Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin joskus perheen, mutta lapsen hankinta pelottaa suunnattomasti
08.05.2014 |
Siinähän se asia siten tulikin. Miettiessäni kaikkeen raskauteen ja synntykseen liittyviä vaivoja kuten repeämisiä, raskausarpia, pidätyskyvyttömäksi joutumista (ennenkaikkea tämä), kipuja, peräpukamia, pahoinvointeja jnejne. puhumattakaan äitiyden paineista, epäilen, että voiko olla sen arvoista, kannattaako riskiä edes ottaa vai kannaattaako vain olla tyytyväinen siihen mitä on, jos lapsenhankita kammottaa ja pelottaa aivan valtavasti. Toisaalta saattais harmittaa jos jäisi lapsettomaksi, mutten tiedä, onko minusta ottamaan vastaan kaikkea mitä se lapsen saaminen tullessaan tuo.. En tiedä mistä tämä kammoksunta on mulle tullut, ajatukset aivan sekaisin.
Saimpahan avauduttua, ja kaikille pinnallisuuden huutelijoille tiedoksi, ne kosmeettiset seikat eivät ole ainoa asia miksi tunnen näin, vaan nimenomaa kaikki muu. Pinnallista saattaa olla se, etten tiedä pystyisinkö näin itsekriitisenä hyväksymään epäedullisia seurauksia ulkonäössäni joita raskaudesta saattaa seurata.
Tein aloituksen lähinnä siksi, jos joku vanhempi ja viisaampi osais hiukan realisoida näitä kauhufiiliksiä.
Kommentit (21)
No mulla on samoja ajatuksia vaikka olen 12 ja 14 vuotiaiden lasten äiti. Haluaisin iltatähden mutta pelkään että kaikki ei menisikään niin hyvin kuin aiemmin. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, lapset terveitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:37"]
No mulla on samoja ajatuksia vaikka olen 12 ja 14 vuotiaiden lasten äiti. Haluaisin iltatähden mutta pelkään että kaikki ei menisikään niin hyvin kuin aiemmin. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, lapset terveitä jne.
[/quote]
Oho! Luulin ajatusteni olevan jotenkin teinimäisiä, ja odotin saavani lynkkausta, kun jotkut tuntuvat ajattelevan ettei saa valittaa mistään raskauteen/vauvoihin liittyvästä ja pitää olla vain kiitollinen.
Miltä sinusta tuntuisi, jossei tulisikaan iltatähteä? ap.
No mä olen vielä todella nuori, mutta olen jo silti miettinyt tuota kaikkea kirjoittamaasi. Mies on ja kihloissa ollaan, joskus tulevaisuudessa haluaisimme lapsia. Olen pienikokoinen (157cm) joten pelottaa millainen maha mulle tulisi jos lapsi perii mieheni geenit ja on samanlainen mötikkä syntyessään.. Pelottaa koko raskausaika, synnytys ja mahdolliset komplikaatiot ja repeämät ihan suunnattomasti. Myös imettäminen kammottaa ja pelkään että en osaisi olla hyvä äiti vaikka elämmekin ihan normaalia elämää.
T. 2
No minulla OLI kauhea pelko siitä, millainen vartalosta tulee kun maha venyy, imetys kuluttaa tissit jne. Voin kertoa, eipä paljon haittaa näin jälkikäteen.
Raskausarpia sain reisiin, tissit ovat 6:n kk:n imetyksen jälkeen hieman löysemmät, mutta yllättävän hyvät kuitenkin. Vartalo on vääränmuotoinen, ei ole pyllyä mutta mahaa ja jenkkakahvoja senkin edestä. Nämä ovat aivan oman laiskuuden tulosta. Nyt olen vakaasti aikonut aloittaa kuntoilun ja parantaa ruokavaliota. Jos en siinä onnistu, niin itsepähän kärsin. Pahoinvointia ei ollut, mutta närästys aivan järkyttävää öisin.
Kaikki nämä kestät ja hyväksyt kun saat oman lapsen, en jättäisi mistään hinnasta tätä väliin näin jälkeenpäin ajateltuna, ja toisenkin lapsen haluan jos vaikka saisi kokea sen millaista on olla pojan äiti.
Ja siis itsellä todella oli pelko, että suorastaan masennun tissieni menetyksestä, mutta kyllä se ajatusmaailma on muuttunut täysin ja suosittelen lapsen hankintaa ihan sataprosenttisesti!!
Ja repeämä tuli, plus episiotomia tehtiin. Luulin etten toivu siitä ikinä, mutta niin se vaan aika parantaa haavat (ja kultaa synnytysmuistot). Varmasti olen päässyt aika vähällä, mutta kun liikkuu ja huolehtii ihon kosteutuksesta raskauden ajan, niin kosmeettiset vauriot jäävät aika pieniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitoselle ainakin voin sanoa, että minä olen 158 cm pitkä, mun mies on 30 cm pidempi ja lapset tulleet isäänsä. Mulla on ulkoisesti kapea lantio, ei mitään naisellista tiimalasia vaan tikkumallia olen. Silti synnytykset ovat olleet helppoja, ei ole tarvinnut edes ponnistaa, kun lapset ovat pullahtaneet ulos ihan itsestään. (Kukaan kätilö ei tietenkään usko, ettei tarvi ponnistaa, mutta toisen ja kolmannen kohdalla osasin jo sanoa kätilölle, että voin kyllä ponnistaa, jos tulee tarvetta, mutta en ponnista ennen kuin käsketään. Eivät käskeneet, helvetillinen kiire niillä oli ilmankin.)
Eli pieni kroppakin voi olla täydellinen synnyttämiseen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:37"]
No mulla on samoja ajatuksia vaikka olen 12 ja 14 vuotiaiden lasten äiti. Haluaisin iltatähden mutta pelkään että kaikki ei menisikään niin hyvin kuin aiemmin. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, lapset terveitä jne.
[/quote]
Oho! Luulin ajatusteni olevan jotenkin teinimäisiä, ja odotin saavani lynkkausta, kun jotkut tuntuvat ajattelevan ettei saa valittaa mistään raskauteen/vauvoihin liittyvästä ja pitää olla vain kiitollinen.
Miltä sinusta tuntuisi, jossei tulisikaan iltatähteä? ap.
[/quote]En tiedä, en todellakaan tiedä. Siksi olenkin niin hukassa ajatuksieni ja kuumeiluni kanssa :) 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhia huolehdit! :) Itse olen 24 vuotias, 8,5 kuukautisen pojan äiti. En ole ikinä oikein pitänyt lapsista ja kun sivusta olen katsonut esim. kaupassa pienten lasten huutokohtauksia jne niin olen miettinyt, että en ikinä halua lapsia. Voin pahoin koko raskauden ajan ja oksensin varmaan ekat puoli vuotta joka aamu hirveitä määriä ja jouduin myös jäämään äippälomalle aikaisemmin. Ja minulla on myös todella suuri kipupelko, joten synnytys pelotti minua koko raskauden ajan ja olin aivan kauhuissani, kun aika synnärille tuli. Vaikka sain kaikki avut kipuihin, niin valehtelematta se sattuu. Epiduraalin laittokin sattuu, mutta en olisi selvinnyt ilman sitä. Repesin myös, jolloin piti tikata, mutta en sitä kyllä huomannut epiduraalin takia.
Poika sitten syntyi ja kärsimme 4 kuukauden ajan hirveästä koliikkiajasta. Tämä kaikki kuulostaa kamalalta ja varmasti nyt moni on enemmän vain lapsien hankkimatta jättämisen kannalla, mutta tiedätkö mitä? Millään tuolla ei ole väliä. Vanhemmuus on maailman ihanin asia ja oma lapsi on aivan käsittämättömän hieno asia. Minäkin olen pelännyt, että osaanko hoitaa pientä lasta, mutta lapsen myötä itsekin kasvaa ja äitiyteen kasvaa ajan myötä. Se rakkaus omaa lasta kohtaan on suurempi kuin mikään pelko. Kun näkee oman lapsen kehityksen, hymyn, naurun ja kosketuksen niin se on parasta maailmassa. :)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:37"]
No mulla on samoja ajatuksia vaikka olen 12 ja 14 vuotiaiden lasten äiti. Haluaisin iltatähden mutta pelkään että kaikki ei menisikään niin hyvin kuin aiemmin. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, lapset terveitä jne.
[/quote]
Oho! Luulin ajatusteni olevan jotenkin teinimäisiä, ja odotin saavani lynkkausta, kun jotkut tuntuvat ajattelevan ettei saa valittaa mistään raskauteen/vauvoihin liittyvästä ja pitää olla vain kiitollinen.
Miltä sinusta tuntuisi, jossei tulisikaan iltatähteä? ap.
[/quote]En tiedä, en todellakaan tiedä. Siksi olenkin niin hukassa ajatuksieni ja kuumeiluni kanssa :) 3
[/quote] ps. meillä miehen kanssa samat mitat kuin kasilla ja meilläkin lapset tulivat isäänsä...synnytykset meni hyvin eli ei se pieni koko kerro mitään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:59"]Viitoselle ainakin voin sanoa, että minä olen 158 cm pitkä, mun mies on 30 cm pidempi ja lapset tulleet isäänsä. Mulla on ulkoisesti kapea lantio, ei mitään naisellista tiimalasia vaan tikkumallia olen. Silti synnytykset ovat olleet helppoja, ei ole tarvinnut edes ponnistaa, kun lapset ovat pullahtaneet ulos ihan itsestään. (Kukaan kätilö ei tietenkään usko, ettei tarvi ponnistaa, mutta toisen ja kolmannen kohdalla osasin jo sanoa kätilölle, että voin kyllä ponnistaa, jos tulee tarvetta, mutta en ponnista ennen kuin käsketään. Eivät käskeneet, helvetillinen kiire niillä oli ilmankin.)
Eli pieni kroppakin voi olla täydellinen synnyttämiseen.
[/quote]
Heips,
Minunkin mies on vähän reilun 30cm minua pidempi. Mulla on kanssa todella kapea lantio, ei todellakaan mitään tiimalasia ja olen muutenkin hyvin pikkuinen mitoiltani. Kaverini sanoi että mulle voidaan joutua tekemään sektio kapean lantioni takia, mutta en usko sillä luin jostain ettei sitä tilavuutta voida ulkoapäin varsinaisesti sanoa.
Toivottavasti minullakin olisi tulevaisuudessa noin helppoja synnytyksiä! Kiitos viestistäsi :)
T. 2 &5
Elämään kannattaa heittäytyä. Kannattaa jättää kauhujutut lukematta. Kaikkea ei voi hallita ja silti voi tulla hieno lopputulos. Äitiyden kokemus on upea ja lapsi niin ihmeellinen, ettei noilla jutuilla ole niin merkitystä, mutta toki jos ne vaivaa, niin hyvä sitten käsitellä niitä. En tiedä ikääsi. Jos olet nuori, hanki elämänkokemusta, ehkä sitten vähenee pelkosi. Ota selvää, mitä itse voit tehdä synnytyksessä sitä avittaaksesi ja sen kestääksesi. Ei neuvolassa tai sairaalassa saa vinkkejä, ne on itse etsittävä. Hyvää matkaa äitiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hyviä vastauksia on tullut :) Onko tullut mitään komplikaatioita kenellekään, ja miten niistä on selvitty? ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:09"]
Elämään kannattaa heittäytyä. Kannattaa jättää kauhujutut lukematta. Kaikkea ei voi hallita ja silti voi tulla hieno lopputulos. Äitiyden kokemus on upea ja lapsi niin ihmeellinen, ettei noilla jutuilla ole niin merkitystä, mutta toki jos ne vaivaa, niin hyvä sitten käsitellä niitä. En tiedä ikääsi. Jos olet nuori, hanki elämänkokemusta, ehkä sitten vähenee pelkosi. Ota selvää, mitä itse voit tehdä synnytyksessä sitä avittaaksesi ja sen kestääksesi. Ei neuvolassa tai sairaalassa saa vinkkejä, ne on itse etsittävä. Hyvää matkaa äitiyteen.
[/quote]
olen 22- vuotias... Nää asiat on alkaneet pelottaa vasta nykyään, ennen pidin ihan "itsestään selvänä" että lapsi hankitaan joskus eikä siinä sen kummempaa. Nykyään kun juuri lukee kaikkia tarinoita ja juttua niin onhan siinä sitä kummaa ja paljonkin..Tulee ajatelleeksi, että pystynkö siihen kuitenkaan. Aika hurjalta tuntuu..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko on ihan hyvä syy jättää tuollainen asia tekemättä. Pelot ohjaavat toimintaamme siinä missä halummekin. Tuskin kadut sitä, että rakensit itsellesi hyvän elämän ilman lapsia. Ei niitä kaipaa, kun elämässä on muuta sisältöä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:21"]Pelko on ihan hyvä syy jättää tuollainen asia tekemättä. Pelot ohjaavat toimintaamme siinä missä halummekin. Tuskin kadut sitä, että rakensit itsellesi hyvän elämän ilman lapsia. Ei niitä kaipaa, kun elämässä on muuta sisältöä.
[/quote] Miten niin ei kaipaa? Elämässäni on kyllä yllin kyllin sisältöä ja silti kaipaan sitä iltatähteä...t.se 12 ja 14 vuotiaiden äiti
No, huomaat varmana, että ympärilläsi on paljon ihan tasapainoisia ja pidätyskykyisiä monenkin lapsen äitejä :) ylivoimaisesti suurin enemmistö naisista toipuu raskaudesta ja synnytyksestä ja vauva-ajasta hyvin ja pystyy hoitamaan lapsensa hyvin. Ja jos tulee vaikeuksia niin tässä maassa on hyvät mahdollisuudet saada apua ja tukea. Toisaalta taas lapsen hankkiminen ei ole mikään pakko, kannattaa miettiä haluaako tosiaan äidiksi vai ajatteleeko vain, että lapsia kuuluu tehdä. Lisäksi sulla on vielä tosi paljon aikaa tehdä toi päätös. Voit vaikka unohtaa asian ihan kokonaan ainakin 5-7 vuodeksi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:21"]Pelko on ihan hyvä syy jättää tuollainen asia tekemättä. Pelot ohjaavat toimintaamme siinä missä halummekin. Tuskin kadut sitä, että rakensit itsellesi hyvän elämän ilman lapsia. Ei niitä kaipaa, kun elämässä on muuta sisältöä.
[/quote] Miten niin ei kaipaa? Elämässäni on kyllä yllin kyllin sisältöä ja silti kaipaan sitä iltatähteä...t.se 12 ja 14 vuotiaiden äiti
[/quote]
Onnellisuus on kuule ihan mahdollista myös ilman lapsia!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:21"]Pelko on ihan hyvä syy jättää tuollainen asia tekemättä. Pelot ohjaavat toimintaamme siinä missä halummekin. Tuskin kadut sitä, että rakensit itsellesi hyvän elämän ilman lapsia. Ei niitä kaipaa, kun elämässä on muuta sisältöä.
[/quote] Miten niin ei kaipaa? Elämässäni on kyllä yllin kyllin sisältöä ja silti kaipaan sitä iltatähteä...t.se 12 ja 14 vuotiaiden äiti
[/quote]
Onnellisuus on kuule ihan mahdollista myös ilman lapsia!
[/quote] No enhän minä ole muuta väittänytkään??
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:21"]Pelko on ihan hyvä syy jättää tuollainen asia tekemättä. Pelot ohjaavat toimintaamme siinä missä halummekin. Tuskin kadut sitä, että rakensit itsellesi hyvän elämän ilman lapsia. Ei niitä kaipaa, kun elämässä on muuta sisältöä.
[/quote] Miten niin ei kaipaa? Elämässäni on kyllä yllin kyllin sisältöä ja silti kaipaan sitä iltatähteä...t.se 12 ja 14 vuotiaiden äiti
[/quote]
Onnellisuus on kuule ihan mahdollista myös ilman lapsia!
[/quote]
On varmasti. Mutta tässä ketjussa nyt oli kyse siitä että ihmiset joita pelottaa lapsien hankkiminen vaikka niitä haluavatkin.
Ihan kuin joitain pelottaa lentäminen mutta aurinkorannoille ei pääse ihan noin vain ilman sitä lentämistä..
Mulla aivan sama juttu.