Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemiset eivät halua tutustua ei-akateemisiiin?
10.05.2014 |
Olen kirjoittelut aika monen "ystävä-ehdokkaan" kanssa s-postitse ja kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes tulee puhe opiskelu/työasioista.
Olen jo oppinut siihen, että jos kirjoittelukaverilla on akateeminen tutkinto, niin kirjoittelu loppuu siinä vaiheessa yks kaks ilman että kirjoittavat takaisin syytä, että miksi eivät halua enää jatkaa tutustumista. Itselläni on leipurin tutkinto ja olen leipomossa töissä, mutta näköjään en vaan kelpaa heille kaveriksi. Kyse on siis saman sukupuolen kirjeenvaihto-kavereista. Akateemiset, miksi amis-koulutuksen omaavat eivät kelpaa ystäviksenne?
Kommentit (25)
Pienisieluisuus on syynä, sivistymättömyydeksi sitä voidaan myös kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kertoo vain noiden akateemisten ihmisten sydämen sivistyksestä, he arvottavat ihmisiä koulutuksen perusteella. Elämä tulee heitäkin opettamaan kovalla kädellä. Anna tuollaisten ihmisten mennä menojaan äläkä jää tuollaisia kaipaamaan. He saavat sellaista seuraa kuin haluavat, siinähän sitten kylpevät omassa erinomaisuudessaan.
Minulla on monta hyvää ei-akateemista ystävää. En luokittele ihmisiä koulutuspohjan perusteella. Harrmillista, että sinulla on tuollainen kokemus! Leuka pystyyn vaan. Eivät he olleet tutustumisen arvoisia ihmisiä.
Eiks leipurit oo aina sellasia pullukoita?
Miten tutustut näihin "ystävä-ehdokkaisiin"? Miksi siis tutustutte sähköpostitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsiikö joku vielä nykyään kirjekavereita? Luulin, että sellaista tehtiin joskus 90-luvulla.
ihmettelen samaa kuin aiemmat, eli mistä näitä sähköpostikirjekavereita nykyään löytää? onko joku oma palsta vai oletteko tutustuneet jollain foorumilla ensin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa. Kirjoittelin kerran yhden leipurimiehen kanssa. Tuntui synkkaavan hyvin, mutta kun tuli puheeksi koulutus ja ammatti ja kerroin valmistuneeni yliopistosta, miehestä ei kuulunut enää mitään. Miksi leipurit ja muut ei-akateemiset ette halua tutustua akateemisiin?
Minulle ei ihmisen koulutuksella ole mitään väliä, tärkeintä on se millainen ihminen on. Minulla on useita ei-akateemisia kavereita ja sukulaisia samoin kun niitä akateemisiakin.
T: akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh..heh... minulla on kavereita siivoojista tohtoreihin. Itse olen ns. akateeminen, mutta mitä sitten? Työyhteisö on samaa kamaa, mutta kaikilla meidän työpaikankin ihmisillä on kavereita ns. laidasta laitaan. Sinulla on aika rankkaa yleistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:37"]
Miten tutustut näihin "ystävä-ehdokkaisiin"? Miksi siis tutustutte sähköpostitse?
[/quote]
Olen siis muuttanut uudelle paikkakunnalle ja etsinyt uusia ystävä ystävä-palstojen kautta. Tarkoitus ollut siis tutustua ensin s-postitse ja tavata myöhemmin livenä. Jännä vaan, että suurin osa muista ystävää etsimässä olevista sattuu olemaan juuri akateemisia, joita ei näköjään minun "sivistymättömän" seura kiinnosta.
t:ap
Mä olen huomannut saman toisin päin. Monta kertaa tutustuminen loppuu siihen kun kerron olevani yliopistolla tutkijana. Jossain vaiheessa jopa vähän piilottelin sitä, etteivät ihmiset pelästyisi. Ihmeellisiä ennakkoluuloja kai monilla, ihan riippumatta koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on taas päinvastaisia kokemuksia. Usein kouluttamattoilla tai vain amiksen käyneillä on jotenkin huono itsetunto omaan koulutukseen liittyen ja esim. omaa älykkyyttä vähätellään tai kuvitellaan että akateemiset on jotenkin kauhean erilaisia tai paljon fiksumpia eikä heitä voisi edes kiinnostaa samat jutut kuin ei-akateemisia.
Yhtenä esimerkkinä vaikka se, että olin kerran treffeillä miehen kanssa, joka oli lopettanut koulunkäynnin peruskouluun mutta oli itseoppinut tietyllä alalla ja oli itse asiassa aika menestynytkin alallaan (joka ei ollut mitenkään akateeminen ala siis). Tiesimme toisemme ulkonäöltä ja selkeää ihastumista oli ilmassa jo ennen ensi treffejä, jotka sujuivatkin oikein hyvin siihen saakka kunnes tuli puhe töistämme ja koulutuksesta. Mies ei vain päässyt yli siitä, että mulla on maisterin tutkinto ja hänellä ei mitään koulutusta, vaikka työelämässä hänellä meni silloin varmasti paljon paremmin kuin mulla. Mies vaan alkoi sanoa, kuinka hänellä ei ole lukupäätä, kuinka olen varmasti tosi älykäs ja miten olemme varmasti tosi erilaisia jne jne lisäksi kaikkea tosi itsesäälinsekaista juttua. Treffit loppui aika pian sen jälkeen ja ei, ei tosiaan nähty uudelleen.
Kyllä tämä parisuhdemetsällä menee juurikin näin, mutta molemmat ovat ennakkoluuloisia, myös ammattitutkinnon suorittaneet, usein akateemisen koulutuksen omaava saa jatkaa prinssinsä etsintäänsä. Toki typerää ja näköalatönta, mutta totta aika usein.
Vaikka olenkin akateeminen, minulle kelpaa kaikki saman aaltopituuden omaavat ystäväksi. Vain sulhas ehdokkaalta edellytän akateemista sivistystä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:37"]
Miten tutustut näihin "ystävä-ehdokkaisiin"? Miksi siis tutustutte sähköpostitse?
[/quote]
Olen siis muuttanut uudelle paikkakunnalle ja etsinyt uusia ystävä ystävä-palstojen kautta. Tarkoitus ollut siis tutustua ensin s-postitse ja tavata myöhemmin livenä. Jännä vaan, että suurin osa muista ystävää etsimässä olevista sattuu olemaan juuri akateemisia, joita ei näköjään minun "sivistymättömän" seura kiinnosta.
t:ap
[/quote]
Mitäs jos yrittäisit tutustua ihmisiin ihan livenä, vaikka osallistumalla paikkakunnalla järjestettäviin tapahtumiin, liittymällä paikkakunnan fb-kirppis-sivustolle ja muillekin paikkakuntaa koskeville sivustoille ja sitten vielä vaikka aloittamalla uuden harrastuksen. En oikein usko että tuollaisia ystäväpalstoja nykyään käyttää kovin moni, eli sitä kautta et ehkä tavoita omanhenkisiä ihmisiä kovin hyvin.
Kyllä minä ainakin haluan tutustua! :)
Itselläni on monia amistuttuja ja monessa työpaikassakin työkaverit kehuneet (joilla siis amispohjainen koulutus), että heistä on kiva kun olen sellainen jalat maassa -tyyppi. Monilla kuulemma käynyt sillä tavalla että kavereilla (nykyään entisillä), joista tullut akateemisia, on noussut kusi päähän. Ei minulla tulisi mieleenkään lopettaa kaverisuhdetta (olemassa olevaa tai alkavaa) koulutustason takia, jos muuten tulee hyvin juttuun.
No niin taas varmaan... Mä en muista koska olisin maininnut että olen akateeminen. En varmaan koskaan? No nyt ainakin. Tää on taas joku hätäavaus missä yritetään tehdä akateemisista hirviöitä. Se yliopisto on vaan koulu hyvänen aika!
On olemassa kivoja ja vähemmän kivoja ihmisiä ja thats it. Jotkut ehkä korostavat koulutustaan, vielä tavallisempaa on kuvitella sellaista.
Kyllä mulle kelpaisi, jos etsisin jotain täysin tuntematonta ihmistä kirjekaveriksi.