Lue keskustelun säännöt.
Milllaisia ajatuksia muistat siitä ajasta kun sinkkuelämästä siirryin lapsiperhearkeen, eli huomasit ja heräist ja siinä ne lapset nyt vaan olla ja vilistää ja pyytää sinua pulkkamäkeen ja täytyy vain olla vanhempana siinä heille?
Kommentit (8)
No ensinnäkin sinkkuelämän ja vauva-arjen välissä on aika monta vaihetta välissä. Ensiksikin täytyy löytää se puoliso kenen kanssa perustaa perhe.
Itse seurusteltiin noin 5v. ennen kuin ryhdyttiin hankkimaan lapsia. Lasten saaminen on ollut suuri lahja ja rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajua kysymystä, ikäänkuin olisi suunnilleen yhdessä yössä sinkkuelämästä suurperheen äidiksi. Kyllä mulla sinkkuelämä jäi jo siinä vaiheessa kun aloimme seurustelemaan miehen kanssa. Siinä meni useampi vuosi. Ja kun lasta suunniteltiin.
Oon ollut käytännössä koko aikuisikäni vanhempi. Duunia ja opiskelua ollut koko ajan. Mitään siirtymää ei ole ollut. Sit onkin varmaan outoa kun muuttavat pois. Varmaan alan kasvattamaan laamoja et on kääkästä jotain hyötyä.
Sitä joutuis ensin sopeutumaan siihen, että oli se mies, joka pyysi mukaansa lenkille tai vaikka kalaan. Ne lasten pulkkamäet oli sitten helppoja sen jälkeen, kun oli oppinut joustamaan parisuhteessa.
Mä en myöskään oikein ymmärtänyt kysymystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljoa eronnut sinkkuajasta. Olen lapsekas ja tykkäsin käydä jo sinkkunakin kavereiden kanssa pulkkamäessä ja hassutella ja hullutella.
Nyt sitten teen samaa oman lapsen kanssa (sekä töissä - työskentelen 0.-9.-luokkalaisten parissa) ja nautin tästä täysin!
Minulle tämä sopii kuin nenä päähän
Lapsiarki on ollut parasta. Mitään sinkkuaikaa mulla ei ole ikinä ollut.
Mulla ei ollut mitään mainittavaa sinkkuelämää, tosi introvertti kun olen ja tarkoituksella nuorena äidiksi tullut. Nyt on lapsi jo maailmalla.