Voihan h*'#vetti miten tylsää tämä äitiyslomalla olo on.
NIIIN väsynyt tähän tällä hetkellä. lapset on ihania joo mutta mä olen tulossa ihan seinähulluksi tän loputtoman huushollaamisen kanssa joka täyttää mun elämän ja imee kaiken energian kuin joku musta aukko.
joojoo en ole masentunut lapsetonpieniävainhetken olikspakkotehdänelapset ja JAADIJAADIJAA.
kunhan nyt halusin purkautua.
anteeks ja kiitos.
Kommentit (17)
Mä kans tiedän tunteen niin hyvin. Noi pyykkikasat ja ainainen astianpesukoneen täyttö ja tyhjäys, ruuanlaittaminen ja "pitäisi siivota" - tunne jne.. Ehkä niihin itsellä eniten auttaa pieni irtiotto arjesta. Joku kyläily tai vieraiden kutsuminen. Se voi olla myös ihan tosi pienikin, vaikka käy jossain syömäs ettei itse tartte tehdä ja siivota jälkiä.. Pitäisi itsekin muistaa ottaa irtiottoja enemmän. ..ja muutenkin rennommin.. ..tunteiden purkaminen helpottaa :) tsemppiä arkeen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:15"]
Minkä ikäiset lapset sinulla on ap?
[/quote]
vauva ja leikki-ikäinen.
ap
Harrastatko jotain? Siis ihan ilman lapsia?
Mä olen pitkän linjan kotiäiti ja mulla alkoi pää hajoamaan, jos en päässyt vähintään 3 kertaa viikossa iltaisin omille menoilleni. Yleensä kävin kuntosalin jumpissa, mutta jo ruokakaupassa käynti ilman lapsia oli rentouttavaa.
Olisiko mahdollista ottaa pieni irtiotto jonain viikonloppuna? Helpottaa kummasti kun voi hetkeksi unohtaa perheen pöyrittämisen.
Mulla on niin sama tunne. Tuntuu, etten jaksa tätä. Oon siis todella yksinäinen ja tosiaan jatkuva siivous ottaa pattiin.
Käyn perhekerhossa ja lenkillä ym.
Tämä kysymys ei ole tarkoitettu vittuiluksi, mutta onko se jatkuva siivoaminen ihan välttämätön pakko? Totta kai on kiva, että koti on siisti, mutta joskus voi antaa repsottaakin.En ole itse mikään supersiisti ihminen, mutta tykkään kyllä järjestyksestä. Välillä kuitenkin annan paikkojen repsottaa ihan hyvällä omallatunnolla.
Tiedän.. elämäni murmelina. Epäkiitollisin yksinäisin työ mitä olen tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 08:51"]
Tiedän.. elämäni murmelina. Epäkiitollisin yksinäisin työ mitä olen tehnyt.
[/quote]
no NIMENOMAAN.
kun sitä helkkarin pyykkikasaa yrittää pienentää joka JULMETUN päivä niin mielessä pyörii vaan 'groundhog day, groundhog day, groundhog day'.
se pyykkikasa nauraa mulle mun selän takana. Mä kuulen sen jo unissanikin.
ap
No mutta onko sulla mitään harrastuksia? Käytkö jossain perhekerhossa tmv. lapsen kanssa?
Sellasta tämä on. Mua ärsyttää eniten että mies odottaa ruoan odottavan pöydässä kun tulee töistä kotiin. En jaksa olla kodinhengetär. Sitten koira tuijottaa koko ajan ja vaatii ulos. Sataa eikä huvita ulkoilla.
Lämpimänä kesäpäivänä taas on kiva olla äitiyslomalla. Niitä päiviä odotellessa.
Hmmm.... älä nyt ap ota tätä vittuiluna, mutta tuo on asennekysymys. Ja priorisointikysymys.
Vähennä tylsää työtä: osta pesutorni, robotti-imuri, palkkaa siivooja. Jos massi ei riitä, niin vähennä sitä siivousta ja pyykkäystä. Mitä VÄLIÄ sillä on, vaikka kotosalla pienellä lapsella on tahroja paidassa?
Lisää hupia. Sovi miehen/siskon/naapurin kanssa omasta ajasta. YYA-periaate kunniaan: kun sä vahdit lapsia nyt, mä vahdin huomenna. Pääset joskus leffaan tai lenkille omin päin.
Ja: muista, lapset on pieniä sen pienen hetken. Kun olet vanha, et sinä muistele haikeana sitä ja tätä palaveria duunipaikan neukkarissa, sä muistat JUURI nuo hetket, jolloin sinusta tuntuu, että aivot hajoaa. Usko tai älä!
Kannattaa myös rukata asennetta, ehkä. En nyt tiedä, oletko niitä uranaisia, jotka - kun vähänkään puheiden rivienvälejä aistii - eivät arvosta palkatonta uusintamistyötä ollenkaan. Joiden mielestä elämä on aina "siellä jossain", jossa saa viipottaa jakkupuku yllä ja nostaa liksaa. Todellisuudessa lapsen kehitys ja psykologia ovat ihan professuuritason juttuja, joten vaikka äkkiseltään luulisi, että "kuka tahansa lapsia osaa kasvattaa", niin SIINÄKIN on totta vie finessejä olemassa, jos vähänkään viitsii paneutua ja ottaa selvää. Juu, arki sujuu suorittamisvaihteella helposti itse kullakin, mutta meinaan jos joskus iskee tunne, että tää on vaan aina tätä, niin voihan sitä miettiä siltä kannalta, että sen "tämän" voisi tehdä paremminkin...
Tsemppiä ap, tuo olovaihe on ehkä hiukan tylsä, mutta se on lapsillesi maailman arvokkain ajanjakso. Pidä itsestäsi huolta ja vähennä tylsiä työvaiheita mahdollisimman paljon.
terv. keski-ikäinen teinien äiti
Kyllä sä ap nyt vaan annat tosi tyhmän kuvan itsestäsi. Ei luulisi olla kovin vaikeaa järjestää itselleen jotain mieleistä ohjelmaa. Jos et järjestä, niin aika hölmöä valittaa.
Mä ymmärrän sua ap oikein hyvin! 5kk kotona ja todellakin olen tosi kyllästynyt. Mä en koe saavani mitään iloa edes perhekerhoista yms. Samalla tavallahan siellä lasta hoidetaan ja puheenaiheetkin pyörii lasten/kodin/kotitöiden/ruoanlaiton ympärillä. Ei kummoinen irtiotto. Äippärahalla ei kyllä ole euroakaan varaa shoppailla, matkustella tai harrastaa, että kirjasto ja kävely on ne suurimmat ilot.. Kaverit ja suku kaukana ja TÖISSÄ. Blääh!
Minkä ikäiset lapset sinulla on ap?
Mä niiiin tiedän mitä tarkoitat.