Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit!
08.05.2014 |
Nuoret äidit, tai nuorena äidiksi tulleet, minkä ikäisenä saitte lapsen ja onko myöhemmin tullut ajateltua että olisi voinut muutaman vuoden odottaakin vielä? Vai olitteko tyytyväisiä että nuorena saitte lapsen, kun jaksaa ehkä paremmin esim. lyhyet yöunet yms.
T. 20 vuotias, vauvakuumeinen
Kommentit (50)
Sain lapset 19 v. ja 21 v. Hyvä juttu oli minulle. On akateeminen koulutus ja koulutusta vastaava työnjohtaja nykyisellään. Lapset ovat koulussa. Olen 30 vuotta nyt.. Hyvin voi mennä vaikka nuorenakin tekisi lapsia, mutta itsellä pitää olla vastuu omasta elämästään kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:07"]Sain lapset 19 v. ja 21 v. Hyvä juttu oli minulle. On akateeminen koulutus ja koulutusta vastaava työnjohtaja nykyisellään. Lapset ovat koulussa. Olen 30 vuotta nyt.. Hyvin voi mennä vaikka nuorenakin tekisi lapsia, mutta itsellä pitää olla vastuu omasta elämästään kokonaisuudessaan.
[/quote]
Koulutusta vastaava työ.
Olin 23, opiskellut ja sain vakipaikan. Miehen kanssa olin ollut silloin 5 vuotta ja oltiin suhteen alusta saakka puhuttu että tahdotaan lapsia ja millain lapsia lähtisi kasvattamaan, mitkä arvot on itselle tärkeitä.
Nyt olen yli 3-kymppinen ja useampi lapsi on syntynyt, samalle miehelle ja nyt jälkikäteen ajattelen miten onnekas olen ollut että löysin tämän sopivan kumppanini ja saatiin lapsia. Kun on elänyt erilaisia vaikeita asioita läpi niin sanon että oleellisinta on että lapsi tahdotaan ja sitä rakastetaan. Ei silloin ole oleellista työpaikka tai palkkapussin koko vai onko yhä lainoja jäljellä kun lasta alkaa hankkimaan.
Lapsen kanssa voi matkustaa (ja miehen kanssa) sekä juhlimista ei missään ole kielletty vanhemmilta.
Aina voi tipahtaa työttömäksi äitinä tai mies kuolla. Entä jos lapsi sairastuu syöpään? Ei elämään voi varautua. Se vaan tapahtuu.
Jos tahdot lapsen niin saatat sen saada, itse elämässä sellaisia kolhuja kohdannut etten jaksa enää ajatella elämää tuolta kantilta että "hommaanko nyt vai joskus" vaan onko lapsi tervetullut nyt elämään ja rakastetaanko häntä. Jos tahdot lapsen juuri tuon ihmisen kanssa niin ajattele sitä vielä pari kertaa: koska lapsi sitoo teidät yhteen myös pahassa. Hakkaako sinut? Tai hakkaako lapsen? Onko kova poika pettämään lupauksiaan? Millaisen isän tahdot lapsellesi?
Turvaverkko on hyvä olla muttei sekään aina jaksa tai ehdi. Lapsi on omalla vastuulla, toki yhteiskuntakin auttaa mutta minusta kannattaa miettiä sitä mitä perheeltään tahtoo. Sinä ja miehesi olette perhe. Ehkä siinä on jo toisella lapsi? Ehkä eroatte ja sitten tulee toisiakin lapsia ja yhteisiä päälle. Ei voi tietää. Mutta sinä kyllä tiedät kannattaako parisuhteeseesi hommata lapsi ja vai sinä tiedät jaksaako ja tahtooko toinen hoitaa lastanne niin että voit mennä ja elää kuten tahdot, enkä puhu vaan ryyppäämisestä vaan harrastuksista tai vapaaehtoistyöstä, niistä sinun, hänen ja teidän jutuista. Miten lapsi siihen kaikkeen mahtuu? Katkeroituuko toinen jos toinen ei teekään miten kuvittelee toisen toimivan -eli järki käteen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:01"]
Sain lapsen 19- vuotiaana ja opiskelut oli loppusuoralla. Kun lapsi oli 8kk hän oli vajaa 2kk hoidossaettä sain suoritettua loput opintoni. 21- vuotiaana sain kuopuseni ja vietin rauhassa kotiäidin elämää kunnes nuorin oli 3.v
sitten töihin sekä asuntolainahakemus:) nyt kun olen 30.v ja lapset on isoja on mukava matkustella niiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa. Ei tarvi tuskastella äitiyslomien kanssa ja sitä että lapsi pitää laittaa liianpienenä hoitoon kun on laina maksettavana.
minulle tämä järjestys oli oikea ja olen erittäin onnellinen:)
[/quote]
En tajua perustelujasi lainkaan.
30-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu ei ole lainkaan sen helpompaa tai vaikeampaa kuin 40-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu. Isojen lasten kanssa on nyt vain helpompi ja mielekkäämpikin ehkä matkustaa kuin pienten lasten kanssa.
Mitä tarkoitat äitiyslomien kanssa tuskastelulla? Itse veit 8kk:n ikäisen hoitoon saadaksesi opiskelut valmiiksi ja moni nuori äiti täälläkin kertoo, miten helppoa oli opiskella sen vauvan/taaperon kanssa. Tuo kaikki on joka tapauksessa pois siltä lapselta.
Itse koen, että paras aika hankkia lapsi iästä riippumatta on silloin, kun on jo opiskelut tehty ja mielellään vakituinen työpaikkakin odottamassa. Äitiyslomat eivät ole tuskaa sellaisille, joilla on jo työpaikka, kun äitiyspäivärahat määräytyvät tulojen mukaan. Säästössä voi olla rahaa, joten hoitovapaakin voi olla helppo pitää eikä sitä lasta tarvitse laittaa hoitoon edes siksi kahden kuukauden ajaksi, mitä itse teit.
Suurin osa perusteluista on jotenkin köyhiä. Mitä lisäarvoa on sillä, että lapset ovat isoja, kun olet itse 30-vuotias? Mitä enemmän jaksat/voit tehdä 30-vuotiaana kuin 40-vuotiaana näiden isojen lasten kanssa? Matkustaa voit ihan kaikenikäisten lasten kanssa, ja vähän vanhemmilla vanhemmilla voi sitä rahaakin löytyä säästöistä eikä tarvitse sitä uraa vääntää kouluikäisten lasten kanssa.
Sopiva lastentekoikä on sellainen, että pystyy tarjoamaan lapselleen hyvän lapsuuden. Jos se lapsuus on köyhää kituuttelua, kun vanhemmilla on ura kesken ja rahat hupenevat koko ajan peruselämiseen, olisi mielestäni ollut järkevää lykätä muutamilla vuosilla sitä perheen perustamista. Lapset eivät maksa huikeita, mutta se peruseläminen ei kyllä takaa onnellista lapsuutta. En itse koskaan osannut arvostaa sitä, että pääsin teininä matkustamaan perheeni kanssa, kun 15 vuotta olimme eläneet hyvin köyhää elämää.
21v olin ja oli ihan hyvä ikä. Oikeaa hetkeä ei olisi varmaan tullut jos työelämään olisin kiinni ehtinyt. Nyt on kiva kun lapsi on yli 5v kun on tutkinnot taskussa ja työnhaku edessä. Lisää en halua, rankkaa ollut ja lapsen vaikutus omaan uraan yms liian suuri. Lasta hoidettu pitkään kotona ja työaikoja lyhennellään vuositolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:33"]21v olin ja oli ihan hyvä ikä. Oikeaa hetkeä ei olisi varmaan tullut jos työelämään olisin kiinni ehtinyt. Nyt on kiva kun lapsi on yli 5v kun on tutkinnot taskussa ja työnhaku edessä. Lisää en halua, rankkaa ollut ja lapsen vaikutus omaan uraan yms liian suuri. Lasta hoidettu pitkään kotona ja työaikoja lyhennellään vuositolkulla.
[/quote]
Meillä ollut aina vakaa taloustilanne, lisäisin. Siksi näin nuorena. Mies vanhempi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:01"]
Sain lapsen 19- vuotiaana ja opiskelut oli loppusuoralla. Kun lapsi oli 8kk hän oli vajaa 2kk hoidossaettä sain suoritettua loput opintoni. 21- vuotiaana sain kuopuseni ja vietin rauhassa kotiäidin elämää kunnes nuorin oli 3.v
sitten töihin sekä asuntolainahakemus:) nyt kun olen 30.v ja lapset on isoja on mukava matkustella niiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa. Ei tarvi tuskastella äitiyslomien kanssa ja sitä että lapsi pitää laittaa liianpienenä hoitoon kun on laina maksettavana.
minulle tämä järjestys oli oikea ja olen erittäin onnellinen:)
[/quote]
En tajua perustelujasi lainkaan.
30-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu ei ole lainkaan sen helpompaa tai vaikeampaa kuin 40-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu. Isojen lasten kanssa on nyt vain helpompi ja mielekkäämpikin ehkä matkustaa kuin pienten lasten kanssa.
Mitä tarkoitat äitiyslomien kanssa tuskastelulla? Itse veit 8kk:n ikäisen hoitoon saadaksesi opiskelut valmiiksi ja moni nuori äiti täälläkin kertoo, miten helppoa oli opiskella sen vauvan/taaperon kanssa. Tuo kaikki on joka tapauksessa pois siltä lapselta.
Itse koen, että paras aika hankkia lapsi iästä riippumatta on silloin, kun on jo opiskelut tehty ja mielellään vakituinen työpaikkakin odottamassa. Äitiyslomat eivät ole tuskaa sellaisille, joilla on jo työpaikka, kun äitiyspäivärahat määräytyvät tulojen mukaan. Säästössä voi olla rahaa, joten hoitovapaakin voi olla helppo pitää eikä sitä lasta tarvitse laittaa hoitoon edes siksi kahden kuukauden ajaksi, mitä itse teit.
Suurin osa perusteluista on jotenkin köyhiä. Mitä lisäarvoa on sillä, että lapset ovat isoja, kun olet itse 30-vuotias? Mitä enemmän jaksat/voit tehdä 30-vuotiaana kuin 40-vuotiaana näiden isojen lasten kanssa? Matkustaa voit ihan kaikenikäisten lasten kanssa, ja vähän vanhemmilla vanhemmilla voi sitä rahaakin löytyä säästöistä eikä tarvitse sitä uraa vääntää kouluikäisten lasten kanssa.
Sopiva lastentekoikä on sellainen, että pystyy tarjoamaan lapselleen hyvän lapsuuden. Jos se lapsuus on köyhää kituuttelua, kun vanhemmilla on ura kesken ja rahat hupenevat koko ajan peruselämiseen, olisi mielestäni ollut järkevää lykätä muutamilla vuosilla sitä perheen perustamista. Lapset eivät maksa huikeita, mutta se peruseläminen ei kyllä takaa onnellista lapsuutta. En itse koskaan osannut arvostaa sitä, että pääsin teininä matkustamaan perheeni kanssa, kun 15 vuotta olimme eläneet hyvin köyhää elämää.
[/quote]
En "perustellut" vaan kerroin omasta elämästäni miten se on mennyt, ei sinun tarvitse tajuta jos et halua.
Missään kohdassa en väittänyt että 40- vuotiaana ei voisi matkustella isojen lapsien kanssa tai että minä olisin jotenkin parempi äiti kuin vanhempana lapsensa saaneet.
Yritin kertooa hyviä asioita miten minun elämäni nuorena äitinä sujui mutta ilmeisesti joku vanhempi äiti veti tästäkin herneet nekkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ammatti on. Naimisiin ollaan kesällä menossa ja lasta siis jo yritetään. Ihan täysillä olen mukana, halusin vaan vähän kysellä miten teillä. Oli kiva kuulla että noin moni on ollut samassa tilanteessa. Varmasti moni kaveri jääkin, mutta lähimmillä ystävillä perheen perustaminen myös suunnitelmissa, eli en usko että yksin jäisin, vaikka nuori olenkin. - ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:01"]
Sain lapsen 19- vuotiaana ja opiskelut oli loppusuoralla. Kun lapsi oli 8kk hän oli vajaa 2kk hoidossaettä sain suoritettua loput opintoni. 21- vuotiaana sain kuopuseni ja vietin rauhassa kotiäidin elämää kunnes nuorin oli 3.v
sitten töihin sekä asuntolainahakemus:) nyt kun olen 30.v ja lapset on isoja on mukava matkustella niiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa. Ei tarvi tuskastella äitiyslomien kanssa ja sitä että lapsi pitää laittaa liianpienenä hoitoon kun on laina maksettavana.
minulle tämä järjestys oli oikea ja olen erittäin onnellinen:)
[/quote]
En tajua perustelujasi lainkaan.
30-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu ei ole lainkaan sen helpompaa tai vaikeampaa kuin 40-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu. Isojen lasten kanssa on nyt vain helpompi ja mielekkäämpikin ehkä matkustaa kuin pienten lasten kanssa.
Mitä tarkoitat äitiyslomien kanssa tuskastelulla? Itse veit 8kk:n ikäisen hoitoon saadaksesi opiskelut valmiiksi ja moni nuori äiti täälläkin kertoo, miten helppoa oli opiskella sen vauvan/taaperon kanssa. Tuo kaikki on joka tapauksessa pois siltä lapselta.
Itse koen, että paras aika hankkia lapsi iästä riippumatta on silloin, kun on jo opiskelut tehty ja mielellään vakituinen työpaikkakin odottamassa. Äitiyslomat eivät ole tuskaa sellaisille, joilla on jo työpaikka, kun äitiyspäivärahat määräytyvät tulojen mukaan. Säästössä voi olla rahaa, joten hoitovapaakin voi olla helppo pitää eikä sitä lasta tarvitse laittaa hoitoon edes siksi kahden kuukauden ajaksi, mitä itse teit.
Suurin osa perusteluista on jotenkin köyhiä. Mitä lisäarvoa on sillä, että lapset ovat isoja, kun olet itse 30-vuotias? Mitä enemmän jaksat/voit tehdä 30-vuotiaana kuin 40-vuotiaana näiden isojen lasten kanssa? Matkustaa voit ihan kaikenikäisten lasten kanssa, ja vähän vanhemmilla vanhemmilla voi sitä rahaakin löytyä säästöistä eikä tarvitse sitä uraa vääntää kouluikäisten lasten kanssa.
Sopiva lastentekoikä on sellainen, että pystyy tarjoamaan lapselleen hyvän lapsuuden. Jos se lapsuus on köyhää kituuttelua, kun vanhemmilla on ura kesken ja rahat hupenevat koko ajan peruselämiseen, olisi mielestäni ollut järkevää lykätä muutamilla vuosilla sitä perheen perustamista. Lapset eivät maksa huikeita, mutta se peruseläminen ei kyllä takaa onnellista lapsuutta. En itse koskaan osannut arvostaa sitä, että pääsin teininä matkustamaan perheeni kanssa, kun 15 vuotta olimme eläneet hyvin köyhää elämää.
[/quote]
En "perustellut" vaan kerroin omasta elämästäni miten se on mennyt, ei sinun tarvitse tajuta jos et halua.
Missään kohdassa en väittänyt että 40- vuotiaana ei voisi matkustella isojen lapsien kanssa tai että minä olisin jotenkin parempi äiti kuin vanhempana lapsensa saaneet.
Yritin kertooa hyviä asioita miten minun elämäni nuorena äitinä sujui mutta ilmeisesti joku vanhempi äiti veti tästäkin herneet nekkuun.
[/quote]
älä tää on just niitä mammoja jotka kokee että heillä on oikeus piikitellä toisia ja pyytää kunnon perusteluja sille miten muka joku voi kokea olevansa hyvä äiti nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:01"]
Sain lapsen 19- vuotiaana ja opiskelut oli loppusuoralla. Kun lapsi oli 8kk hän oli vajaa 2kk hoidossaettä sain suoritettua loput opintoni. 21- vuotiaana sain kuopuseni ja vietin rauhassa kotiäidin elämää kunnes nuorin oli 3.v
sitten töihin sekä asuntolainahakemus:) nyt kun olen 30.v ja lapset on isoja on mukava matkustella niiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa. Ei tarvi tuskastella äitiyslomien kanssa ja sitä että lapsi pitää laittaa liianpienenä hoitoon kun on laina maksettavana.
minulle tämä järjestys oli oikea ja olen erittäin onnellinen:)
[/quote]
En tajua perustelujasi lainkaan.
30-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu ei ole lainkaan sen helpompaa tai vaikeampaa kuin 40-vuotiaana isojen lasten kanssa matkustelu. Isojen lasten kanssa on nyt vain helpompi ja mielekkäämpikin ehkä matkustaa kuin pienten lasten kanssa.
Mitä tarkoitat äitiyslomien kanssa tuskastelulla? Itse veit 8kk:n ikäisen hoitoon saadaksesi opiskelut valmiiksi ja moni nuori äiti täälläkin kertoo, miten helppoa oli opiskella sen vauvan/taaperon kanssa. Tuo kaikki on joka tapauksessa pois siltä lapselta.
Itse koen, että paras aika hankkia lapsi iästä riippumatta on silloin, kun on jo opiskelut tehty ja mielellään vakituinen työpaikkakin odottamassa. Äitiyslomat eivät ole tuskaa sellaisille, joilla on jo työpaikka, kun äitiyspäivärahat määräytyvät tulojen mukaan. Säästössä voi olla rahaa, joten hoitovapaakin voi olla helppo pitää eikä sitä lasta tarvitse laittaa hoitoon edes siksi kahden kuukauden ajaksi, mitä itse teit.
Suurin osa perusteluista on jotenkin köyhiä. Mitä lisäarvoa on sillä, että lapset ovat isoja, kun olet itse 30-vuotias? Mitä enemmän jaksat/voit tehdä 30-vuotiaana kuin 40-vuotiaana näiden isojen lasten kanssa? Matkustaa voit ihan kaikenikäisten lasten kanssa, ja vähän vanhemmilla vanhemmilla voi sitä rahaakin löytyä säästöistä eikä tarvitse sitä uraa vääntää kouluikäisten lasten kanssa.
Sopiva lastentekoikä on sellainen, että pystyy tarjoamaan lapselleen hyvän lapsuuden. Jos se lapsuus on köyhää kituuttelua, kun vanhemmilla on ura kesken ja rahat hupenevat koko ajan peruselämiseen, olisi mielestäni ollut järkevää lykätä muutamilla vuosilla sitä perheen perustamista. Lapset eivät maksa huikeita, mutta se peruseläminen ei kyllä takaa onnellista lapsuutta. En itse koskaan osannut arvostaa sitä, että pääsin teininä matkustamaan perheeni kanssa, kun 15 vuotta olimme eläneet hyvin köyhää elämää.
[/quote]
Opiskeleva äiti = persaukinen perhe?
Sain esikoiseni 23-vuotiaana. Jatkoin lapsen kanssa opiskeluja vielä vuoden äitiysloman jälkeen. Itse ainakin koin, että opiskelujen aikana oli todella mukava hetki saada vauva. Koulua oli aika vähän, noin 1-3 päivää viikossa ja oli helppo sumplia sairastamiset, koska koulu jousti tarvittaessa enemmän kuin työnantaja olisi joustanut. Aika moni vakitöissä oleva asuntolainan ottanut naapurin äiti meni myös töihin lapsen ollessa 1v. ja heillä oli kyllä aika hektistä se elo ja lapsella 9h hoitopäivät. Mutta sellaista se on, minä en sitä kritisoi kuten joku täällä kritisoi opiskelelevia äitejä. Valmistuin amk:sta sellaiselle alalle, jossa ei ole lähes lainkaan työttömyyttä, joten senkin suhteen sai olla ihan rauhassa, kun tiesi että töitä löytyy. Luokaltani tosi monet saivat vauvan opiskeluaikana, olisiko ollut jopa 25 % luokasta. :) Ja hyvin pärjättiin kaikki.
Tiesin aina, että haluan lapsen suht nuorena enkä odotella kolme-nelikymppiseksi. Eikä kyllä kaduta lainkaan, ihanan lapsen saimmekin :) Sittemmin olen opiskellut yliopistossa ja tulen opiskelemaan ja jatkokouluttautumaan varmasti aina halujeni mukaan, eivät sitä lapset estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 v. Mieluummin tuossa iässä, koska vanhempana olisi voinut mukavuudenhalu viedä voiton, eikä olisi tullut tehtyä lapsia. :D Sitten kuitenkin kaduttaisi, kun ei tehnyt.
Riippuu ihan siitä, millainen tilanne on, ja millainen ihminen olet.
Ei ollut kiva istua yksin kotona 20 -vuotiaana huutavan vauvan kanssa, isää ei näkynyt ja olisi tehnyt mieli olla vapaa, matkustella ja juhlia. Mutta... toisinaan tulee tunne, että mitä olen tehnyt saadakseni näin ihanan lapsen? Miten voin olla näin onnekas? Tosin varmasti olisin yleisesti ottaen ollut onnellisempi, jos parisuhde olisi ollut kunnossa. Ammatin ehtii hankkia milloin vain. Itse olen opiskellut saatuani lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että ihmisten on vaikea ymmärtää että jo 18 vuotiaalla voi olla se ammatti olemassa.
Tulin äidiksi ekan kerran 18-vuotiaana, toisen kerran olin 22v. Hyvä ikä, on ammatti, on töitä, lapset kasvaa ja voi hyvin :) Rahat riittää elämiseen, säästöönkin jää. Vapaa-aika kuluu lasten kanssa, mies opiskelee juuri itselleen toista ammattia ja tekee sen ohella myös töitä. Nautimme elämästämme :)
Sain esikoisen 25-vuotiaana. Oli maisteritutkinto ja pätkätyö. Määräaikaisistakin töistä maksetaan palkkaa ja sain hyvän ansiosidonnaisen vanhempainrahan, toisin kuin joku edellä epäili... Nyt teen jonkin verran etätöitä ja hoidan kotona pian 2-vuotiasta lastani. Aika harva vanhempi äiti on enää kotona, vaan päinvastoin koen olevani jonkinlainen poikkeus, kun lapseni ei ole kodin ulkopuolella hoidossa. Toki töiden takia en voi viettää kaikkea aikaa lapseni kanssa, mutta eiköhän liki jokaisella vanhemmallakin äidillä ole tässä vaiheessa jo omia juttuja.
(Avio)mies on vakitöissä ja molemmilla on hyvin säästöjä eli talous on kunnossa.
Kavereillani ei ole hirveästi lapsia, mutta olen saanut uusia, perheellisia ystäviä.
Meille tämä sopii, mutta muille sopii jokin muu aika perustaa perhe. Live and let live.
Vahinkoraskaus 15-vuotiaana. Olen nyt kolmekymppinen, eikä kaduta tippaakaan. Tosin tyttö asuu isällään.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 20:29"]Opiskelkaa ensiksi ammatti, matkustelkaa, nauttikaa elämästä. Nuoruus eletään kerran. Vauvan ehtii saada myöhemmin ja tulee jos on tullakseen.
[/quote]
Mä olen opiskellut, matkustellut, nauttinut elämästä ja saanut kaksi lasta alle 22 vuotiaana :) Nyt hyväpalkkaisessa työssä ja taas uusi ulkomaanmatka syksyksi tiedossa. Kyllä ehtii ;)
Ja Ap:n kysymykseen, kertaakaan en ole katunut.
N24.
Sain lapsen 25-vuotiaana (kaikki ei tätä koe välttämättä nuoreksi), eikä koskaan ole tullut oloa, että olisi pitänyt odottaa. Tosin itse en olisi ollut valmis tätä nuorempana. Sai nauttia vielä pitkitetystä nuoruudesta opiskellessa. Nyt ei ole haluja jatkuvasti "radalle". Tosin toisella ei ole koskaan tai halu mennä ja tulla loppuu aiemmin. On niin yksilöllistä. Voin puhua vain omasta puolestani. Olen miettinyt kyllä, että olisi voinut matkustella enemmän, mutta eihän se nytkään ole poissuljettu vaihtoehto. Enkä usko, että välttämättä olisin sen enempää reissannut, vaikka olisin muutaman vuoden odottanut. Eipä tullut aiemminkaan lähdettyä niin aktiivisesti.
Sain lapsen 19- vuotiaana ja opiskelut oli loppusuoralla. Kun lapsi oli 8kk hän oli vajaa 2kk hoidossaettä sain suoritettua loput opintoni. 21- vuotiaana sain kuopuseni ja vietin rauhassa kotiäidin elämää kunnes nuorin oli 3.v
sitten töihin sekä asuntolainahakemus:) nyt kun olen 30.v ja lapset on isoja on mukava matkustella niiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa. Ei tarvi tuskastella äitiyslomien kanssa ja sitä että lapsi pitää laittaa liianpienenä hoitoon kun on laina maksettavana.
minulle tämä järjestys oli oikea ja olen erittäin onnellinen:)