Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja lapsuudenperheeni suuttuu minulle koko ajan jostain.
17.12.2020 |
Meitä on neljä lasta eli minulla on kaksi siskoa ja yksi veli ja sitten tietenkin vanhemmat. Olen jo nelikymppinen perheenäiti itse eli parikymmentä vuotta elänyt täysin itsenäistä omaa elämää. Silti yhä lapsuudenperheeni jäsenet suuttuvat minulle harva se päivä jostain. Meillä ei siis ole mitään rahariitoja tms, en puhu heille rumasti tai valehtele eikä mitään sellausta. Vaan aina aihe on se että en tee kuten he haluaisivat. En tule käymään kun vaativat, en pysty tapaamaan juuri aikaan jota haluavat, en halua osallistua johonkin sukulahjaan tms. Olen aivan loppu kun joka kuukausi joku suuttuu. Nyt joulunaikaan paljon useamman vieläpä sillä meidän perhe ei ole halukas sellaisiin yhteisjouluasioihin kuin he vaativat.
Miksi tämä on tällaista? Vertaistukea?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
vaikutat yliherkältä kaikestaloukkaantujalta
Sinä taas vaikutat gusipäältä
Sincc
Ihan sellainen vaikutelma tuli ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua tuota Ingalssin Laura -biisiä, koska Laurahan oli just se rasavilli ja sisko se kiltti seinätapetti.
Ne tahtoo Ingalsin Meeerin? Not.
https://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/laura-ingalls-wilder/1191/
Uudisraivaajaperheestä kertovien tarinoiden pääosassa on kirjailijan omakuva Laura, omapäinen villikkotyttö.
Jos joku haluaa Ingallsin Lauran, hän haluaa rohkean tytön, jolla on oma pää ja ennalta-arvaamattomia tempauksia.
Vierailija kirjoitti:
Auta heitä unohtamaan sinut. Eli ihan ensiksi, älä ainakaan itse tee minkäänlaista aloitetta yhteydenpidolle.
Jos teillä on esim. suvun yhteinen WhatsApp-ryhmä, älä kommentoi siellä yhtään mitään, ellei siellä aleta keskustelemaan sinusta itsestäsi tai perheestäsi, tai esitetä kysymystä sinulle henkilökohtaisesti. Silloinkin vastaa/kommentoi niin lyhyesti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista/järkevää. Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos joku siitä suuttuu/loukkaantuu. Muillakin somekanavilla, missä pidätte yhteyksiä, jättäydy passiiviseksi sivustaseuraajaksi silloin kun asia ei koske nimenomaan sinua.
Jos tämä ei auta, lakkaat "kaveeraamasta" heidän kanssaan somessa ihan kokonaan.
Ei meillä edes ole yhtään yhteistä somekanavaa. He kukin yksittäin soittelevat tai laittavat viestiä kuten välillä minäkin heille. Mutta sellaista mitään yhteisjuttua ei ole. He usein ensin keskenään suunnittelevat jotain "koko perheen yhteisiä ihania" juhlapäivällisiä jne ja suuttuvat kun sitten sanon että meidän porukka ei osallistu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Auta heitä unohtamaan 6sinut. Eli ihan ensiksi, älä ainakaan itse tee minkäänlaista aloitetta yhteydenpidolle.
Jos teillä on esim. suvun yhteinen WhatsApp-ryhmä, älä kommentoi siellä yhtään mitään, ellei siellä aleta keskustelemaan sinusta itsestäsi tai perheestäsi, tai esitetä kysymystä sinulle henkilökohtaisesti. Silloinkin vastaa/kommentoi niin lyhyesti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista/järkevää. Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos joku siitä suuttuu/loukkaantuu. Muillakin somekanavilla, missä pidätte yhteyksiä, jättäydy passiiviseksi sivustaseuraajaksi silloin kun asia ei koske nimenomaan sinua.
Jos tämä ei auta, lakkaat "kaveeraamasta" heidän kanssaan somessa ihan kokonaan.
Mä teen just näin. Ja jos mun lyhyttä viestintää aletaan rääpimään, olen muutaman viikon ketjusta pois. Ap vois herätä todellisuuteen: sun perhe ei oo kiva vaan henkisesti väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asiasta ne suuttu ja miten suuttuu? Oletko liian herkkänahkainen ja otat itseesi sellaisetkin sanomiset, mitkä eivät ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisiksi?
Nyt jouluna tuollaiset perhekokoontumiset ovat ei-toivottuja. Voit vedota siihen ja piste.
Kerro esimerkki, muuten vaikea ymmärtää.
En ole ap, mutta en ymmärtänyt aloitusta niin, että ap tässä olisi herkkänahkainen. Vaan se perhe on sitä.
Ajattelin toisinpäin, ap kokee, että toiset suuttuvat, vaikka kyseessä normaali perheen kommunikointimalli. Onko varma, että ap:n sisarukset suuttuvat, vai onko vain ap:n oma kokemus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auta heitä unohtamaan sinut. Eli ihan ensiksi, älä ainakaan itse tee minkäänlaista aloitetta yhteydenpidolle.
Jos teillä on esim. suvun yhteinen WhatsApp-ryhmä, älä kommentoi siellä yhtään mitään, ellei siellä aleta keskustelemaan sinusta itsestäsi tai perheestäsi, tai esitetä kysymystä sinulle henkilökohtaisesti. Silloinkin vastaa/kommentoi niin lyhyesti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista/järkevää. Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos joku siitä suuttuu/loukkaantuu. Muillakin somekanavilla, missä pidätte yhteyksiä, jättäydy passiiviseksi sivustaseuraajaksi silloin kun asia ei koske nimenomaan sinua.
Jos tämä ei auta, lakkaat "kaveeraamasta" heidän kanssaan somessa ihan kokonaan.
Ei meillä edes ole yhtään yhteistä somekanavaa. He kukin yksittäin soittelevat tai laittavat viestiä kuten välillä minäkin heille. Mutta sellaista mitään yhteisjuttua ei ole. He usein ensin keskenään suunnittelevat jotain "koko perheen yhteisiä ihania" juhlapäivällisiä jne ja suuttuvat kun sitten sanon että meidän porukka ei osallistu. Ap
Miksi sä et aikuistu vasn kuuntelet tota? Jos mulle lyödään puhelin korvaan niin suhde on siinä jossei anteeksipyyntöä tule ja käytös muutu. Oot push-over?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta.
Jatkuvasti suututaan tai muuten vaan valitetaan jostain asiasta. Pahimmillaan se asia on ollut sohvan sijoittaminen omassa kodissani. Oli kuulemma väärässä paikassa ja se olisi pitänyt siirtää eri seinustalle. Lopulta raivostuin ja huusin että poltan koko sohvan jos joku vielä sanoo siitä yhdenkin sanan. Se auttoi. Sohvasta ei ole puhuttu sen jälkeen.
Suvun toimintakulttuuri on sellainen, että kaikki asiat pitäisi tehdä aina yhdessä ja jokaisesta päätöksestä pitäisi neuvotella koko suvun kanssa. Edes vaatteita ei saisi ostaa ilman suvun hyväksyntää.
Olen itse tullut siihen tulokseen että kyse on läheisriippuvuudesta. En ole parempaakaan selitystä keksinyt sille tukahduttamiselle jota harjoittavat.
Olin ennen koronan alkamista onnistunut ottamaan välimatkaa sukuun ja saanut mm. puhelimella soittelut loppumaan. Ne olivat ongelma, sillä puheluita tuli kymmeniä joka päivä. En tiedä mistä siinä oikein on kyse. Homma kuitenkin menee niin, että heti kun tulee joku ajatus mieleen, tartutaan puhelimeen ja asia kerrotaan kaikille. Eikä yhtään haittaa vaikka juuri olisi jo soittanut 25 kertaa edellisen viiden tunnin aikana. Eikä suostuta ymmärtämään miksi sellainen puhelumäärä häiritsee.
Korona-aikana olen muutaman kerran (alle 10 kertaa tämän vuoden aikana) vastannut suvun soittoihin, ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa että puhelin soi jatkuvalla syötöllä ja saan vihaisia viestejä kun en vastaa.
Vähän pelkäsinkin että tähän päädytään. Sillä porukalla kun ei ole välimuotoa. Sitä joko ollaan tiukassa yhteydessä joka hetki tai sitten ei ollenkaan.
En tiedä miksi heille pitää aina rsivota jotenkin ylimitoitetulla teatraalisuudella ennenkuin ymmärtävät antaa tilaa elää omaa elämää ja hengittää edes vähän. Ja senkin jälkeen pitää vahtia rajoja tiukasti. Jos yhtään lipsuu, vastaa vaikka siihen helvetin puhelimeen, niin koko paska ryöpsähtää heti päälle täydellä voimalla. Elämä olisi paljon helpompaa jos siihen puhelimeen voisikin vastata joskus ilman että sen jälkeen on velvoitettu hyppäämään vaikka 100 kertaa päivässä kun Aamulle tuli jotain tärkeää mieleen.
Lopeta tää turha läpinä ap.
Sulla pitäs olla jo oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ihmeellistä jatkuvaa tarvetta yrittää vaikuttaa mun asioihin ja kontrolloida mun menemisiä ja tekemisiä.
Esimerkki, ostin asunnon. Kauhea vinkuna ja vonkuna ettei voi sinkku ostaa velaksi mitään niin kallista kun multahan menee just työt alta ja miten sitten käy. Itsehän en osaa arvioida riskejä ja maksukykyäni eikä pankillakaan eli aiheesta mitään kokemusta.
Ostin uuden auton. Sekin oli vääränlainen, väärää merkkiä ja sinkulle ihan liian iso. Ajan paljon, sekä töitten että harrastusten takia. Jotenkin pitäisin aika lailla itsestäänselvyytenä, että paljon ajava haluaa auton, joka on turvallinen, hyvä ajaa ja mukava käytössä. Sinkulle kuulemma riittää VW Up tai vastaava.
Kateutta epäilen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asiasta ne suuttu ja miten suuttuu? Oletko liian herkkänahkainen ja otat itseesi sellaisetkin sanomiset, mitkä eivät ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisiksi?
Nyt jouluna tuollaiset perhekokoontumiset ovat ei-toivottuja. Voit vedota siihen ja piste.
Kerro esimerkki, muuten vaikea ymmärtää.
En ole ap, mutta en ymmärtänyt aloitusta niin, että ap tässä olisi herkkänahkainen. Vaan se perhe on sitä.
Ajattelin toisinpäin, ap kokee, että toiset suuttuvat, vaikka kyseessä normaali perheen kommunikointimalli. Onko varma, että ap:n sisarukset suuttuvat, vai onko vain ap:n oma kokemus?
Ei ole normaali kommunikointimalli vaan alkoi muutamia vuosia sen jälkeen kun aikoinaan muutin pois kotoa. Samalla otin etäisyyttä heihin kuten mielestäni on tapana tehdä. Mutta he muut jatkavat yhä hyvin tiivistä yhdessäoloa vaikka sisaruksillanikin on jo omat perheet jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihmeellistä jatkuvaa tarvetta yrittää vaikuttaa mun asioihin ja kontrolloida mun menemisiä ja tekemisiä.
Esimerkki, ostin asunnon. Kauhea vinkuna ja vonkuna ettei voi sinkku ostaa velaksi mitään niin kallista kun multahan menee just työt alta ja miten sitten käy. Itsehän en osaa arvioida riskejä ja maksukykyäni eikä pankillakaan eli aiheesta mitään kokemusta.
Ostin uuden auton. Sekin oli vääränlainen, väärää merkkiä ja sinkulle ihan liian iso. Ajan paljon, sekä töitten että harrastusten takia. Jotenkin pitäisin aika lailla itsestäänselvyytenä, että paljon ajava haluaa auton, joka on turvallinen, hyvä ajaa ja mukava käytössä. Sinkulle kuulemma riittää VW Up tai vastaava.
Kateutta epäilen välillä.
Jatkan vielä, aiheesta lemmikit. Koiraa ei tietenkään voi sinkku ottaa kun se jää suvulle hoidettavaksi enkä osaa kouluttaa kun eihän se sinkulta onnistu. Että mitä? Kisaan kahden noutajani kanssa ihan kohtuullisilla tuloksilla. Halusin rotukissan, sehän oli tietenkin virhe sanoa asiasta mitään. Kissoja tuli kaksi sanoi suku mitä sanoi. Nykyään en kerro etukäteen mistään suunnitelmista, huomaavat kun huomaavat. valitusta tulee joka tapauksessa. Arvatkaas mikä oli volinan taso kun aikanaan ilmoitin lähteväni vaihtoon XDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle taas sanottiin kun toinen kahdesta kissoista kuoli kuukausi sitten, että älä ota enää kissaa kun toinenkin kuolee, että pääse mihinkään. esim. matkalle, ja todellakin olen 53 -vuotias nainen, voi v, että ottaa päähän, ei edes pahoitellut, kun toinen kissoista jouduttiin lopettamaan, ja kyse on 75 vuotiasta äidistä joka kommentoi, mitä sylki suuhun tuo, möläyttää vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auta heitä unohtamaan sinut. Eli ihan ensiksi, älä ainakaan itse tee minkäänlaista aloitetta yhteydenpidolle.
Jos teillä on esim. suvun yhteinen WhatsApp-ryhmä, älä kommentoi siellä yhtään mitään, ellei siellä aleta keskustelemaan sinusta itsestäsi tai perheestäsi, tai esitetä kysymystä sinulle henkilökohtaisesti. Silloinkin vastaa/kommentoi niin lyhyesti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista/järkevää. Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos joku siitä suuttuu/loukkaantuu. Muillakin somekanavilla, missä pidätte yhteyksiä, jättäydy passiiviseksi sivustaseuraajaksi silloin kun asia ei koske nimenomaan sinua.
Jos tämä ei auta, lakkaat "kaveeraamasta" heidän kanssaan somessa ihan kokonaan.
Ei meillä edes ole yhtään yhteistä somekanavaa. He kukin yksittäin soittelevat tai laittavat viestiä kuten välillä minäkin heille. Mutta sellaista mitään yhteisjuttua ei ole. He usein ensin keskenään suunnittelevat jotain "koko perheen yhteisiä ihania" juhlapäivällisiä jne ja suuttuvat kun sitten sanon että meidän porukka ei osallistu. Ap
Jatkossa, kun ilmoitat, että et voi tällä kertaa osallistua, älä selittele. Anna heidän käsitellä tilanteen aiheuttamat tunteensa ihan keskenään. Et sinä ole vastuussa heidän tunteistaan, kun et ole tehnyt mitään väärää.
Mitä lyhyemmällä varoitusajalla kutsu käy, sitä todennäköisempää ja normaalimpaa on, ettei pääse paikalle, koska siihen ajankohtaa on jo muita suunnitelmia. Ei niistä kannata hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta.
Jatkuvasti suututaan tai muuten vaan valitetaan jostain asiasta. Pahimmillaan se asia on ollut sohvan sijoittaminen omassa kodissani. Oli kuulemma väärässä paikassa ja se olisi pitänyt siirtää eri seinustalle. Lopulta raivostuin ja huusin että poltan koko sohvan jos joku vielä sanoo siitä yhdenkin sanan. Se auttoi. Sohvasta ei ole puhuttu sen jälkeen.
Suvun toimintakulttuuri on sellainen, että kaikki asiat pitäisi tehdä aina yhdessä ja jokaisesta päätöksestä pitäisi neuvotella koko suvun kanssa. Edes vaatteita ei saisi ostaa ilman suvun hyväksyntää.
Olen itse tullut siihen tulokseen että kyse on läheisriippuvuudesta. En ole parempaakaan selitystä keksinyt sille tukahduttamiselle jota harjoittavat.
Olin ennen koronan alkamista onnistunut ottamaan välimatkaa sukuun ja saanut mm. puhelimella soittelut loppumaan. Ne olivat ongelma, sillä puheluita tuli kymmeniä joka päivä. En tiedä mistä siinä oikein on kyse. Homma kuitenkin menee niin, että heti kun tulee joku ajatus mieleen, tartutaan puhelimeen ja asia kerrotaan kaikille. Eikä yhtään haittaa vaikka juuri olisi jo soittanut 25 kertaa edellisen viiden tunnin aikana. Eikä suostuta ymmärtämään miksi sellainen puhelumäärä häiritsee.
Korona-aikana olen muutaman kerran (alle 10 kertaa tämän vuoden aikana) vastannut suvun soittoihin, ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa että puhelin soi jatkuvalla syötöllä ja saan vihaisia viestejä kun en vastaa.
Vähän pelkäsinkin että tähän päädytään. Sillä porukalla kun ei ole välimuotoa. Sitä joko ollaan tiukassa yhteydessä joka hetki tai sitten ei ollenkaan.
En tiedä miksi heille pitää aina rsivota jotenkin ylimitoitetulla teatraalisuudella ennenkuin ymmärtävät antaa tilaa elää omaa elämää ja hengittää edes vähän. Ja senkin jälkeen pitää vahtia rajoja tiukasti. Jos yhtään lipsuu, vastaa vaikka siihen helvetin puhelimeen, niin koko paska ryöpsähtää heti päälle täydellä voimalla. Elämä olisi paljon helpompaa jos siihen puhelimeen voisikin vastata joskus ilman että sen jälkeen on velvoitettu hyppäämään vaikka 100 kertaa päivässä kun Aamulle tuli jotain tärkeää mieleen.
Juuri tällaista meillä on.
Ap
Minä olen meillä se, jolle kaikki avautuvat ja purkavat pahan olonsa. Ikinä kukaan ei ole kysynyt, mitä minulle kuuluu tai miten jaksan, vaikka tietävät, että olen ollut sairaslomalla työuupumuksen takia ja nukun aina huonosti.
Vähän aikaa sitten siskoni purkautui omasta työssä jaksamisestaan ja että minun pitäisi tsempata häntä irtisanoutumaan työstään. Lisäksi kertoi, että aikoo todennäköisesti urputtaa koko joulun asiasta.
Lopulta sain kerättyä rohkeuteni ja sanoin, että siinä tapauksessa minä en tule joulun viettoon enkä minä jaksa kuunnella muiden ongelmia, kun omassa elämässäkin niitä on. Lopputulemana siskoni suuttui minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auta heitä unohtamaan sinut. Eli ihan ensiksi, älä ainakaan itse tee minkäänlaista aloitetta yhteydenpidolle.
Jos teillä on esim. suvun yhteinen WhatsApp-ryhmä, älä kommentoi siellä yhtään mitään, ellei siellä aleta keskustelemaan sinusta itsestäsi tai perheestäsi, tai esitetä kysymystä sinulle henkilökohtaisesti. Silloinkin vastaa/kommentoi niin lyhyesti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista/järkevää. Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos joku siitä suuttuu/loukkaantuu. Muillakin somekanavilla, missä pidätte yhteyksiä, jättäydy passiiviseksi sivustaseuraajaksi silloin kun asia ei koske nimenomaan sinua.
Jos tämä ei auta, lakkaat "kaveeraamasta" heidän kanssaan somessa ihan kokonaan.
Ei meillä edes ole yhtään yhteistä somekanavaa. He kukin yksittäin soittelevat tai laittavat viestiä kuten välillä minäkin heille. Mutta sellaista mitään yhteisjuttua ei ole. He usein ensin keskenään suunnittelevat jotain "koko perheen yhteisiä ihania" juhlapäivällisiä jne ja suuttuvat kun sitten sanon että meidän porukka ei osallistu. Ap
Jatkossa, kun ilmoitat, että et voi tällä kertaa osallistua, älä selittele. Anna heidän käsitellä tilanteen aiheuttamat tunteensa ihan keskenään. Et sinä ole vastuussa heidän tunteistaan, kun et ole tehnyt mitään väärää.
Mitä lyhyemmällä varoitusajalla kutsu käy, sitä todennäköisempää ja normaalimpaa on, ettei pääse paikalle, koska siihen ajankohtaa on jo muita suunnitelmia. Ei niistä kannata hermostua.
En minä selittelekään. En ole koskaan ollut sellainen ylikiltti myötäilijä vaan sanon aina ihan suoraan mutta kohteliaasti että en pääse tai en tällä kertaa osallistu. Enkä jää aiheesta väittelemään koskaan. Mutta tulee vain todella ikävä olo kun saa kesken puhelun luurin korvaan tai vihaisia ja loukkaantuneita viestejä alkaa satamaan sen jälkeen kun ihan nätisti mutta jämäkästi olen todennut, että en aio osallistua johonkin asiaan. Yleensä en vastaa niihin loukkaantuneisiin viesteihin mitään, koska en tiedä mitä edes vastaisin, en ala pyytelemään anteeksi sitä että en osallistu. Ap
Käytös johtunee siitä, että ei olla vielä sinut itsensä kanssa.
Ota etäisyyttä. Perheellä ei ole mitään etuoikeutta toistensa kaltoinkohteluun. Olen laittanut välit poikki omaan vanhempaani jo kauan aikaa sitten, elämä alkoi välittömästi sujua paremmin.
On ihmisiä, jotka eivät ansaitse lapsia, vaikka pystyvätkin niitä tekemään.