MIKSI ihmiset on huonoissa suhteissa?!
Miksi, MIKSI? Miksi jäädä huonoon suhteeseen (parisuhde, avioliitto tai avoliitto, u name it) itselle epäsopivan kumppanin kanssa? Miksi elää elämä kituuttaen ja antaa onnen valua ohi? Yleisimmät selitykset on LAPSI, ASUNTO, LAINA, TOTTUMUS. Onko nuo syyt todella niin hyviä, että elämästä kannattaa tuhlata toistakymmentä huonoon suhteeseen? Todellako?
Haluaisin kuulla mikä on SINUN syy olla sinulle epäkelvon kumppanin kanssa? Miksi olet suhteessa, jossa et ole onnellinen?
Niin joo, oma syyni oli riippuvuus. Suhdetta 3 vuotta takana, onnellista aikaa ehkä vuosi kaikenkaikkiaan. Olin onneton ja siksi ihmettelen, miksen lähtenyt aiemmin.
Kommentit (22)
Koska ei voi tietää, saako parempaa suhdetta. Huonokin suhde on usein parempi kuin yksinäisyys.
kolmonen olen TODELLA eri mieltä sun kanssa. Jos et osaa elää yksin, et voi osata elää kenenkään muunkaan kanssa. Olet läheisriippuvainen.
Velvollisuus, lapset, pelko kuin pärjää, yksinäisyys. Samaa ihmettelen, miksei lähtenyt aiemmin. Hyvin pärjää enkä ole yksinäinen. Onnellisempi!
Velvollisuus, lapset, pelko kuin pärjää, yksinäisyys. Samaa ihmettelen, miksei lähtenyt aiemmin. Hyvin pärjää enkä ole yksinäinen. Onnellisempi!
Lapset, monet ovat lasten vuoksi, varsinkin jos mies on kuitenkin hyvä isä. Ei haluta hajottaa perhettä, vaikka juuri itse ei ollakaan niin tyytyväisiä.
Harva avioliitossa itseasiassa on. Ja jokainen voisi olla "onnellisempi" potentiaalisesti jos eroaisi. Ihan kuka hyvänsä voisi tavata sopivamman puolison erotessaan. Mahdoton väittää että näin ei voisi käydä.
Sama olisi kysyä miksi ihmiset ovat huonoissa taikka hyvissä suhteissa? (koska kulman takana voi odottaa parempi)
Pelko että mies kostaa minulle lapsen kautta jos haluan erota.On sanonut että tappaa minut jos teen niin.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:44"]
Koska ei voi tietää, saako parempaa suhdetta. Huonokin suhde on usein parempi kuin yksinäisyys.
[/quote]
Tottumuksesta meni loppuaika. Nyt kolmatta vuotta yksin, eikä hyvältä näytä uuden suhteen löytymisen kannalta...
Mies oli saanut suhteen aikana itsetuntoni niin huonoksi, että ajattelin etten ansaitse parempaa.
nro 11, tiedän mistä puhut :( hienoa, että olet (OLETHAN?) päässyt suhteesta ja miehestä eroon!
Lapsen takia kitkuttelen. Eihän meillä riidellä ym. koska lastahan tässä ajatellaan. Tai siis minä ajattelen:( Ei siis ole kyse muista miehistä ym. , mutta näillä mennään!
Häpeä, en haluaisi epäonnistua suhteessa. En kehtaa myöntää kaikille että olen valinnut vääärän kumppanin, että olen antanut toisen tyhjien sanojen antaa toivoa paremmasta. Että olen vielä tehnyt kaksi lasta,vaikka osallistui vanhemmuuten ensimmäisenkin kohdalla vain kun itseä huvitti ja kun jaksoi. Tajuan että olen alusta asti ollut rakastunut mielikuvaan miehestä, mies puheillaan yllä pitää erilaista minä kuvaansa, johon liian kauan uskoin, ja nyt on niin tyhmä ja häpeä olo.
Ymmärrän lasten takia suhteessa roikkujia. Koska kylmä tosiasia on, että arki on helpompaa kahden aikuisen jakamana. Yh:na on vaan tuhat kertaa vaikeampaa, jos mies on ollut edes kohtuullisen osallistuva isä. Se yksinäisyys, se työmäärä, se armoton arki.
Valitettavasti näin se vaan on mennyt minun tuttavapiirissäni, enkä ihmettele yhtään. Tsemppiä teille kaikille.
15, voi kun sinä ottaisit oman elämäsi haltuusi ja lähtisit. Itsesi vuoksi. :( olen pahoillani puolestasi
Olin aivan varma että se elämä oli se, minkä ansaitsin. Etten ansainnut parempaa kuin sen miehen jonka kanssa olin.
Lisäksi pelotti se, että avioero toisi tullessaan yksinäisyyden ja lapset kärsisivät kun vanhemmat eroaisivat.
Toisin kävi.
Se kun miettii, miten pärjäisi taloudellisesti ja miten jaksaisi yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Täytyy vaan koittaa kestää ja haaveilla paremmasta, ehkäpä sitten kun lapset kasvavat...
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:58"]nro 11, tiedän mistä puhut :( hienoa, että olet (OLETHAN?) päässyt suhteesta ja miehestä eroon!
[/quote]
Miehestä olen päässyt eroon. Haukkumisesta, lyömisestä ja pettämisestä huolimatta kaipaan häntä. Osasi aina puhua niin kauniisti, että mietin itsekin onko kaikki vika minussa. Pikku hiljaa tässä saan "itseni" takaisin :)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:58"]nro 11, tiedän mistä puhut :( hienoa, että olet (OLETHAN?) päässyt suhteesta ja miehestä eroon!
[/quote]
Miehestä olen päässyt eroon. Haukkumisesta, lyömisestä ja pettämisestä huolimatta kaipaan häntä. Osasi aina puhua niin kauniisti, että mietin itsekin onko kaikki vika minussa. Pikku hiljaa tässä saan "itseni" takaisin :)
Tottumus, saamattomuus, yksinäisyyden pelko