molemmat. Jos perinteestä poiketaan on perusteet painavia heille. Kuulostaa, että eivät luottaneet syystä tai toisesta puolisoon. Kokivat vaikka sinut uhaksi. Oletko kenties pätevämpi kuin he, joissakin heille merkityksellisissä asioissa? Enemmän tuo kertoo heidän aikuisuuden puutteestaan, kuin sinusta. Harmi tietty miehellesi, mutta onneksi miehesi asettui perheensä puolelle eikä lapsuuden ystävän puolelle.
[/quote]
Kummius liitetään vahvasti uskontoon, mutta kummiuden merkitys on meille useimmille ihan maallinen, kuten tässäkin vähän surullisessa tapauksessa. Kummius tuskin poistuu vaikka uskonto hiipuu. Toki voi saada vähän uusia muotoja, mutta näen kummiuden sellaisenaan monelle tärkeäksi.
Siksi kai vietetään myös nimiäisiä ja valitaan tärkeitä aikuisia lapsille. Jokaisella lapsella soisin olevan joku erityinen aikuinen, vanhempiensa lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on parhaan kaverinsa pojan kummi, minä en. Ihan hienosti mies on osannut lahjat hankkia ilman minua, muistaa syntymäpäivät ja koulunaloitukset, vaikka minä en ole muistuttamassa ja onpa se osannut itsenäisesti käydä pojan kanssa Linnanmäelläkin. Synttäreille kutsutaan meidän koko perhe, vaikka en ole kummi.
Enpä ole tajunnut, että tässä olisi hyvä syy vetää herne nenään ja ryhtyä ilkeäksi. Varmaan meillä ollaan keskimääräistä aikuisempia puolin ja toisin, koska ymmärrän erittäin hyvin, että kummina on perheestämme vain se, joka on aidosti läheinen lapsen vanhempien kanssa.
Ja vaikka en ole kummi, kykenen ottamaan pojan meille yökylään, leikkimään kanssaan ja ostamaan vaikka vappupallon. Voi hurja sentään, tästäkin olisin voinut miehen kaveria ja vaimoaan oikein kunnolla kurmuttaa.
Minäkään en ottanut ap:n viestistä selvää, missä vaiheessa tuo kummiksi pyytäminen on tapahtunut: seurustelun alkuaikana vai kun olitte olleet vuosia naimisissa? Loukkaannuitko siitä, etteivät he olleet selvännäkijöitä ja suhteenne alkuaikoina uskaltaneet luottaa teidän pysyvän yhdessä, vaikka nyt olette olleet jo vuosikausia naimisissa?
Toisaalta en edes avioparien kohdalla pidä kummallisena, että vain toinen pyydetään kummiksi. Miksi siitä pitäisi loukkaantua? Ei kai se silti tarkoita, ettei lapsen ja tämän perheen kanssa voisi olla tekemisissä, vaikka vain toinen puolisoista on jonkun perheenjäsenen kummi? Meillä mieheni ei kuulu kirkkoon, joten luonnollisesti olen yksin kummina, mutta silti osallistumme kummilasten elämään pariskuntana, korttiin laitamme kummankin nimet jne. Toisaalta mies on läheisissä väleissä parhaan ystävänsä lasten kanssa, vaikka ei heidän kumminsa olekaan. Ei se estä osallistumasta syntymäpäiville ja olemaan muutenkin elämässä läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:32"]
Tässä karulla tavalla näkee mistä kummiudessa on paljon kysymys. Lapselle toivotaan erityinen aikuinen, joka huomioi lapsen erityisesti. Samalla osoitetaan luottamusta henkilöä kohtaan jota kummiksi pyydetään.
Monessa suvussa perinteenä on pyytää pariskunnasta molemmat. Jos perinteestä poiketaan on perusteet painavia heille. Kuulostaa, että eivät luottaneet syystä tai toisesta puolisoon. Kokivat vaikka sinut uhaksi. Oletko kenties pätevämpi kuin he, joissakin heille merkityksellisissä asioissa? Enemmän tuo kertoo heidän aikuisuuden puutteestaan, kuin sinusta. Harmi tietty miehellesi, mutta onneksi miehesi asettui perheensä puolelle eikä lapsuuden ystävän puolelle.
[/quote]
Niinpä niin, perinteitä on tai sitten ei ja aika mennyt ei koskaan enää palaa... Nykymaailmassa kummiksi valitaan yhä useammin hyviä tyyppejä ja läheisiä ystäviä, ei mitään pariskuntia. Tähän on tietysti syynä korkeat eroluvut mutta myös se, että kummit eivät nyky-yhteiskunnassa ole esim. mitään lapsen vanheempien puolesta kasvattajia, jos näille kävisi jotain. Tavat ovat muuttuneet, kestäkää se.
Turhaa vauhkaamista.
Saa ihan vapaasti pyytää vain toista avioparista kummiksi ja tämä sitten ITSE suostuu tai ei.
Ja ap:n mies ei suostunut koska tiesi ettei kuitenkaan itse hoida mitään muistamisia ym. kummijuttuja. Mutta oli kyllä tökeröä mieheltäkin sanoa että vain vaimon kanssa voi alkaa kummiksi....pelkkä kieltäytyminen olisi riittänyt ja selitys että ei muista/kykene mitään kummijuttuja itse hoitaa.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäisenä tuli mieleen että toivottavasti miehellä on muitakin hyviä lapsuudenystäviä, kun tähän ystävään piti katkaista yhteydenpito sen takia että uusi puoliso on vetänyt melonin sieraimeensa. Yleensäkin on huolestuttava merkki parisuhteesta jos uusi puoliso edellyttää yhteydenpidon katkaisua aikaisempiin, ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.