Mitä teette, kun lapsenne ei tottele?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen iällä iso vaikutus. 4 v vähän eri kuin tottelematon 10 v. 4-vuotiaan sai paljon helpommin tottelemaan kuin 10-vuotiaan.

Näinhän se on, mutta (yleistän aika rankasti omien kokemusten pohjalta) kun sille lapselle on aina tehty selväksi, että totella täytyy. Kyllä se 10 v. Ja vanhempikin tottelee myös.

Saan raivarin, huudan.

Myöhemmin myös yritän selittää tarkemmin mikä minua ärsyttää ja pyydän miettimään käytöstään.

Ei lapset rikki mene pienestä huutamisesta, jos koti on turvallinen. Kaiken varomisesta tulee vain yliherkkiä ja neuroottisia lapsia.

Minulle äiti aina raivosi, mutta niinpä opin sitä kestämään ja aikuisena ei pikkukritiikki tunnu missään. Pahempaa on henkinen poissaolo, jota nykyään harrastetaan.

13-15 -vuotias lapsi oli joskus hankala. Siihen asti suhteellisen säyseä. Ei tarvittu isää avuksi, kun äiti sanoi, mitä tehdään ja mitä ei. Murrosikäisen kanssa tarvittiin enemmän pelisilmää ja taktisia vetoja.

Minun 10 v oli nelivuotiaana hankala välillä. Nyt on pääsääntöisesti aivan ihana. Tuota mullittelua oli tuossa 8-9 -vuotiaana, sitten keräsin kiukkua ja kerroin, että käämi käryää jo. Ilmoitin laskevani kolmeen, eipä tainnut kertaakaan tarvita mennä kolmoseen asti.

Ei tarvinnut, koska poika tiesi, että jos ei ala tapahtua, kuullaan sensortin nuhdesaarna, että siinä meneekin sitten hetki jos toinenkin. Ja asia selvitetään perinjuurin, mitä häneltä odotetaan ja miltä tuntuu muista hänen touhunsa ja miksi. Jos uhma jatkui, volyymi nousi ja saarna piteni kunnes alkoi kuuntelu maittaa. Sitten siirryttiin keskusteluun.

Koska tarkoitus oli myös kuulla lapsen kanta, miksi hän venkoilee ja mitä hakee sillä, uhma alkoi pitemmän päälle huveta eikä sitä kertynyt varastoon. Mutta senverran epämiellyttävää silti oli kuunnella lohikäärmettä, että lopulta meni jakeluun, että jos haluaa välttyä siltä, tottelee sillä kakkosella.

Valitsemalla taistelut ja perustelemalla asiat. Kyllä joskus hermo on itsellä pettänyt, mutta rähjäämällä ei mitään hyvää rakenneta. Auktoriteetti säilyy parhaiten, kun käyttäytyy itse niin, että on helppo kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemalla taistelut ja perustelemalla asiat. Kyllä joskus hermo on itsellä pettänyt, mutta rähjäämällä ei mitään hyvää rakenneta. Auktoriteetti säilyy parhaiten, kun käyttäytyy itse niin, että on helppo kunnioittaa.

Valitsemalla taistelut = antamalla yleensä periksi jos lapsi ei tottele sääntöjä

Meillä 3-vuotiasta yritetään motivoida tarrakirjalla. Saa tarran ja kehuja/huomiota, kun tottelee ja asiat sujuu. Aina tämä ei tietenkään toimi, jolloin täytyy myös kiristää ja uhkailla. Yleensä esim. nuken laittaminen kaappiin jäähylle tai pikku kakkosen katsomiskielto ovat aika vahvoja uhkauksia. Toki ne täytyy myös toteuttaa joka kerta, kun käyttäydytään uhkauksesta huolimatta huonosti, jos haluaa, että tämä keino toimii.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 3-vuotiasta yritetään motivoida tarrakirjalla. Saa tarran ja kehuja/huomiota, kun tottelee ja asiat sujuu. Aina tämä ei tietenkään toimi, jolloin täytyy myös kiristää ja uhkailla. Yleensä esim. nuken laittaminen kaappiin jäähylle tai pikku kakkosen katsomiskielto ovat aika vahvoja uhkauksia. Toki ne täytyy myös toteuttaa joka kerta, kun käyttäydytään uhkauksesta huolimatta huonosti, jos haluaa, että tämä keino toimii.

Tämä juuri. Jos et kuitenkaan toteuta mitä sanot, niin eihän se lapsi tottele. Ei ne rikki mene, vaikka sanoisikin isommin tai veisi jonkun lelun jäähylle. Monesti lukee näitä, että lapselle ei saa korottaa ääntä ja aina pitäisi kaikki lässyttää ja sitten ihmetellään, kun ei mene perille.