Rakkaus toiseen mieheen vastaan oma perhe

Oon nyt vailla muiden kokemuksia tässä asiassa.

Aluksi haluan painottaa että olen hyvin kiintynyt mieheeni ja pidän hänestä hyvin paljon. Rakastankin tietyllä tavalla. Hän huolehtii perheestään, on hyvä isä ja aviomies. Hänellä on vakituinen työ, niinkuin minullakin ja meillä on yhteinen talolaina ja velaton kesämökki. Olemme olleet naimisissa melkein 12 vuotta ja meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Teemme perheenä kaikkea kivaa yhdessä, käymme ulkomailla, leffassa, ulkona syömässä, pyöräilemässä, uimassa ja luistelemassa. Rahasta ei ole puutetta ja sitä jää säästöönkin.

Kun olimme alkaneet juuri seurustelemaan ja olimme vähän päälle parikymppisiä, meillä oli paljon samanlaisia tavotteita. Halusimme menestyä opinnoissa, saada vakituisen työpaikan, mennä naimisiin ja saada lapsia. Mies oli vakaa ja turvallinen. Humputtelut oli humputeltu. Se oli erilaista siihen nähden että olin aiemmin säätänyt sitoutumiskammoisen miehen kanssa joka ei kestänyt mitään yhteisiä suunnitelmia ellei kyse ollut seuraavasta päivästä.

Nyt tammikuussa tapasin erään projektin kautta yhden miehen jonka kanssa meillä synkkasi heti. Huumorintajumme on samanlainen ja projektin myötä vietimme paljon aikaa yhdessä. Tunsin melkein heti ihastumista häneen. Odotin näkemistä. Kun projekti oli lopuillaan, hän kertoi samanlaisista tunteista. Hän pyysi minua ystävänsä keikalle mukaan ja minä menin. Puolustelin sitä sillä että olen kiinnostunut musiikista ja käyn keikoilla muutenkin aina kun pystyn. Mutta oikeasti menin hänen takiaan. Vaikka mitään erityistä ei tapahtunut niin minulle iski sen jälkeen itseinho. Varmaan sen takia että meillä oli ollut tosi kiva ilta enkä ollut ajatellut miestäni sinä aikana.

Nyt en ole moneen viikkoon ollut tuohon mieheen missäään yhteydessä. Valitsin perheeni. Enemmän kuin mitään toivon että mies unohtuu mielestäni.

Olen itse avioerolapsi, äiti hylkäsi minut ja isäni kun olin pieni. En halua samanlaista kohtaloa omilleni. En halua heidän joutuvan elämään rikkinäisessä perheessä. Tiedän että joillekin avioero on vain parempi, mutta me emme edes riitele eikä meillä ole mitenkään tulehtuneet välit. Olemme hyvinkin onnellisia ja tyytyväisiä. Enkä edes tiedä miksi kirjoitan tämän. Tekisi mieli pyyhkiä koko pitkä teksti pois.