Rukousvastauksia

Rukousvastaus Remu aaltosen jalka parantui kokouksessa helluntaiseurakunnassa.

Sekopäisin ketju vähään aikaan

Sairastuin kesken omakotitalon rakentamisen ja rahat loppuivat kesken. Pankki ei antanut lainaakaan. Pyysin Jumalalta apua. Hän lähetti avuksi tuttuja ja tuntemattomia lähes 500 talkootunnin edestä ja toimitti meille myös rahat rakennustarvikkeisiin, lähes 20 000 euroa. Nyt talo on valmis, kiitos Herralle!

en tiedä, mitä on uskoon tulo, sillä olen vaan ihan tavallisesti uskonut ilman mitään seremoniallista ja saanut eritäin usein avun.

Mieheni sai elämässään uuden mahdolllisuuden jäätyään työttömäksi.

2 läheistä parantunut ja poikani asiat tuli kuntoon vaikeuksien jälkeen.

itse toipumassa syövästä,ja olen tosi kiitollinen Jumalalle.

 8.5.2014 klo 3:09

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:03"]

 8.5.2014 klo 3:09

[/quote]Silloin ilmeisesti tapahtui jotain tärkeää. Vauva syntyi?

Jos pitää paikkansa niin mielen rauhaa sulla ei ole ja lopulta tulee maksamaan sulle ikuisuuden jos et käänny Vapahtajasi puoleen.

Kokeilin rukoilla joskus skidinä. En saanut mitään vastakaikua. Kaikille uskonto ei vaan sovi ja olen tyytyväinen tähän elämään ilman sitä.

Monet uskonnottomat ajattelijat ovat esittäneet, että tiede ei jätä tilaa uskonnoille muuna kuin ”historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeänä todellisuuspaon muotona”[71]. Ateististen arvostelijoiden mukaan uskonto on säilynyt yhteiskunnassa jäänteenä ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa.[72]

Esimerkiksi filosofi Kai Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, että eräät oppineet ajattelijat saattavat kannattaa jumalauskoa. Nielsenin mielestä luonnolliseen, naturalistiseen todellisuuskäsitykseen luontevasti liittyvä ateismi on nykyajan järkevän ihmisen valinta ja osa yleissivistystä.[73] Kukaan järkevä ihminen ei yksinkertaisesti voi enää suhtautua jumalauskoon tosissaan. Nielsenin mukaan ateismia ei kuitenkaan pitäisi omaksua pelkkänä itsestäänselvyytenä, vaan sen puolesta tulisi käydä kamppailuun älyllisesti vahingollisia uskonnollisia harhoja vastaan.[74]

Filosofi Ilkka Niiniluodon mielestä uskontojen pyhiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on ristiriidassa tieteen menetelmän kanssa.[53][75] Tiede pyrkii kertomaan millainen todellisuus on, etsimään totuutta, hankkimaan tietoa todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan avoimesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on tieteen puolestapuhujien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. Esimerkiksi Charles S. Peirce korosti itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”arvovallan” ja ”apriorisen” eli kokemuksesta riippumattoman käsitysten muodostamisen menetelmään nähden.[76]

Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tieteellisten ja uskonnollisten väitteiden ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla. Arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat kriittisyyden ja puolueettomuuden menetelmällisiä vaatimuksia. Niiniluodon mukaan mikään arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät kelpaa todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Nämä elämykset voidaan kyllä asettaa psykologian tutkimuskohteeksi ja niiden syntytavalle voidaan pyrkiä antamaan tieteellinen selitys.[77]

Uskontoa vastaan on esitetty arvostelua myös moraalisin perustein: uskonnot saavat aikaan sotia, tappamista ja kärsimystä. Uskonnottomat moraalifilosofit kuten Mario Bunge ovat esittäneet, että monet uskonnolliset näkemykset uskonnon oppien mukaan elämisen palkitsemisesta ikuisessa elämässä edustavat itsekästä nautinnontavoittelua. Uskonnon arvostelijoiden mielestä on vaarallista, että kärsimyksen tuottaminen tai tappaminen eivät ole ikuiseen, ei-ruumiilliseen elämään uskovalle moraalisesti kauhistuttavimpia asioita.[78] Arvostelijoiden mukaan kyseenalaistamaton usko on johtanut liian usein siihen, että ihmiset ovat tuhonneet ja tappaneet. Esitetyistä historiallisista esimerkeistä tunnetuimpia ovat ristiretket, uskonnolliset sodat, inkvisitio ja noitavainot.[79]

Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on osa arkiajattelua, joka on ristiriidassa tieteen kanssa. Pyysiäisen mukaan ihmislaji on kehittynyt ympäristössä, joka ei ole suosinut nimenomaan tieteellisen ajattelun kehitystä. Monien ihmisten on edelleen helpompi uskoa esimerkiksi ihmeisiin kuin suhtautua arvostelevasti omiin käsityksiinsä. Siksi uskonnottomat ovat monissa maissa vähemmistö. Nykyisin ihmisen ympäristö on kuitenkin erilainen. Kun tieteellinen tieto leviää hyvin laajalle ihmisten keskuuteen, siitä tulee eräänlainen normi: tietämättömien alkaa olla vaikeaa saada muiden luottamusta ja menestyä yhteisössä.[80][81]

Olen todella kiitollinen Jumalalle, joka on parantanut esim. migreenini ja pitänyt minusta huolta ihan kaikella tavalla. Hän on myös ihmeellisellä tavalla hoitanut ja ottanut pois kaiken vihan, katkeruuden ja mustasukkaisuuden joita elämän vastoinkäymiset toi omaan sydämeen. Yritin niistä tunteista päästä ensin omin voimia eroon, mutta vasta kun käännyin Jumalan puoleen sain rauhan, ilon ja onnen. Ei kaikki rukousvastaukset ole tulleet heti ja välillä vastaus on jopa ei. Silti kaiken jälkeen saa aina huomata kuinka Jumala tiesi taas parhaiten ja kuinka uskollisesti ja isällisen rakastavasti hän meitä johdattaa elämässä. Sanonpa vaan, että jos et vielä tunne tätä Raamatun Jumalaa joka on rakkaus, niin kannattaa antaa hänelle mahdollisuus ;) hänellä on sinulle varattuna rakkautta ja hyvä suunnitelma elämällesi. Antaisitko ainoan lapsesi vapaaehtoisesti ristiinnaulittavaksi? Jumala rakastaa juuri sinua niin paljon että oli valmis tekemään tämän uhrauksen.

piti kirjoittaa ihan lyhyesti, mutta tästä tulikin näköjään mun rakkauskirje Jeesukselle :D rauhaa vaan kaikille!

Kävi "klassiset" eli olin ajautunut elämässäni tilanteeseen mistä en nähnyt ulospääsyä enkä käsittänyt lainkaan mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tilanne oli siis niin paha että toisena vaihtoehtona näin itsemurhan. Rukoilin Jumalalta apua ja niin elämä alkoi sen jälkeen jotenkin vaan ihmeellisesti selvitä, vaikka ennen tätä vilpitöntä rukousta olo ja elo meni vaan huonommaksi koko ajan eikä mulla todellakaan ollut omia voimia enää jäljellä. Sen jälkeen evankeliumi ja Jeesuksen sovintotyö on alkanut kirkastumaan ihan uudella tavalla.

Perheeni on saanut useita vastauksia rukouksiini. esim. vaikeista sairauksista parantumisia, lähes mahdottomia tilanteita työpaikan saamisia ja opiskelupaikkoja, joiihin ilman rukousta ei olisi edes uskaltanut hakea. yms.

Uskon Jumalaan, mutta en tiedä, mitä on uskoon tuleminen tms.

Voitteko rukoilla meidän perheen puolesta? Taloudellinen tilanne on todella vaikea ja tulevaisuus pelottaa. Sairauksiakin perheessä on. Kiitos.

Ihana ketju <3 Aika mielenkiintoista, että ihmiset usein ovat sitä mieltä ettei Jumalaa voi olla eivätkä rukoukset toimi, koska kukaan ei koskaan kerro mitä Jumala olis oikeasti tehnyt. Mutta sitten kun kerrotaan, se onkin sekopäistä. Jumala & Jeesus on olemassa, rukoukset kuullaan ja ihmeitä tapahtuu. Myös paha, Jumalan vastustaja on ja toimii. Jos ihminen vilpittömästi haluaa tietää onko Jumalajutut totta, Jumala kyllä näyttää sen. Suosittelen lämpimästi kaikille kokeilemaan rukoilemalla. Vaikka salaa

Charles Darwinin serkku Francis Galton oli ensimmäinen, joka tutki rukoilun tehoa ihmisiin luonnontieteellisin menetelmin. Galton totesi, että suuret määrät ihmisiä rukoilivat joka sunnuntai Britannian kirkoissa julkisesti hallitsijaperheen terveyden puolesta. Galton ajatteli, eikö kuningasperheen jäsenten terveydentilan pitäisi olla epätavallisen hyvässä kunnossa niihin verrattuna, joiden puolesta rukoilivat vain läheiset henkilöt. Galton tutki asiaa eikä löytänyt tilastollista eroa. Galtonin tavoitteet saattoivat olla myös satiirisia, sillä hän suoritti rukouskokeita myös sattumanvaraisilla maatilkuilla nähdäkseen, kasvaisiko niillä olevat kasvit nopeammin. Kasvit eivät kasvaneet rukouksista huolimatta nopeammin.[14][15]

Kristillinen Templeton-säätiö rahoitti 2000-luvulla 2,4 miljoonaa dollaria maksaneen tutkimuksen rukouksen tehosta ihmisiin. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkona. Tutkimuksessa potilaat jaettiin satunnaisesti kolmeen koeryhmään. Ensimmäisessä ja toisessa olevat eivät tienneet rukoillaanko heidän puolesta vai ei, mutta toisen puolesta rukoiltiin. Kolmannessa puolestaan tiedettiin, että heidän puolestaan rukoillaan. Näiden kohdalla testattiin psykosomaattisia vaikutuksia, jotka syntyvät siitä, että tietää olevansa rukousten kohteena. Kokeessa rukoilijoille annettiin niiden potilaiden nimet, joiden puolesta he rukoilivat. Tutkimuksessa seurattiin kuudessa sairaalassa 1802 potilasta, joille oli tehty ohitusleikkaus.

Rukoilijat toimivat kolmesta kirkosta käsin. Kaikki kirkot olivat kaukana kuudesta sairaalasta. Rukoukset pyrittiin vakioimaan mahdollisimman pitkälle, joten kaikkia rukoilijoita pyydettiin liittämään rukoukseensa sanonta ”menestyksekäs leikkaus ja nopea parantuminen ilman komplikaatioita”.[15][16]

Kokeen tulokset julkaistiin American Heart Journal -aikakauskirjassa huhtikuussa 2006. Minkäänlaista eroa ei havaittu niiden potilaiden välillä, joiden puolesta rukoiltiin (52 %) ja joiden puolesta ei rukoiltu (51 %). Kolmannen ryhmän, eli niiden jotka tiesivät, että heidän puolestaan rukoiltiin, tulokset puolestaan erosivat kahden ensimmäisen ryhmän tuloksista, jotka eivät tienneet asiasta mitään. Niillä, jotka tiesivät olleensa esirukousten kohteena, oli tilastollisesti merkittävästi enemmän komplikaatioita (59 %) kuin niillä, jotka eivät tienneet siitä (52 %). Kokeen tekijöiden mukaan potilaat, jotka tiesivät olleensa esirukousten kohteena kärsivät lisärasituksesta, ”suorituspelosta”.[15][16]

One criticism of prayer is that if the petitioner is praying to a god which is omnipotent and all-knowing, it would be presumptuous for him or her to believe they understand the grand scheme of things sufficiently to pray for what is best. For example, Christopher Hitchens interprets Ambrose Bierce's definition of prayer by stating that "the man who prays is the one who thinks that god has arranged matters all wrong, but who also thinks that he can instruct god how to put them right."[26]

Another criticism is that prayer may relieve a person of the need to take active measures to address issues around them. Daniel Dennett states:

Surely it does the world no harm if those who can honestly do so pray for me! No, I'm not at all sure about that. For one thing, if they really wanted to do something useful, they could devote their prayer time and energy to some pressing project that they can do something about.[27]

This potential drawback manifests in extreme forms in such cases as Christian Scientists who rely on prayers instead of seeking medical treatment for family members for easily curable conditions which later result in death.[28]

Another challenge is that the intent for prayer may be inconsistent between petitioners: for example, one might be striving for an actual intervention while another might use prayer to feel better. In this light, Hitchens questions religious leaders who accept monies along with a prayer: "The leaders of the church know perfectly well that prayer is not intended to gratify the devout. So that, every time they accept a donation in return for some petition, they are accepting a gross negation of their faith: a faith that depends on the passive acceptance of the devout and not on their making demands for betterment."[26]

In 2010, sociologist Phil Zuckerman published Society Without God: What the Least Religious Nations Can Tell Us About Contentment. Zuckerman lined up evidence that the least religious societies also tend to be the most peaceful, prosperous and equitable, with public policies that help people to flourish while decreasing both desperation and economic gluttony.

Olin sairastanut anoreksiaa viisi vuotta, vihasin itseäni ja olin väkivaltainen itseäni kohtaan sen vuoksi että olin muka kuvottava läski. Uskoon tullessani anelin polvillani Jeesusta parantamaan syömishäiriöni. Sillä sekunnilla anoreksia sai kyytiä. Tästä on nyt kolme vuotta, syön normaalisti ja herkuttelen ilman omatunnontuskia. Painoa on tullut muutama kilo lisää, mutta se ei hetkauta minua pätkän vertaa. Peilistä ei enää katso onneton ihminen, vaan onnellinen nainen ja rakastan sitä kuvajaista. Kiitos Herralle ❤

Herra paransi selkäni, en meinannut uskoa ja itkin seurakunnan vessassa, koska parantuminen oli ihme! En voinut käsittää ja siksi itkin. Herra paransi myös viisaudenhampaani joka oli leikattu. Kipulähti ihmeellisesti kun uskova ystävä rukoili ja hoin vaan tämä ei voi olla totta, koska olo oli niin ihmeellinen.

Näitä kertoja en voi koskaan unohtaa! Kiitos TaivaallinenIsämme!